Miksi kaikki ihmiset tuntuu taakalta?
Viestin saaminenkin ärsyttää, koska se on sitten koko ajan takaraivossa ja hoitamattomien asioiden listalla sen takia, että siihen pitää vastata. Ja jos vastaa, niin äkkiä tulee uusi viesti, jonka kanssa on sama juttu. Ja jos et vastaa, niin aletaan huhuilla ja olla huolissaan, tai pahimmassa tapauksessa suututaan.
Välillä oikeasti sanon ihan ääneen, että antakaa mun olla rauhassa, kun joku on taas vaatimassa huomiota. Ja inhoan muutenkin olla puhelimella, kun se hajottaa ajatukset ja keskittymisen.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmän kautta kuulun whatsappryhmään ja pitää aika aktiivisesti yhteyttä. Joskus siellä on oikein alettu joukolla huhuilla minun perään jossakin asiassa, kun en ole heti huomannut viestejä. Se huhuilu on tuntunut jotenkin järkyttävältä ja tunkeilevalta. Mietinkin, että olenko ihan normaali kun koin sen niin epämiellyttävänä. Ryhmään pitäisi myös olla toivottelemassa hyvää ystävänpäivää ynnä muuta sellaista mikä tuntuu epäluontevalta.
Ajattelin olevani ainoa, jota tuo huhuilu ärsyttää poikkeuksellisen paljon. Mitä lisäarvoa se huhuilu enää tuo, jos on lähetetty sitä ennen jo useampi viesti?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aina voi ns. erakoitua, jos ei nappaa seurustelu ihmisten kanssa. Ei itseään kannata pakottaa. Oikeasti mielenkiintoiset, vastavuoroiset ja syvälliset keskustelut voi olla aika harvassa, jos sellasta kaipaa. Erakoitumista ei suomalaisessa kulttuurissa edes katsota pahalla, kuitenkin ollaan aika sisäänpäin kääntyneitä ja omasta rauhasta nauttivia ihmisiä.
Harmittavaa, jos nuo ovat ne ainoat vaihtoehdot:
1. Kuormitat itsesi äärimmilleen pysymällä vaadituissa yhteystavoissa muiden kanssa
tai
2. Rupeat erakoksi etkä pidä enää yhteyttä keneenkään.
Eikö tästä väliltä löydy mitään kompromissia, ettei joutuisi täysin syrjään mutta säilyttäisi mielenterveytensä ?
Vierailija kirjoitti:
Aina voi ns. erakoitua, jos ei nappaa seurustelu ihmisten kanssa. Ei itseään kannata pakottaa. Oikeasti mielenkiintoiset, vastavuoroiset ja syvälliset keskustelut voi olla aika harvassa, jos sellasta kaipaa. Erakoitumista ei suomalaisessa kulttuurissa edes katsota pahalla, kuitenkin ollaan aika sisäänpäin kääntyneitä ja omasta rauhasta nauttivia ihmisiä.
No mä olen tehnyt tuon, osin omasta halustani ja osin ghostaamisten seurauksena mutta ei tämäkään nyt mitenkään hyvä juttu ole. Ei se poistunut eikä poistu mihinkään, että kaipaan sosiaalista elämää itselle sopivien ihmisten kanssa sekä merkityksellisiä ihmissuhteita. Lisäksi kaipaan vain päivä päivältä enemmän elämänkumppania jonka kanssa on hyvä olla vaikka kumpikaan ei vähään aikaan puhuisi yhtään mitään. Oltaisiin vaan.
Harrastusryhmän kautta kuulun whatsappryhmään ja pitää aika aktiivisesti yhteyttä. Joskus siellä on oikein alettu joukolla huhuilla minun perään jossakin asiassa, kun en ole heti huomannut viestejä. Se huhuilu on tuntunut jotenkin järkyttävältä ja tunkeilevalta. Mietinkin, että olenko ihan normaali kun koin sen niin epämiellyttävänä. Ryhmään pitäisi myös olla toivottelemassa hyvää ystävänpäivää ynnä muuta sellaista mikä tuntuu epäluontevalta.