Te joiden vanhemmat olivat köyhiä, onko se vaikuttanut onnellisuuteesi?

Eipä juurikaan. En vaatinut lapsena mitään, olen aina ollut vähään tyytyväinen. En koskaan materialisti.

Osaan arvostaa saavuttamaani varmaan paremmin kuin sellainen, jolle on kaikki ollut valmiina jo lapsena.

Olen yksinhuoltajan kasvattama, joten rahaa ei koskaan lapsena ollut tuhlattavaksi asti. Perustarpeet kuitenkin tyydyttyivät. Köyhyys kasvatti minusta päämäärätietoisen opiskelijan ja työntekijän. Olen pyrkinyt koko aikuiselämäni pyrkinyt tekemään paljon töitä, säästämään ja sijoittamaan, ettei samanlainen köyhyys enää ikinä toistuisi. Hyvin on onnistunutkin.

Ai niin, se onnellisuus. Teininä rahanpuute aiheutti onnen puutetta ja nyt rahan yltäkylläisyys onnentunnetta.

En murehtinut rahasta. Koin olleeni rakastettu ilman että kaikkea turhaa materiaa oli. Leikittiin ulkona ja oltiin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä juurikaan. En vaatinut lapsena mitään, olen aina ollut vähään tyytyväinen. En koskaan materialisti.

Sama.

Syvä kiitollisuus rakastavasta lapsuudesta ja oman rahan ja työn arvostuksesta. 

Kasvatti sitkeyttä ja kunnianhimoa jonka sain onneksi siirrettyä omillekin lapsille

Ei ollut. Vanhempieni köyhyys johtui heidän muista ongelmista ja nämä ongelmat vaikuttivat huomattavasti enemmän onnellisuuteeni. Toki köyhyys toi lisähaasteita valmiiksi ongelmalliseen tilanteeseen.

Köyhyys toi vaikeuksia jo muutenkin häiriintyneenseen perhedynamiikkaan. Äiti narsisti potenssiin 100. Siihen vielä puute kaikesta. Äiti piti huolta, että hänellä oli kaikki tarvityava, muista viis. Olin vihan ja väkivallan kohde, .vaikuttaa todellakin koko loppuelämän.

Tavallaan on. Koettu köyhyys ja ysärilama muokkasivat minusta penninvenyttäjän ja tee-se itse-ihmisen. Kohtasin toisen samanhenkisen. Velattomia oltiin kolmevitosina, reilut 10 v sitten, kokopäivätyössä en ole käynyt neljänkympin jälkeen, ja meillä on varaa asioihin, joihin ei pitäisi olla näillä tuloilla. Olen varsin kiitollinen opeista ja yritän parhaani mukaan pistää niitä eteenpäin seuraaville, jotka kierivät nyt elämänsä ensimmäisessä lamassa ja vasta opettelevat, ettei kaikkea saakaan tai voihan huoletta kuluttaa.