Yökylässä Maria Veitola kausi 10 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten eri silmin ihmisen voikaan nähdä. Mä en nähnyt A-L:ssa mitään agressiivisuutta tai tiuskimista tai negatiivisuutta. Hyvällä tavalla suora ja teeskentelemätön, ei ollakseen ilkeä tai hankala. 

Just näin. Miksi ihmisen pitäisi itseään pienentää kun on se mikä on? Sehän olisi täysin väärin. Oma persoona pitää saada olla.

Taas näen että Härkönen ei ole nimenomaan oma luonnollinen, alkuperäinen  itsensä vaan ns. hermokimppu ja selvästi hänellä on paljon patoutunutta vihaa, traumoja ja käsittelemättömiä asioita menneisyydestä jotka selvästi vaikuttavat taustala edeleen.  Ei se ole siis haukku, vaan toteamus. 

Minusta hänestä saa myös vähän epäkohteliaan kuvan. Ei täysin suoraan puhuminen ilman mitään suodatinta ole mikään idolisoinnin aihe. Lapset puhuu ilman suodatinta, aikuisilla pitäis olla pelisilmää ja sydämen sivistystä.

Hän on edelleen samassa roolissa kuin teatterikorkea-ajoillaan, ns. kova muija, jota ei mikään muka hetkauta. Oikeasti hänestä saa herkkähipiäisen ja epävakaan persoonallisuuden mielikuvan: on itsemurha-yritys, syömishäiriöitä ja selkeästi kuppi on maistunut. Ei ole vapaa oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Kivoja olleet kolme ekaa jaksoa. Ihmettelen tuota hehkutusta, että Harkimoilla "iso suku koolla ruokapöydässä". Öö, siinä oli siis 4 hengen (uus)perhe ja lasten serkku. Siis ihana tunnelma ja mukavan oloisia ihmisiä, mutta ei tuo mikään iso sukutapaaminen ollut.

Ehkä tuo kertoo vain surullista tarinaa suomalaisista, jos perheen kanssa yhdessä syöminen on joku erikoinen hehkutuksen aihe?

Siinähän oli tosiaan isä, hänen kumppaninsa, kaksi lasta ja isän veljentyttö aterialla. Kokonaiset viisi ihmistä :D 

Toisaalta ehkä Suomessa sitten aidosti on niin rikkinäistä ja yhteydetöntä porukkaa, että tuollainen on joillekin erikoista? Palstallahan näkee jatkuvasti sellaisia aivan kummallisia juttuja siitä, miten lapselle ei tarvitse tehdä sisaruksia kun "ei ne kuitenkaan ole sitten edes tekemisissä tai suunnilleen väleissä ollenkaan" tai että "ei ne lapset sua sitten tule katsomaan", "ei niillä lapsilla ole mitään velvollisuutta" (ikään kuin se olisi ikävä velvollisuus eikä mukavaa nähdä omia vanhempia ja omaa perhettä...) jne.

Todella surullisia kohtaloita kyllä tällä palstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin lähinnä sitä, minkälainen isäsuhde Jasminella on. 

Selvästikin aivan surkea. Isä joku tyttöjen koulutusta vastustava m*slimiukko, joka olisi halunnut tyttärelleen muslimimiehen. Kuulemma jättänyt "Jassukan" kasvatusta liikaa äidin harteille, ja jälkeenpäin kasvattaisi enemmän ihan itse, ettei tytöstä olisi tullut tuollaista.

Eli olisi halunnut kontrolloida vain lisää. Jasmine korosti jaksossa, miten hänellä on "turvallista" Hjalliksen kanssa, ja se kertoo aina ihmisen lapsuudesta ja traumatisoituneisuudesta jotain, jos tuo "turvallisuus" on kovin korkealla kriteereissä. Yleensä länsimaiset naiset ovat itsestäänselvästi turvassa, ellei ole erityisen turvaton tausta. Sitä ei tarvitse erikseen ja korostuneesti miehestä hakea.

Vierailija kirjoitti:

Chisusta jäi vähän sama fiilis mitä silloin Tunna Milonoffin jaksosta. Odotat syvällistä tyyppiä, mutta saat pelkkää tylsää pintaa "meillä on nää iittalan astiat ja Marimekon uurna"

Ei nuo ns. henkiset tyypit ole yleensä mitenkään syvällisiä, vaan päinvastoin aika tylsiä.

Jos ihmisellä on jokin tarve oikein olemalla olla "henkinen" ja tuoda sitä esiin, se on yleensä vaan jotain tylsyyden pakoilua.