On hyviäkin opettajia!

Lainaan tähän toiseen ketjuun uponneen hyvän kommentin opettajalta:

" olen tehnyt pitkiä sijaisuuksia. Yhtenä vuonna olin ekaluokan opettajana ja siellä oli parikin tuommoista vaeltelijaa. Tein kävely-ympyrän luokan perälle, jossa sai käydä kiertämässä pari kierrosta, kunhan nousi rauhallisesti tuolista. TOin sinne myös oman tasapainolautani, jossa saivat keinutella. Keinuminen lisää dopamiineja ja parantaa keskittymiskykyä. Lapset oppivat hyvin nousemaan rauhallisesti pulpetistaan ja menemään kiertämään pari kierrosta. Saatoin myös joskus sanoa heille että olisikohan nyt tarve kiertää, jos joku tuli levottmaksi eikä ollut sellainen hetki että olisi voinut pitää jumppataukoa koko luokalle. Siitä aiheutuva häiriö oli ehdottomasti pienempi kuin hallitsematon sinne tänne juoksentelu ja pulpettien kolaaminen.



Noin jouluun mennessä oltiin päästy siihen, että tunnissa oli pari jumppataukoa, jotka oli merkitty työjärjestykseen taululle. Siloin ei omatoimisia kiertelyjä enää tarvittu kuin poikkeuksellisesti. Se yksi diagnosoitu as-tapaus erityisesti takertui siihen aikatauluun: silloin jumpataan aina, mutta vain silloin.



Lisäksi minä olen huomannut että adhd-lapset kannattaa sijoittaa ihan eteen opettajan pöydän lähelle ja as-tapaukset johonkin taakse ja sivuun, mistä he näkevät luokan yli, mutta ovat itse rauhassa. Mutta sitten on ne kaikki diagnosoimattomat tai muilla diagnooseilla olevat, joiden kanssa istumajärjestys on yhtä arvailua."



Kuulostaa hyvältä, jos tahtoa ja yritystä löytyy, niin sitä voi löytää tavan huomioida erityislapsiakin niin, ettei kukaan kärsi! Toivottavasti omat lapseni koulussa aikanaan saavat yhtä hyvän open!