Kiinnostaako teitä fine dining?
Minua ei, missään porukassa. Sammakonreidet ja ankat sun muut on kertaalleen maistettu, ei kiinnosta enää. Ja hintakin on ihan järjetön. Ulkomailla saa uskomattomia mereneläviä pikkurahalla ja Suomessakin voi ostaa vaikka mätiä tms. jos tulee mieleen. Mutta se, että pukeutuisi hienosti ja menisi syömään viiden lajin aterian fine diningiin, ei ei. Vain yksi kysymys: miksi?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa. Käydään miehen kanssa yleensä 1-2 krt vuodessa ja kylkeen asiaankuuluva viinipaketti tai jopa olutpaketti (tätä harvoin näkee, mutta silloin kun näkee on ehdottomasti kokeilun arvoinen) :)
Ai, että olette sivistyneitä ja hienoja ihmisiä.
Ihan kateeksi käy.
Ei kiinnosta fine dining eikä muff diving. Molemmat vähän etoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa. Käydään miehen kanssa yleensä 1-2 krt vuodessa ja kylkeen asiaankuuluva viinipaketti tai jopa olutpaketti (tätä harvoin näkee, mutta silloin kun näkee on ehdottomasti kokeilun arvoinen) :)
Ai, että olette sivistyneitä ja hienoja ihmisiä.
Ihan kateeksi käy.
No enpä nyt sanoisi että mitenkään erityisen hienoja ihmisiä ollaan. Tykätään myös retkeillä ja esim nokipannukahvit laavulla on myös omanlaistaan luksusta. Harvakseltaan kun käy niin piristää elämää ja saa hyviä ideoita omaankin ruoanlaittoon.
"Toleranssi" kasvaa nopeasti. Jos illallinen maksaa juomineen pariskunnalle 300-400 euroa, niin kokemuksen pitää olla todella päräyttävä. Kun sen on muutaman kerran kokenut, niin ei siitä enää oikein uusiin fääreihin nouse vaikka olisi kaviaaria ja lehtikultaa. Ja: Lidlin pussirisottoa vähän tuoreella yrtillä, parmesanilla ja tryffeliöljyllä tuunaamalla saa annoksen, joita ei ole esim Välimäen tai Savoyn risotot pesseet. 50 eurolla saa poron tai metsäkauriin sisäfilettä melkein kilon. Ei ole rakettitiedettä tehdä siitä maailman luokan annos kuudelle. Puolet hinnasta tulee viinipaketista. Niitä saa yksi neljäsosa hintaan ihan lähi-Alkosta, jos osaa korkkikorkin avata. Joten tulee kysymys, että mistä maksaa. Harvakseen tulee käytyä nykyään.
TARKOITAT KAI LAADUKASTA RUOKAILUA
Vierailija kirjoitti:
"Toleranssi" kasvaa nopeasti. Jos illallinen maksaa juomineen pariskunnalle 300-400 euroa, niin kokemuksen pitää olla todella päräyttävä. Kun sen on muutaman kerran kokenut, niin ei siitä enää oikein uusiin fääreihin nouse vaikka olisi kaviaaria ja lehtikultaa. Ja: Lidlin pussirisottoa vähän tuoreella yrtillä, parmesanilla ja tryffeliöljyllä tuunaamalla saa annoksen, joita ei ole esim Välimäen tai Savoyn risotot pesseet. 50 eurolla saa poron tai metsäkauriin sisäfilettä melkein kilon. Ei ole rakettitiedettä tehdä siitä maailman luokan annos kuudelle. Puolet hinnasta tulee viinipaketista. Niitä saa yksi neljäsosa hintaan ihan lähi-Alkosta, jos osaa korkkikorkin avata. Joten tulee kysymys, että mistä maksaa. Harvakseen tulee käytyä nykyään.
Saat ihan vapaasti olla tuota mieltä, mutta viineistä on pakko oikoa käsitystä: oman kokemukseni mukaan monet fine dine-mestat maahantuo itse viinejä joita ei saa Alkosta ja näihin kuuluu myös sellaisia viinilaatuja joita ei missään muualla Suomessa pääse maistamaan. Koskee myös alkoholittomia viinipaketteja jossa fine dine-mestat saattavat itse tehdä juomalaatuja joita et pullotettuna saa ostaa. Ei oma asiantuntemukseni todellakaan riitä yhdistämään hyvän keittiömestarin ja/tai sommelierin valitsemia juomalaatuja. Tyypillisen tapaan juomapakettiin kuuluu myös jokaiselle annokselle oma viini tai juomansa, joten väitänpä ettei kukaan osta kotiin useampaa viiniä ruoalle yhdelle aterialle.
Tykkään, mukavaa maistella kaikkea uutta. Sekä kotimaassa, että ulkomailla
Emme käy Suomessa missään ravintolassa, ulkomailla kylläkin
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta fine dining eikä muff diving. Molemmat vähän etoo.
homoseksuaalisuudessa ei ole mitään pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa. Tykkään hyvästä ruuasta ja maistelen mieluummin useampaa erilaista ruokaa kuin syön yhtä samaa ison annoksen.
Eikö koskaan tule tunnetta, että voi kun saisin tätä [ruokalajin nimi] edes kolme ruokalusikallista, enkä vain teelusikallisen?
En ole koskaan syönyt vain teelusikallista, amuse bouchekin on minimissään ollut ruokalusikallinen.
Ok, hiuksenhalkoja. Eikö koskaan ole tullut tunnetta, että haluaisi kolme eikä vain yhden ruokalusikallisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Ei, vaikkaa varaa olisi. Inhoan nousukasmaisuutta, jota fine dining edustaa. Rakastan rentoja ruokapaikkoja, joihin voi mennä villapuserossa ja hiukset ponnarilla.
Suomessa fine dining paikkoja joihin ei villapuserossa voi mennä on yhden käden sormilla laskettava määrä. Suurin osa vaikka Helsingin misukkatähti paikoista ovat ihan todella kasuaaleja tunnelmaltaan.
Olen ollut syömässä Finnjävelin salongissa kun sinne ohjattiin pöytään lihava mies likaisissa shortseissa ja rikkinäisessä t-paidassa. Puheiden perusteella kanta-asiakas.
Onko tuo sitä hienompaa likaisuutta? Kuitenkin valitat, jos joku pukeutuu noin huoltsikan kahvilassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta fine dining on mukavaa ja ruoka hyvää. Ei niin mukavaa, että omalla rahalla viitsisi mennä, mutta mielelläni menen, jos jonkun muun rahoilla pääsee.
Itse en koe sitä sen enempää pönöttämiseksi kuin jos olisin samojen työkavereiden kanssa vaikka työmaaruokalassa. Viimeksi pukeuduin samaan siistiin neuleeseen kuin työpäivän aikana oli ollut. Housut hain pikaisesti matkalla kirpparilta, kun en viitsinyt farkuissa mennä. (Menin siis suoraan töistä.) Kampaukseksi riitti hiukset ponnarilla. Enkä kokenut olevani yhtään alipukeutunut.
Olit ylipukeutunut. Tuossa juuri edellä joku ihasteli, kun kanta-asiakas tuli ravintolaan likaisissa shortseissa ja t-paidassa.
Ei kiinnosta, mutta maukas laadukas ruoka kiinnosta kyllä.
Kotikeittiö on yleensä siinä paras, muutama ravintola on hyvä, mm. Lehtovaara (H.ki).
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä oma viehätyksensä. Vallankin kun ottaa kylkeen viinipaketin on aina mielenkiintoista huomata kuinka viini ja ruoka muuttavat toistensa luonnetta.
Harvoin tulee kuitenkin käytyä kun on sen verran tyyristä lystiä.
Kyllä se kalja muuttaa makkispekkiksien luonteen.
Jos Fine Dining esimerkki on jotku sammakonreidet niin et taida ymmärtää koko termiä ihan oikein :/
Hyvä ruoka on hyvää, erinomainen ruoka viimeisen päälle mietitttynä kokonaisuutena on sitten ihan taas eri juttu.
Ei, vaikka olis rahaakin, niin ei kiinnosta. Mennä pikkusormi ojossa pikareita kallistelemaan ja pikkasia annoksia närkkimään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta fine dining on mukavaa ja ruoka hyvää. Ei niin mukavaa, että omalla rahalla viitsisi mennä, mutta mielelläni menen, jos jonkun muun rahoilla pääsee.
Itse en koe sitä sen enempää pönöttämiseksi kuin jos olisin samojen työkavereiden kanssa vaikka työmaaruokalassa. Viimeksi pukeuduin samaan siistiin neuleeseen kuin työpäivän aikana oli ollut. Housut hain pikaisesti matkalla kirpparilta, kun en viitsinyt farkuissa mennä. (Menin siis suoraan töistä.) Kampaukseksi riitti hiukset ponnarilla. Enkä kokenut olevani yhtään alipukeutunut.
Olit ylipukeutunut. Tuossa juuri edellä joku ihasteli, kun kanta-asiakas tuli ravintolaan likaisissa shortseissa ja t-paidassa.
Saattoi olla joku oman elämänsä Niklas Herlin. Pitää olla itsetuntoa jos menee vastavirtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta fine dining on mukavaa ja ruoka hyvää. Ei niin mukavaa, että omalla rahalla viitsisi mennä, mutta mielelläni menen, jos jonkun muun rahoilla pääsee.
Itse en koe sitä sen enempää pönöttämiseksi kuin jos olisin samojen työkavereiden kanssa vaikka työmaaruokalassa. Viimeksi pukeuduin samaan siistiin neuleeseen kuin työpäivän aikana oli ollut. Housut hain pikaisesti matkalla kirpparilta, kun en viitsinyt farkuissa mennä. (Menin siis suoraan töistä.) Kampaukseksi riitti hiukset ponnarilla. Enkä kokenut olevani yhtään alipukeutunut.
Olit ylipukeutunut. Tuossa juuri edellä joku ihasteli, kun kanta-asiakas tuli ravintolaan likaisissa shortseissa ja t-paidassa.
Mistä kohdasta luit sen ihastelun? Minusta viestissä ei otettu kantaa, oliko se hyvä vai huono asia, vai jotain siltä väliltä.
Minusta fine dining on mukavaa ja ruoka hyvää. Ei niin mukavaa, että omalla rahalla viitsisi mennä, mutta mielelläni menen, jos jonkun muun rahoilla pääsee.
Itse en koe sitä sen enempää pönöttämiseksi kuin jos olisin samojen työkavereiden kanssa vaikka työmaaruokalassa. Viimeksi pukeuduin samaan siistiin neuleeseen kuin työpäivän aikana oli ollut. Housut hain pikaisesti matkalla kirpparilta, kun en viitsinyt farkuissa mennä. (Menin siis suoraan töistä.) Kampaukseksi riitti hiukset ponnarilla. Enkä kokenut olevani yhtään alipukeutunut.