Ymmärrättekö, että sitä rahaa ei enää ole?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niin. Säästän kaiken ylimääräisen huonompia aikoja varten enkä halua kuluttaa mihinkään sellaiseen mikä ei ole välttämätöntä. Tällä ohjeella olemme koko perhe menneet jonkin aikaa, ja onneksi lapsetkin ovat jo sen verran vanhoja, että ymmärtävät, että kuluttaminen ei lisää onnellisuuttakaan. Jo vanha kansa tiesi, että ei vara venettä kaada.

 

Just tänään juttelin yhden kaverini kanssa aiheesta.  Mun elämäntapani ja elintasoni on nyt aika samaa kuin kasarilla.  Ei silloinkaan voinut ravata ravintoloissa syömässä tai maksaa kahvilassa kahvipaketin hintaa kupillisesta kahvia.  Itse värjättiin hiukset ja lakattiin kynnet. Puhuttiin siitäkin,  että ei elämä 1960-luvullakaan meillä mitään surkeaa ollut.  Osaan korjata vaatteita ja myös ommella ja neuloa uusia.  1960-luvun kotiruokakaan ei ole kallista. Ollaan  toki onnekka

Olen muutamasta paikasta lukenut, kuinka Suomen elintaso saattaa pudota 1980 - 1990 -tasolle. Itse elin nuoruuteni kyseisenä aikana ja en ymmärrä, että miten se maailman kaataisi. En äkkiseltään keksi yhtään asiaa, mikä olisi elintavoissani eri tavalla nykyään. Teknologia vaan lähinnä on erillaista, mutta eivät jokapäiväiset elintapani. 

Ei ole terveyttäkään enää. On kalliit lääkkeet jotka pitää hengissä ja on vähemmän kipuja.

Omavaraisuudesta tulee yhä tärkeämpää.

Jos kerran rahaa ei ole, niin miksi sitä kuitenkin löytyy tunninjunahankkeeseen, yritystukiin (yrityksille, jotka maksavat osinkoja) ja puoluetukiin? Veronalennuksiinkin sitä riitti.

Niin kauan kuin ministerit ja kansanedustajat saavat palkkionsa rahaa on. Niin kauan kuin varakkaat nostavat lapsilisät rahaa on. Niin kauan kuin jaetaan yritystukia rahaa on.