Tunnen olevani niin huono äiti, tosi usein. ov

Lapset 11 ja pian 4.

Töissä jaksan olla iloinen, mukava ja työteliäs, välillä liikaakin.

Olen sairaanhoitaja.

Kotona paikat aina siistinä, lapsilla hyvät vaatteet ja ruokaakin laitan, vihanneksia pitäis lisätä.

Viinaa en juo eikä miehenikään, lapsena olen nähnyt sitä riittävästi.

Mistä koen syyllisyyttä niin en jaksa kamalasti touhuta lasten kaa, huudan ihan turhasta etenkin tuolle isommalle (niin ettei mieheni kuule ja pienempi muksu sit kantelee..)

Poika tuo koulusta melkein vain kiitettäviä eikä käytös häiriöitä ole.

Hermostun sotkusta, likaisesta tukasta, pesemättömistä hampaista, mukamas turhasta itkusta....

Poika osaa käyttää hyväksi kun en kestä kiukuttelua ja itkua niin saatan antaa jotain periksi ku vääntelee naamaansa vaikka ollaan just jostain riidelty.

Usein mietin että ole hyvä vanhempi kun tajuan heikkouteni mutta mistä hitosta saisin voimia olla parempi äiti etten solvaisi varhaismurkkuani kamalalla kielen käytölläni??

Usein kun haluan tehdä heidän kans jotain kivaa, vien syömään, shoppailemaan tai jonnekin kylään. Pitäis vaan pystyä olemaan läsnä!!



Varmaan asiat juontavat lapsuudesta, äiti joi ja muutti pois, asuimme yksityisyrittäjä isäni kanssa, jolla ei ollut aikaa mutta oli rakas (vaikka huutikin usein tai valitti). Isäni on kuollut 50 vuotiaana syöpään.



Olen sellainen kaikkien kaveri ja pelastaja.

Ja tuo rakkain 11 vuotias saa päälleen kaiken paskan kun ei voi minua hylätä ainakaan vielä=(

Mieheni on narsisitinen paska joka ajoittain ok niin en jaksa erota, ei ole tuon vanhemman isä.

Kiitos jos joku jaksoi lukea!!