Miten käsittelet huonouden tunnetta töissä

Up

Siirrän katseeni onnistumisiin. Hyväksyn virheet, ja tietenkin korjaan jos mahdollista. Selitän itselleni miksi näin kävi, koska taustalla voi olla esim. huonosti nukuttu yö. Yritän tehdä seuraavalla kerralla paremmin, mutta en niin että pelkään virheitä. Joskus virheistä oppii parhaiten - voi hyödyttää myös työyhteisöä.

Repimällä itsestäni vielä enemmän irti 

En ole virheetön robotti

Kyllähän se pari päivää harmittaa, mutta sitten tulee jo uusia asioita, hyviä ja huonoja. Ja nautin, kun joku muukin mokaa. Tai onnistuu.

Sanon itselleni että seuraavalla kerralla paremmin ja tarkistan seuraavalla kerralla että en tee samaa virhettä uudelleen. Toki korjaan virheen heti kun sen huomaan tai joku muu siitä minulle huomauttaa. Kukaan ei ole virheetön.

Huonosti. En kestä sitä, että teen virheitä.

Itse nuorempana jumitin vähän liikaa niissä mokissa tai epäonnistumisissa, kun lapsuuskoti oli siinä suhteessa aika huono paikka. Vanhempani olivat oikein kärkkäitä huomaamaan kaikkien tekemät pienetkin virheet ja kommentoivat niitä usein ja negatiivisesti. Terapian avulla pääsin siitä mallista irti. 

Ei virheet ole tärkeitä. Ja huolimattomuusvirheet on vielä vähemmän tärkeitä.  Yleensä niistä on ihan turha yrittää edes oppia mitään. Ne korjataan ja sit mennään eteenpäin. 

Isompiakin virheitä sattuu, sellaisia, missä on kyse jonkun ihmisen urasta tai terveydestä. Ja joita ei aina pysty korjaamaan. Ja joista pitäisi, muttei voi oppia mitään, koska tilanteet ei kuitenkaan koskaan toistu samanlaisina. Niistäkin mennään vaan eteenpäin ja yritetään ehkä uudelleen jollain toisella tavalla vähän ajan päästä. 

Ainoita, jotka ei tee virheitä, on ne, jotka ei tee mitään muutakaan. Tai ainakaan ne ei tee mitään merkityksellisempää tai uutta. Toipuvana perfektionistina en enää ikinä aio langeta siihen ansaan.