"Kohtalo" muutti elämäni suunnan totaalisesti ja nousin rappiosta. Miksi en kuitenkaan ymmärrä/löydä minkä tähden tuo kaikki tapahtui?
Olin todella pohjalla entisessä elämässäni. Se oli maanpäällinen helvetti tietyllä tapaa. Kun sitten läheiseni kuoli, niin alkoi tapahtumaan kummallisia asioita. Todella paljon outoja sattumia. Elämäni on ollut aika erikoista aina mutta etenkin viime vuodet on vieneet minut tilanteisiin, joihin en olisi uskonut asioiden johtavan. Pääsin päihdehelvetistä ja ihmissuhteista pois. Olen ollut erakkona, muuttunut ihmisenä valtavasti. Olen karsinut kaiken turhan pois ja elän hyvin rauhallista elämää.
Minulle ei silti vain avaudu, että minkä tähden kaikki tapahtui hyväkseni. Olen kiitollinen mutta en vain tiedä minkä tähden tässä nyt olen sitten. Vaikka elämäni on parempaa kuin ehkä koskaan niin on silti olo, että en vain ole löytänyt paikkaani. Moni asia tuntuu aika tyhjältä ja merkityksettömältä. En edes jaksa enää pinnallisia keskusteluja. Olen todella sisäänpäin kääntynyt enkä välitä mitä maailmalla tapahtuu. Ihmisistä välitän mutta monet elävät minusta sellaista elämää, joka on luonnonta ja vie ihmisen kauemmaksi itsestään. Tiedä oikein missä kaltaisiani olisi tai mihin ihmeeseen minun pitäisi kulkea. Toisaalta hyväksyn kyllä elämäni nyt näinkin mutta silti pohdin, että jotain on mitä en ole vielä nähnyt, ymmärtänyt enkä kohdannut.
Kommentit (10)
Miksi pitäisi ymmärtää "miksi"? Ehkä kannattaa vaan ottaa se hyvä vastaan kaiken huonon vastapainoksi.
Mullekin tapahtui täysi suunnanmuutos nuorena. Vie jonkin verran aikaa kun kaikesta toipuu ja kaikkien asioiden käsittely vaatii aikaa, joten olet suojatilassa. Hankkiudu terapiaan, jos pystyt tai kirjoita kokemastasi ja päiväkirjaa myös. Jos olet nuori vielä niin sinulla on koko elämä vielä edessäsi kuten mullakin oli. Elämä vei niin hyvälle polulle, että vieläkin vanhana sitä ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin tapahtui täysi suunnanmuutos nuorena. Vie jonkin verran aikaa kun kaikesta toipuu ja kaikkien asioiden käsittely vaatii aikaa, joten olet suojatilassa. Hankkiudu terapiaan, jos pystyt tai kirjoita kokemastasi ja päiväkirjaa myös. Jos olet nuori vielä niin sinulla on koko elämä vielä edessäsi kuten mullakin oli. Elämä vei niin hyvälle polulle, että vieläkin vanhana sitä ihmettelen.
Kiva kuulla.
Terapiassa käyn ja se tulee pian päätökseen. Voin jo niin hyvin ja olen edennyt asioissa, ettei terapialle ole varsinaisesti tarvetta, ei ainakaan säännölliselle. Puhuin terapeuttini kanssa tästä tilasta mikä minulla nyt on. Kutsuin sitä ns. tyhjäksi tauluksi. Kaikki on hyvin mutta mikään ei oikein sisälläni tai ulkoisestikaan liiku, tai siltä se tuntuu. Kuin mieleni olisi lähes tyhjä, luovuus ei paista eikä olekin ole mitään mitä kohti tässä jaksaisin pyrkiä tavoitteellisesti. Ei ole siis oikein muuta kuin tämä hetki ja vaikka olen kiitollinen ja olen tehnyt todella paljon töitä sisäisesti päästäkseni tähän turvalliseen, tasaiseen, hyvään elämään kiinni niin tämä tyhjyys on kuitenkin yllättänyt. Siis se, ettei oikein mikään sisälläni liiku vaan olen vain ja se on minulle ehkä vähän hankalaa. Vaikea selittää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuttua tuo että moni asia tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Eläkeläinen erakko olen, eikä taida sitä sisältöä mistään tulevan vaan tällä haahuilulla jatkan loppuun asti.
Toivon kovasti, että saisit kokea elämässäsi vielä paljon sinulle merkityksellisiä asioita. Ap
Anna Jumalalle mahdollisuus, Hän välittää sinusta ja olet Hänelle rakas!
Koetko, ettet ansaitse sitä hyvää, vai mikä siinä oikein hiertää? Joskus asioita vaan tapahtuu, huonoja sellaisia, hyviä välillä eikä siinä välttämättä ole mitään logiikkaa. Me ihmiset halutaan, että elämä mahtuu johonkin malliin, jonka pystymme käsittämään, mutta kun ei se aina mene niin.
Vierailija kirjoitti:
Koetko, ettet ansaitse sitä hyvää, vai mikä siinä oikein hiertää? Joskus asioita vaan tapahtuu, huonoja sellaisia, hyviä välillä eikä siinä välttämättä ole mitään logiikkaa. Me ihmiset halutaan, että elämä mahtuu johonkin malliin, jonka pystymme käsittämään, mutta kun ei se aina mene niin.
Ansaitsen kyllä. Oikeastaan nousi niin suuri rakkaus itseäni kohtaan, että pystyin riuhtaisemaan itseni irti ja muuttamaan suuntaa. Sitä on hankala selittää mutta sisälläni tapahtui niin suuria muutoksia ja elämässä ylipäätään, että sain tuen ja ajan eheytyä. Nyt olen turvallisilla vesillä mutta ehkä tämä tyhjyys, se etten näe mihin minun pitäisi kulkea hiertää mutta sitten toisaalta tiedän, että kaikki on hyvin. Tiedostan myös, että meistä moni ajelehtii eikä näe eteenpäin, ehkä pitäisi vain luottaa, että kyllä luovuus ja kaikki muu herää vielä. Pitäisi antaa vain aikaa tälle kaikelle, tiedän, että on tapahtunut iso muutos, joten nyt kaikki asettuu vielä aloilleen. Ap
Tuttua tuo että moni asia tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Eläkeläinen erakko olen, eikä taida sitä sisältöä mistään tulevan vaan tällä haahuilulla jatkan loppuun asti.