Lue keskustelun säännöt.
Nuorten tyttöjen masennus ja ahdistus
24.02.2026 |
Hesarissa oli hyvä artikkeli Stina Oksasta ja hänen Tiktokissa jakamistaan väestötilastoista. Ne paljastavat mm. miten ahdistuneita ja masentuneita nuoret tytöt ovat, myös verrattuna samanikäisiin poikiin. Artikkelin keskustelussa erityisesti setämiehet (mikä siinä muuten onkin, että he kuvittelevat tietävänsä tyttöjen elämästä yhtään mitään?) tarjoavat syyksi mm. sosiaalista mediaa, mikä varmaan on osa totuutta, mutta kukaan (en minäkään omalla nimelläni) ei sano ääneen sitä, että nuoret tytöthän ovat jatkuvassa odotusten ristitulessa sekä saalistuksen kohteena, mikä ei voi tehdä hyvää mielenterveydelle.
Omista nuoruusvuosistani on jo tovi, mutta jo silloin isolta osalta nuorista tytöistä odotettiin paljon sekä kodin että koulun suunnalta. Jotta oli sosiaalisesti hyväksyttävä ja perheen ei tarvinnut hävetä, piti pärjätä koulussa sekä olla sosiaalisesti edes auttavasti taitava. Pojilta tätä ei samalla tavalla vaadittu, koska "pojat ovat poikia". Siihen päälle kun vielä jatkuva pelon ilmapiiri, jossa piti varoa sekä oman ikäisiä poikia että aikuisia miehiä, niin onko ihmekään että ahdistaa?
Ahdistelu on sekä fyysistä että sanallista. Milloin kommentoidaan rintoja (on niitä tai ei), milloin takapuolta, painoa tai ulkoasua muuten. Jos pukeudut väärin, saat palautetta. Ja käytännössä oikein ei voi pukeutua, koska aina se ärsyttää jotakuta. Jatkuva katseiden kiirastulessa oleminen on henkisesti todella raskasta. Siihen päälle sitten vielä nämä iholle tulijat, jotka yrittävät kouria rintoja, takapuolta tai vielä pahempaa. Ei toivottuja halauksia ja kosketuksia, joista ei voi kieltäytyä, jotta ei aiheuta noloa tilannetta iholle tulijalle. Poskisuudelmat - ai että vihaan niitä vieläkin!
Jotta siitä selviää, pitää joko tehdä itsestään näkymätön (eli olla hiljaa, pukeutua huomiota herättämättömästi, hankkia liikakiloja - ja kyllä, se auttaa tavallaan koska peittää naisellisia muotoja) tai kasvattaa pirun vahva kuori ja taistella vastaan.
Näin viisikymppisenä olen niiiin onnellinen, että ikäni puolesta saan olla jo rauhassa. Mutta joo, todellakin ymmärrän miksi tytöt uupuvat!
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Toinen on tytöille kohdistetut ulkonäköpaineet ja oletukset. Vähättely.
Olettaisi, että ulkonäköpaineet on nykyään pienemmät kuin aiemmillä vuosikymmenillä. Kovasti rummutetaan "antaa kaikkien kukkien kukkia" fiilistä ja julkisuudessa näkee enemmän erilaisia vartaloita kuin ennen.
Missähän määrin ihmisten odotukset omalta elämältä on epärealistiset ja kun arki sitten iskee, niin pää hajoaa? Kun on tarpeeksi hoettu, että jokainen voi olla mitä vain vaikka todellisuudessa meillä jokaisella on omat rajoitteemme osaamisen ja kykyjen osalta. Suurimmalle osalle meistä arki on vähemmän hohdokasta puurtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tyttöjä ei todellakaan pitäisi syyllistää huomionhausta, yksinäisen masentuneen ujon tytön juurikin pitäisi rohkaistua hakemaan huomiota, kertomaan tunteistaan ja näin hän saisi apua."
Keskustelu on suht hankalaa, jos ei ymmärrä edes mitä huomionhaku tarkoittaa. Ei huomionhaku tarkoita sitä, että on väärin hakea esim. ammattiapua. Huomionhaku on sitä, että esim. poseeraa netissä ja laittaa sinne kuvia ilman mitään sen kummempaa syytä kuin että "katsokaa kuinka ihana olen". Ja tätä naiset tekee aivan valtavasti (on toki varmasti evoluutiopsykologiasta tuleva tarve, mutta silti).
Tämä pitäisi vanhempien ottaa tyystin pois, eli että siellä netissä ei turhaan hilluta. Se on pidemmällä tähtäimellä vain ja ainoastaan pahan olo lähde.
"Kun olin viisitoista, minut huumasi ja raiskasi parikymppinen mies. Sain kokea muutenkin jatkuvaa esineellistämistä, avointa huutelua, käsiksi käymistä, kopelointia, ihan vaan vaikka prismassa on persettä puristeltu. Olin jo nuorena muodokas.
Kun ajoin kerran lukioikäisenä skootterilla kotiin kaverilta, ihan inhimilliseen aikaan, eräs auto ajoi viereeni ja kaksi miestä ampui minua kuula-aseella jalkaan.
Kun olin 16-vuotias ja olimme etelänmatkalla Ranskassa, olin lenkillä. Hotellimme sijaitsi vuoristossa. Pysähdyin ihastelemaan maisemaa kunnes pakettiauto pysähtyi taakseni. Mies astui ulos ja tunsin kuinka joku lähestyi minua takaa. Lähdin samantien juoksemaan niin kovaa kuin pystyin. Onni suosi minua tällä kerralla."
Puhut ihan täyttä p*skaa. Ai että jotkut on sua huvikseen ampuneet kuula-aseella? Ihan varmasti on.
Ja tuokin että "tunsit" että joku lähestyi minua. Siis "tunsit", ja tuo on muka faktaa?
Eipä silti, tiedän kyllä, että kaikkea p*skaa elämässä tapahtuu. Mutta se, että jos jollekin tapahtuu tollasta, niin päästään taas siihen iki-ihanaan kaikkien suosikkiaiheeseen, eli millaisessa sosiaalisessa piirissä mahdat liikkua, miten pukeudut, yms. Jos liikut suht fiksujen ihmisten kanssa ja pukeudut suht fiksusti, niin ei suhun kyllä käsiksi käydä. Se vaan on niin. Mutta sitten jos liikut tissit paljaana niin ihan varmasti on niitä joita ne alkaa kiinnostaa vähän turhan paljon. Sillon sä oikein kutsut puoleesi niitä kaikkein heikkolahjaisimpia yksiöitä. Se vaan menee niin.
Tytöiltä odotetaan suorittamista ja itsensä pienentämistä, mitä ei odoteta pojilta. Pojat saa valtavasti tilaa perseillä läpi lapsuuden ja nuoruuden kunnollisten tyttöjen jäädessä varjoon. Harvoin saavat kehuja siitä, miten hyvin suoriutuvat kotona, koulussa, harrastuksissa jne.
Nykyään ulkonäköpaineita on vähemmän. Hyväksytään erikokoisia ja -näköisiä ihmisiä. Esim. 90-00-lukujen vaihteessa hyväksyttiin vain laihuus. Tasa-arvo on myös edistynyt.
Somen syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun olin viisitoista, minut huumasi ja raiskasi parikymppinen mies. Sain kokea muutenkin jatkuvaa esineellistämistä, avointa huutelua, käsiksi käymistä, kopelointia, ihan vaan vaikka prismassa on persettä puristeltu. Olin jo nuorena muodokas.
Kun ajoin kerran lukioikäisenä skootterilla kotiin kaverilta, ihan inhimilliseen aikaan, eräs auto ajoi viereeni ja kaksi miestä ampui minua kuula-aseella jalkaan.
Kun olin 16-vuotias ja olimme etelänmatkalla Ranskassa, olin lenkillä. Hotellimme sijaitsi vuoristossa. Pysähdyin ihastelemaan maisemaa kunnes pakettiauto pysähtyi taakseni. Mies astui ulos ja tunsin kuinka joku lähestyi minua takaa. Lähdin samantien juoksemaan niin kovaa kuin pystyin. Onni suosi minua tällä kerralla."
Puhut ihan täyttä p*skaa. Ai että jotkut on sua huvikseen ampuneet kuula-aseella? Ihan varmasti on.
Ja tuokin että "tunsit" että joku lähestyi minua. Siis "tunsit", ja tuo on muka faktaa?
Eipä silti, t
Tämäpä ei ole itselleni enää tähän ikään asti tulleena yllätys että kokemuksiani tullaan lynkkaamaan :D Korostaa juuri ongelman ydintä. Naisia ja tyttöjä ei uskota vaikka kertovat kokemuksistaan. Sitten ihmetellään kun ottavat hengen itseltään.
"Tämäpä ei ole itselleni enää tähän ikään asti tulleena yllätys että kokemuksiani tullaan lynkkaamaan :D Korostaa juuri ongelman ydintä. Naisia ja tyttöjä ei uskota vaikka kertovat kokemuksistaan. Sitten ihmetellään kun ottavat hengen itseltään."
Niin, koska tarinasi ei ole yhtään uskottava.
Kumma juttu miten paljon maailmalla käydään vaikka kuinka paljon r*iskausoikeudenkäyntejä esim. urheilijoita vastaan. Suurin osa näistä päätyy kuitenkin vapauttavaa tuomioon. Tunnetko esim. Benjamin Mendyn tapauksen? Kaksi vuotta mies oli löysässä hirressä kunnes vapauttava päätös tuli. Anteeksipyyntöjä tai edes pahoitteluja ei paljon herunut, mutta kaveri ura tuhottiin. Tämäkö on oikein?
Ongelma on se, että noita syytöksiä on todella helppo heittää, mutta kun niitä aletaan todentamaan, niin hyvin usein todetaan että mitään rikollista ei ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syökää enemmän roskaruokaa, juokaa energiajuomia alvariinsa, limukkaa väliin, valvokaa aamuyöhön saakka, kännykkä kourassa suurin osa valveilla olosta.
Siinä syyt ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Syökää enemmän roskaruokaa, juokaa energiajuomia alvariinsa, limukkaa väliin, valvokaa aamuyöhön saakka, kännykkä kourassa suurin osa valveilla olosta.
Siinä syyt ja piste.
Ei vaan ahdistuksen syy on setämies jostain juupajoelta niin ei tarvitse tehdä mitään muutoksia elintapoihin. Mikä vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Täällä setämiehet huutelee asioista joista eivät tiedä yhtään mitään. Tai oikeastaan tietävät olevansa se syypää miksi nuoret naiset ja tytöt kärsivät. Lopettakaa se ahdistelu ja jättäkää lapset rauhaan!
Ei tarvitse hirveästi miettiä omallakaan kohdalla miksi se itsari olisi ollut lähellä, ja sitä yritinkin.
Jo ollessani 11-vuotias aikuinen, ihan suomalainen mies hiveli reittäni bussissa matkalla mummolaan. Olen syntynyt 1996 ja omassa nuoruudessani ei vielä näistä asioista puhuttu. Kamala ajatella naisia jotka ovat syntyneet minua aiemmin.
Tottakai jokaisella entisellä tytöllä ja nykynaisella on uniikki oma kokemuksensa mitä olla tyttö ja nainen. Kaikki eivät kohtaa samoja asioita tai yhtä paljon.
Kun olin viisitoista, minut huumasi ja raiskasi parikymppinen mies. Sain kokea muutenkin jatkuvaa esineellistämistä, avointa huutelua, käsiksi käymistä, kope
Itselläni on tämä täysin päinvastainen kokemus, mikä ei ole ollut herkkua sekään.
Olen sinua vuoden vanhempi, joten elin nuoruuden samoihin aikoihin kanssasi. Siinä 11-vuotiaana minäkin huomasin, kuinka oli yleinen käsitys, että miesten antamaa huomio määritti naisen arvon kummankaan osapuolen iästä riippumatta. Jos pojat (ja miehet) lähestyivät sinua romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä, olit oikeanlainen nainen. Jos eivät, niin olit todella viallinen. Ja miten lapsena tällaista olisi voinut kyseenalaistaa? Sekä liskoaivoni, että murrosikäisen logiikkani olivat sitä mieltä, että tuo oli totta.
Rumana, pariutumiskelvottomaksi määriteltynä tyttönä tuntuikin, kuin minulla ei olisi ollut minkäänlaista virkaa maailmassa. Paitsi ehkä naurunalaisena oleminen. Ja samaa tuntui muutkin ajattelevan; en tullut kopeloiduksi, tai ahdistelluksi juuri koskaan, mutta kyllä ne miehet (ja naisetkin) pitivät henkisen väkivallan muodossa huolen, että elämäni ei olisi liian helppoa. Ei ihmistä, varsinkaan murrosikäistä laumaeläintä, olla ohjelmoitu hyväksymään olevansa vertaistensa mielestä vastenmielinen vuodesta toiseen. Se kasvatti minut kieroon monella eri tavalla.
Nyt kolmekymppisenä olen alkanut olla enemmän sujut itseni kanssa. Tässä iässä ulkonäkökeskeisyys alkaa vähitellen karista, eikä kovan kuoreni läpi mikä tahansa vastoinkäyminen enää pääsisikään. Mutta harmittaa silti ajatella, kuinka maailmassa on edelleen kaltaisiani teinityttöjä, joista tulee kaltaisiani aikuisia. Ja, joista osasta ei ikinä tule aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten taitaa nuo masennuksetkin olla ihan vaan fyysisiä oireita alhaiseen ferritiiniin, vitamiinipuutoksiin, energiajuomiin ja sokeriin, roskaruokiin, valvomiseen jne.
Monilla ahdistus ja masennus kaikkoaa, kun siirtyvät karnivooriruokavalioon. Siksi mietin, voiko tytöillä yleisempi ahdistus liittyä ruokavalioon. Liikaa kasviksia (jotka on myrkyllisiä) ja liian vähän lihaa?
Ihminen voi sairastuttaa itsensä vääränlaisella ruokavaliolla todella pahasti, eikä näiden asioiden yhteyttä tunneta riittävän laajasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
masennus=laiskuus
Voi luoja näitä selittäjiä. Ota selvää, mitä masennus oikeasti tarkoittaa!
Jokainen tietää mitä masennus tarkoittaa. Oletko koskaan miettinyt että mitä jos edellisen kommentoijan väite olisikin totta suurimman osan kohdalla?
Some ja älypuhelimet helvettiin ja tilalle leivontaa ja neulontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten taitaa nuo masennuksetkin olla ihan vaan fyysisiä oireita alhaiseen ferritiiniin, vitamiinipuutoksiin, energiajuomiin ja sokeriin, roskaruokiin, valvomiseen jne.
Monilla ahdistus ja masennus kaikkoaa, kun siirtyvät karnivooriruokavalioon. Siksi mietin, voiko tytöillä yleisempi ahdistus liittyä ruokavalioon. Liikaa kasviksia (jotka on myrkyllisiä) ja liian vähän lihaa?
Ihminen voi sairastuttaa itsensä vääränlaisella ruokavaliolla todella pahasti, eikä näiden asioiden yhteyttä tunneta riittävän laajasti.
Kasvikset eivät ole myrkyllisiä 😄, lihan syömisestä olen samaa mieltä.
Kuka tätä setämies agendaa suoltaa? Ei tulis mieleenkään nuoria tyttöjä ahdistella yhtään missään.
Vierailija kirjoitti:
Some ja älypuhelimet helvettiin ja tilalle leivontaa ja neulontaa.
Voi jumaliste, minä ahdistuisin ihan helvetisti noista harrastuksista, sillä vihaan kumpaakin.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tätä setämies agendaa suoltaa? Ei tulis mieleenkään nuoria tyttöjä ahdistella yhtään missään.
Kyllä niitä setämiehiä riittää ihan ilman sinuakin.
Itselläni on tämä täysin päinvastainen kokemus, mikä ei ole ollut herkkua sekään.
Olen sinua vuoden vanhempi, joten elin nuoruuden samoihin aikoihin kanssasi. Siinä 11-vuotiaana minäkin huomasin, kuinka oli yleinen käsitys, että miesten antamaa huomio määritti naisen arvon kummankaan osapuolen iästä riippumatta. Jos pojat (ja miehet) lähestyivät sinua romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä, olit oikeanlainen nainen. Jos eivät, niin olit todella viallinen. Ja miten lapsena tällaista olisi voinut kyseenalaistaa? Sekä liskoaivoni, että murrosikäisen logiikkani olivat sitä mieltä, että tuo oli totta.
Rumana, pariutumiskelvottomaksi määriteltynä tyttönä tuntuikin, kuin minulla ei olisi ollut minkäänlaista virkaa maailmassa. Paitsi ehkä naurunalaisena oleminen. Ja samaa tuntui muutkin ajattelevan; en tullut kopeloiduksi, tai ahdistelluksi juuri koskaan, mutta kyllä ne miehet (ja naisetkin) pitivät henkisen väkivallan muodossa huolen, että elämäni ei olisi liian helppoa. Ei ihmistä, varsinkaan murrosikäistä laumaeläintä, olla ohjelmoitu hyväksymään olevansa vertaistensa mielestä vastenmielinen vuodesta toiseen. Se kasvatti minut kieroon monella eri tavalla.
Nyt kolmekymppisenä olen alkanut olla enemmän sujut itseni kanssa. Tässä iässä ulkonäkökeskeisyys alkaa vähitellen karista, eikä kovan kuoreni läpi mikä tahansa vastoinkäyminen enää pääsisikään. Mutta harmittaa silti ajatella, kuinka maailmassa on edelleen kaltaisiani teinityttöjä, joista tulee kaltaisiani aikuisia. Ja, joista osasta ei ikinä tule aikuisia.
Olen tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja!
Iso halaus täältä ja kamalaa mitä olet joutunut kokemaan.
Eli niin täi näin, olit sitten muiden mieleen tai ei, saat kuulla ja kokea sen. Nuorelle aivan liikaa kestettävää. Helppo ymmärtää nuoria.
Tsemppiä sulle elämään ja hienoa että ollaan kaikesta huomimatta tavallaan samassa pisteessä nykyään. Eheämpiä. Ehkä jollain tavalla paremmassa paikassa :)<3
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten taitaa nuo masennuksetkin olla ihan vaan fyysisiä oireita alhaiseen ferritiiniin, vitamiinipuutoksiin, energiajuomiin ja sokeriin, roskaruokiin, valvomiseen jne.
Samaa mieltä. Eniten ahdistuneita ovat nuo ostareilla hengaavat, vapea ja energiajuomia vetävät, epäterveellisellä ravinnolla olevat teinit omassa lähipiirissä. Tässä voi osoittaa syyttävä sormi vanhempiin ja heidän asettamiin rajoihin (joita monilla ei ole).
Tuota naisiin kohdistuvaa ahdistelua jne on nykyään vähemmän kuin ennen, joten sillä ei kyllä selitetä mitään.
Ajankuva, some ja puuttuvat rajat, sanoisin minäkin. Rajoilla on lapselle valtava merkitys.
Hohhoijaa. Täällä setämiehet huutelee asioista joista eivät tiedä yhtään mitään. Tai oikeastaan tietävät olevansa se syypää miksi nuoret naiset ja tytöt kärsivät. Lopettakaa se ahdistelu ja jättäkää lapset rauhaan!
Ei tarvitse hirveästi miettiä omallakaan kohdalla miksi se itsari olisi ollut lähellä, ja sitä yritinkin.
Jo ollessani 11-vuotias aikuinen, ihan suomalainen mies hiveli reittäni bussissa matkalla mummolaan. Olen syntynyt 1996 ja omassa nuoruudessani ei vielä näistä asioista puhuttu. Kamala ajatella naisia jotka ovat syntyneet minua aiemmin.
Tottakai jokaisella entisellä tytöllä ja nykynaisella on uniikki oma kokemuksensa mitä olla tyttö ja nainen. Kaikki eivät kohtaa samoja asioita tai yhtä paljon.
Kun olin viisitoista, minut huumasi ja raiskasi parikymppinen mies. Sain kokea muutenkin jatkuvaa esineellistämistä, avointa huutelua, käsiksi käymistä, kopelointia, ihan vaan vaikka prismassa on persettä puristeltu. Olin jo nuorena muodokas.
Kun ajoin kerran lukioikäisenä skootterilla kotiin kaverilta, ihan inhimilliseen aikaan, eräs auto ajoi viereeni ja kaksi miestä ampui minua kuula-aseella jalkaan.
Kun olin 16-vuotias ja olimme etelänmatkalla Ranskassa, olin lenkillä. Hotellimme sijaitsi vuoristossa. Pysähdyin ihastelemaan maisemaa kunnes pakettiauto pysähtyi taakseni. Mies astui ulos ja tunsin kuinka joku lähestyi minua takaa. Lähdin samantien juoksemaan niin kovaa kuin pystyin. Onni suosi minua tällä kerralla.
Näitä tarinoitahan on vaikka kuinka paljon. Varsinkin kun on ollut kaunis ja muodokas tyttö ja nainen. Se ahdistuksen määrä, mutta toisaalta se että apua ei saanut. Eikä tiennyt keltä kysyäkkään. Lisäksi kun näitä juttuja tulee liikaa, kyllä se kuplii yli. Kuten omallakin kohdalla. Seuraus tästä oli väkivaltainen parisuhde, väkivaltaisen miehen kanssa, koska itsearvostus oli kaiken kokeman jälkeen nollissa.
Tyttöjä ahdistaa aika moni muu somen ulkopuolinen asia. Tottakai some voi pahentaa jo valmiiksi eläviä ongelmia ihan kaikilla.
Valitettavan monesti se ahdistavin asia maailmassa tytöille on kuitenkin AIKUINEN mies.
Toinen on tytöille kohdistetut ulkonäköpaineet ja oletukset. Vähättely.
Aika perseestä oli olla tyttö tässä maailmassa. Vaikka nyt ehjempänä, vanhempana naisena katson sitä pientä itseäni suurella rakkaudella. Olisipa se saanut miehiltä ja yhteiskunnalta parempaa.