Onko perusteltua ja oikeitettua erota jos puoliso menettää työpaikkansa?
Ja miten te toimitte sen kanssa jos puoliso muuttuu siitä henkilöstä jota rakastitte noloksi työttömäksi? Ja onko keinoa estää hapeä, nolotus ja kasvojen menetys siitä jos puolisosta tuleekin työtön?
Kommentit (10)
Et tarvitse mitään perustelua tai oikeutusta erolle.
Ihmisellä on ihan perustuslakiin perustuva itsemääräämisoikeus erota.
Naisen tulee erota (hankkii paremman ensin salaa tilalle).
Mies ei saa edes ajatella moisia, koska on sika!
Onhan se oikeutettua, mutta harvinaisen typerää ja lapsellista. Kertoo, ettei aitoa rakkautta eikä kunnioitusta koskaan ollutkaan, vaan kyse olikin ihan jostain muusta. Oman huonon itsetunnon pönkittämisestä? Yksinolemisen pelosta? Seksin saamisen varmuudesta?
Työpaikkansa menettänyt voi aina saada uuden työpaikan ja löytää vielä paremman, kuin hänet jättänyt nolo luuseri, joka puolestaan voi milloin tahansa menettää oman työpaikkansa jne. eli se työpaikkansa menettänyt tuossa tulee voittamaan.
Tämäpä, tämä. Itse olen se työtön osapuoli ja todella harkitsen eroa taloudellisista syistä. Saan tosiaan työmarkkinatuen ja sehän menee kokonaisuudessaan minun osuuteni asumisessa ja laskuissa. Sitten saan jokaista ostosta varten kerjätä rahaa puolisoltani joka ei myöskään ole mikään hyvätuloinen mutta just ja just sen verran ja vielä epäsäännöllinen tulo ettei oikeutta ole toimeentulotukeen. Hän on pysynyt kustantamaan elämänsä ja nyt on alkanut luottokorttiralli kun joutuu minut elättämään. Koskaan ei rahat riitä joten joudun aina selittämään mihin rahat tarvitsen. Oikeasti sairas systeemin.
Töitä en saa, halvempaa sunismuotoa ei löydy eikä puoliso halua muuttaa. Tunnen itseni pikkukakaraksi. Ja luulenpa että myös puolisoa kärsii kun joutuu elämään köyhästi. Tosiaan rakkaus voi lentää tuvasta tätä menoa.
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä, tämä. Itse olen se työtön osapuoli ja todella harkitsen eroa taloudellisista syistä. Saan tosiaan työmarkkinatuen ja sehän menee kokonaisuudessaan minun osuuteni asumisessa ja laskuissa. Sitten saan jokaista ostosta varten kerjätä rahaa puolisoltani joka ei myöskään ole mikään hyvätuloinen mutta just ja just sen verran ja vielä epäsäännöllinen tulo ettei oikeutta ole toimeentulotukeen. Hän on pysynyt kustantamaan elämänsä ja nyt on alkanut luottokorttiralli kun joutuu minut elättämään. Koskaan ei rahat riitä joten joudun aina selittämään mihin rahat tarvitsen. Oikeasti sairas systeemin.
Töitä en saa, halvempaa sunismuotoa ei löydy eikä puoliso halua muuttaa. Tunnen itseni pikkukakaraksi. Ja luulenpa että myös puolisoa kärsii kun joutuu elämään köyhästi. Tosiaan rakkaus voi lentää tuvasta tätä menoa.
Mikäli olet nainen, miehelläsi on velvollisuus elättää sinua. Olisiko miehen mahdollista tinkiä jostain oman elämänsä mukavuudesta? Loppujen lopuksi aika vähälläkin on mahdollista tulla toimeen.
Erotkaa ja muuttakaa omiin asuntoihin. Tällöin miehen tulot eivät vaikuta sinun tukiisi. Jos rakkautta on, niin voihan sitä kyläillä ja tapailla pariskuntana, mutta älkää muutako yhteen.
On