Kokemuksia sijaisopen työstä

Hakeudu opettajaksi kansalaisopistoon tai muuhun vapaan sivistystyön oppilaitokseen, ehkä ammattikorkeaan tai ammattikouluun. Siellä on varttuneempia ja motivoituneempia, vapaaehtoisia oppilaita toisin kuin peruskoulussa.

Tuntimäärät ovat varsin kohtuulliset vapaassa sivistystyössä. Haaste voi olla sovittaa opetus opiskelijoitten tarpeisiin, eli aloitetaanko oikeasti alkeista vai halutaanko oppia työkieltä.

Pedagogiset opinnot antoivat muodollisen kelpoisuuden ja vähän palkanlisää, eipä juuri muuta.

Vierailija kirjoitti:

Suunnitteleeko varsinainen ope tunnit vai pitääkö sijaisen kehittää itse tunnin sisältö? 

Ap

Riippuu siitä, meneekö sijainen puolen tunnin varoitusajalla pitämään tuntia vai onko kyseessä pitempi työpätkä. Olen mennyt sijaiseksi opettajalle, joka ohjeisti tyyliin "kirjasta käyty sieltä täältä".  Sijaisopettaja oli täysin omillaan, eli sai opettaa mitä parhaaksi katsoi. Eikä enää ole edes päiväkirjoja, joista ennen sai jotain vihiä siitä, mitä oli opetettu ja OPS on ihan mitä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää oikeasti osata pitää ne kakarat kurissa. Itse olen pienryhmän ohjaaja ja kun on outo sijainen lapset muuttuu pikku hirviöiksi ja mä joudun yksin pitämään huolen luokan järjestyksestä kun sijaiset piipittää luokan edessä. 

Kurinpidossa mietityttää lähinnä mahdolliset erityislapset, etten vaan tee väärin ketään kohtaan. En ole pedagogi, mutta muutaman muksun kasvattanut mutsi ja nuorena tehnyt leiriohjaajan hommia, maalaisjärjellä yrittäisin suoriutua. Nuoria aikuisia olen opettanut kielten erikoisalakursseilla, mutta se onkin ihan eri juttu, siinä tulevat osaajat kuuntelevat motivoituneena tietoa työelämän puolelta.
Ap

Tärkeintä on se, että joku opastaa näitten erityisten suhteen etukäteen. Eräässä paikassa käytiin erityisopettajan kanssa läpi luokkani oppilaat niin, että osasin varautua etukäteen villeimpien vintiöitten kohdalla. Olivat luulleet, että oppilaat olivat karanneet, kun luokassa oli niin epätavallisen hiljaista.

Toisessa paikassa oli luokkaan ilmestynyt äidinkielen tunnille oppilas, josta en tiennyt mitään. Kierrätin kirjaa luettavana, ja hänkin luki omalla vuorollaan. Siitä tuli kiukuista palautetta: hän oli erityislapsi, jolle ei olisi missään tapauksessa saanut näin mahdotonta tehtävää antaa kuin muutaman rivin ääneen lukemista.

Vierailija kirjoitti:

Tulenpa tänne utelemaan mietteitä oheisesta Hesarin mielipidekirjoituksesta. 

Aiemmin päivällä otsikko oli "Tutkinto ei takaa hyvää opettajuutta", mutta nyt otsikkomaakari on vääntänyt sen muotoon "Muodollisesti epäpätevät opettajat ovat usein koulun parhaita". Uusi otsikko vastaa sisältöä improbaturin verran. 

Minua kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia varsinaisen tutkinnon päälle suoritetuista opettajan pedagogisista opinnoista ja siitä, mitä ne ovat antaneet työntekoon. Itse koin aikamoisia yllätyksiä. Miten te muut?

Nro 12

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011847529.html

Joskus se epäpätevä on ainakin sopivampi. Minulla on kokemus ammatillisen koulutuksen kurssista, jonka oppilaitten kanssa ei lukion pätevät opettajat pärjänneet. He lopettivat ja tilalle tuli vasta varusmiespalveluksen suorittanut ylioppilas. Hän opetti melkein kaikki yleisaineet, kun pätevät yhtä taideopettajaa lukuun ottamatta lopettivat. Hän hakeutui opettajakoulutukseen ja ilmeisen hyvällä menestyksellä jatkoi sillä uralla.

itse en ainakaan kokenut, että siitä pedagogisesta sanahelinästä olisi ollut käytännössä mitään hyötyä. Työn oppi auskultoidessa, jos oli pätevä ja motivoitunut kokeneempi ohjaaja opastamassa. Kysymys alkaa jo siitä, miten oppitunti rakennetaan. Usein hyvin suunniteltu ja motivoiva tunti jo itsessään vähentää häiriöitä, paitsi näillä erityisen tuen tarpeessa olevilla, jotka eivät kykene keskittymään normaaliopetukseen muutenkaan. 
Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Tulenpa tänne utelemaan mietteitä oheisesta Hesarin mielipidekirjoituksesta. 

Aiemmin päivällä otsikko oli "Tutkinto ei takaa hyvää opettajuutta", mutta nyt otsikkomaakari on vääntänyt sen muotoon "Muodollisesti epäpätevät opettajat ovat usein koulun parhaita". Uusi otsikko vastaa sisältöä improbaturin verran. 

Minua kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia varsinaisen tutkinnon päälle suoritetuista opettajan pedagogisista opinnoista ja siitä, mitä ne ovat antaneet työntekoon. Itse koin aikamoisia yllätyksiä. Miten te muut?

Nro 12

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011847529.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulenpa tänne utelemaan mietteitä oheisesta Hesarin mielipidekirjoituksesta. 

Aiemmin päivällä otsikko oli "Tutkinto ei takaa hyvää opettajuutta", mutta nyt otsikkomaakari on vääntänyt sen muotoon "Muodollisesti epäpätevät opettajat ovat usein koulun parhaita". Uusi otsikko vastaa sisältöä improbaturin verran. 

Minua kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia varsinaisen tutkinnon päälle suoritetuista opettajan pedagogisista opinnoista ja siitä, mitä ne ovat antaneet työntekoon. Itse koin aikamoisia yllätyksiä. Miten te muut?

Nro 12

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011847529.html

 

 

Joskus se epäpätevä on ainakin sopivampi. Minulla on kokemus ammatillisen koulutuksen kurssista, jonka oppilaitten kanssa ei lukion pätevät opettajat pärjänneet. He lopettivat ja tilalle tuli vasta varusmiespalveluksen suorittan

Mikä kurssi oli kyseessä?

Sijaisopettajan osa on sillä tavoin helppo, että menet vain ja pidät varsinaisen opettajan suunnittelemat tunnit, eikä mitään muuta vastuuta tai kouluun liittyviä työtehtäviä ole.  Palkka lyhyissä sijaisuuksissa on myös hyvä.  Usein jos poissaolo on tiedossa etukäteen, vaikka jokin koulutus, opettaja on jo valmiiksi miettinyt helpon ohjelman, mitä sijainen pystyy toteuttamaan. Vaikeaa taas voi olla se, jos opettaja on äkillisesti sairastunut, ohjeet ovat sen vuoksi huterat tai niitä ei ole, tekniikka on vierasta ja oppilaat voivat heittäytyä hankalaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunnitteleeko varsinainen ope tunnit vai pitääkö sijaisen kehittää itse tunnin sisältö? 

Ap

 

 

Riippuu siitä, meneekö sijainen puolen tunnin varoitusajalla pitämään tuntia vai onko kyseessä pitempi työpätkä. Olen mennyt sijaiseksi opettajalle, joka ohjeisti tyyliin "kirjasta käyty sieltä täältä".  Sijaisopettaja oli täysin omillaan, eli sai opettaa mitä parhaaksi katsoi. Eikä enää ole edes päiväkirjoja, joista ennen sai jotain vihiä siitä, mitä oli opetettu ja OPS on ihan mitä tahansa.

Kyllä nykyisinkin opettajalla on tuntipäiväkirja, se on wilmassa. Ei sitä ennenkään sijainen päässyt tuntipäiväkirjaan käsiksi, silloin kun se oli opettajan henkilökohtainen paperiversio.

Kannattaa varata takataskuun muutamia helppoja tekemisiä, joita voi tehdä tunnilla kuin tunnilla ilman varustusta, jos vaikka tunnin loppuun jää luppoaikaa tai joutuu lyhyellä varoitusajalla pitämään tuntia ilman ohjeita. Se on inhottava tilanne, kun seisot vieraan ryhmän edessä etkä tiedä, mitä heidän kanssaan voisi tehdä ja alkavat pikkuhiljaa olemaan levottomia.  Ja näitä tekemisiä ei kannata perustaa teknologiaan, koska läheskään kaikissa kouluissa sijaisille ei pystytä järjestämään tunnuksia koulun koneille käyttöön ainakaan heti. 

En tiedä onko tää niin kriittistä yläkoulussa, itse opettanut pääasiassa alakoulussa, mutta veikkaisin että varmuuden vuoksi yläkouluryhmiäkin varten kannattaa tällaisia miettiä. Alakoulussa perinteisiä ajankuluttamiskeinoja ovat esim. joku leikki, kirjan lukeminen ääneen oppilaille, perinteinen hirsipuu, joku tietokilpailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää oikeasti osata pitää ne kakarat kurissa. Itse olen pienryhmän ohjaaja ja kun on outo sijainen lapset muuttuu pikku hirviöiksi ja mä joudun yksin pitämään huolen luokan järjestyksestä kun sijaiset piipittää luokan edessä. 

Kurinpidossa mietityttää lähinnä mahdolliset erityislapset, etten vaan tee väärin ketään kohtaan. En ole pedagogi, mutta muutaman muksun kasvattanut mutsi ja nuorena tehnyt leiriohjaajan hommia, maalaisjärjellä yrittäisin suoriutua. Nuoria aikuisia olen opettanut kielten erikoisalakursseilla, mutta se onkin ihan eri juttu, siinä tulevat osaajat kuuntelevat motivoituneena tietoa työelämän puolelta.
Ap

Kurinpidon käyttöä kasvatuksessa ei ole suositeltu enää vuosikymmeniin. Nepsyoppilaiden osalta se on kokonaan kielletty koska oppilasta ei saa painostaa maskaamaan. 

Rajat tulee asettaa positiivisen vahvistamisen ja tunnetaitojen kehittämisen kautta.

Tee pedagogiset opinnot, niin olet pätevä! Ilman niitä on kyllä vaikea löytää työtä mistään muualta kuin kouluista. Kun olet pätevä, voit hakea virkoja ja saat parempaa palkkaa.