Miksi olympiamitalit ovat Suomelle ja suomalaisille niin tärkeitä?

Iso osa asioista on yhteiskunnallisessa mittakaavassa merkityksellisiä vain, jos riittävän suuri määrä ihmisiä kollektiivisesti kokee, että asia on jollain tavalla tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

"Harvalle se on oikeasti melkein elämän ja kuoleman kysymys."

 

Eikös potkupalloporukkakin hakkaa toisiaan sairaalakuntoon, kun "väärä" joukkue voittaa? Englannissa on polisiin iskujoukot valmiina, kun palloa ruvetaan potkimaan.

Kyllä. Tuolla tavoin käyttäytyvä porukka on kuitenkin hyvin, hyvin pieni vähemmistö kaikista urheilun seuraajista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä aika on nyt tällainen ja polarisaatio, erimielisyys, hajaannus on äärimmäistä, luultavasti paljon äärimmäisempää ja sekavampaa, kuin silloin kun kansakunta vasta rakensi itseään. Nykyään on kaikenlaisia ryhmiä liiaksi asti. Koetaan milloin mitäkin ja tulkitaan asioita miten huvittaa. Ennen luontoyhteys saneli arkea ja ylipäätään ihminen oli sidottu enemmän paikkaan ja ryhmään, oltiin todennäköisesti elämän olennaisista asioista yhtä mieltä. Nykyajan haihatukset ja lukemattomat trendit loistivat poissaolollaan ja ei ollut nettiä, josta jokainen voi hakea oman viiteryhmänsä, josta löytyy helposti myös väkeä, joka on aina valmis hurraaman, jos ihminen hyökkää ilkeyttään toisen kimppuun.

Tässä on hienosti ilmaistu nykyajan eetos. Noin asia juuri on.

Kohti auringonlaskua kuljemme.

Nykyään ollaan niin tasa-arvoisia että osaan nauttia EU:n mitalisaaliista

Samasta syystä kuin runous, teatteri ja ooppera ovat tärkeitä.

Aikanaan Suomi loi urheilumenestyksellä omaa kansallista paikkaansa. Suomalainen sisu oli sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta, josta suomalaiset olivat ylpeillä. Nyt tämä kaikki on kuolemassa paskat housuissa palvelutalon siivouskomeron lattialla. 

Pisti huvittamaan kun Aino-Kaisa Saariselta kysyttiin aamu tv,ssä miksi hän on voittanut niin monta mitalia arvo kisoissa, ei kylläkään tuonut doping käyttöään millään lailla esille.

urheilu yhdistää ihmisiä ja sen ympärillä pyörii paljon taloutta. On sitä turhempaakin maailmassa, mutta ei tarvii henk koht kiinnostaa tietenkään jos ei vaan kiinnosta, ketä taas kiinnostaa ja ketkä arvostaa niitä mitalejakin ja historiaa niin ei ole keltään pois sekään. Eniten ilahduin itse lätkä pronssista, upeaa! :)

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan Suomi loi urheilumenestyksellä omaa kansallista paikkaansa. Suomalainen sisu oli sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta, josta suomalaiset olivat ylpeillä. Nyt tämä kaikki on kuolemassa paskat housuissa palvelutalon siivouskomeron lattialla. 

Sisun nimi muualla maailmassa on metamfetamiini.

Vierailija kirjoitti:

Pisti huvittamaan kun Aino-Kaisa Saariselta kysyttiin aamu tv,ssä miksi hän on voittanut niin monta mitalia arvo kisoissa, ei kylläkään tuonut doping käyttöään millään lailla esille.

Jos tuollaisen väitteen esittää, pitäisi olla todisteet.

Olympialaisilla on pitkät perinteet suomalaisessa menestyksessä. Niihin liitetään voima, kestävyys, taktikointi, ongelmanratkaisukyky, tahdonlujuus, voittamisen halu, kunnianhimo, oikeanlainen ylpeys omasta menestyksestä....ja mitä meillä on näistä enää jäljellä urheilussa tai missään muussakaan. Ei mitään. Pelkkää murusiin tyytyviä ,ulkoa ohjattavia tahdottomia lapasia. Petyyyhän siihen, kun sen joutuu toteamaan.

"Harvalle se on oikeasti melkein elämän ja kuoleman kysymys."

Miksi sitten urheilussa kaikenlainen vilppi ja jopa omalle terveydelle vaarallinen doping on niin yleistä? Miksi sivistyneenenä itseään pitävä valtio laittaa jopa miljardeja euroja verorahoja urheilukisojen järjestämiseksi? Miksi tasavallan presidentti ja valtioneuvoston pellet kuskataan veronmaksajien piikkiin urheilua katsomaan? Miksi koko media valjastetaan urheilukisoista uutisoimiseen? Miksi suomalaisetkin itkevät, jos suksi ei luista kilpailuissa? Miksi poliitikot keskustelevat telkkarissa, miten saataisiin enemmän mitaleita Suomeen seuraavissa kisoissa? Miksi on erityisiä urheiluoppilaitoksia?

Kyllä urheilu monille on elämän ja kuoleman kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Olympialaisilla on pitkät perinteet suomalaisessa menestyksessä. Niihin liitetään voima, kestävyys, taktikointi, ongelmanratkaisukyky, tahdonlujuus, voittamisen halu, kunnianhimo, oikeanlainen ylpeys omasta menestyksestä....ja mitä meillä on näistä enää jäljellä urheilussa tai missään muussakaan. Ei mitään. Pelkkää murusiin tyytyviä ,ulkoa ohjattavia tahdottomia lapasia. Petyyyhän siihen, kun sen joutuu toteamaan.

Lapsilisästä eläkepaperit vetämään. Valtio nimeltä Suomi on ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Iso osa asioista on yhteiskunnallisessa mittakaavassa merkityksellisiä vain, jos riittävän suuri määrä ihmisiä kollektiivisesti kokee, että asia on jollain tavalla tärkeä. 

Mikä on tänä päivänä se juttu joka tekee Suomesta kansan? 

Vierailija kirjoitti:

"Harvalle se on oikeasti melkein elämän ja kuoleman kysymys."

Miksi sitten urheilussa kaikenlainen vilppi ja jopa omalle terveydelle vaarallinen doping on niin yleistä? Miksi sivistyneenenä itseään pitävä valtio laittaa jopa miljardeja euroja verorahoja urheilukisojen järjestämiseksi? Miksi tasavallan presidentti ja valtioneuvoston pellet kuskataan veronmaksajien piikkiin urheilua katsomaan? Miksi koko media valjastetaan urheilukisoista uutisoimiseen? Miksi suomalaisetkin itkevät, jos suksi ei luista kilpailuissa? Miksi poliitikot keskustelevat telkkarissa, miten saataisiin enemmän mitaleita Suomeen seuraavissa kisoissa? Miksi on erityisiä urheiluoppilaitoksia?

 

Kyllä urheilu monille on elämän ja kuoleman kysymys.

Todella HARVA on valmis tekemään työn, joka vaaditaan huippu-urheilijaksi tulemiseen. 

Se, että johonkin panostetaan, ei tarkoita, että kyseessä olisi elämän ja kuoleman kysymys. 

Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi valtiot järjestävät sotilasparaateja? Eiväthän ne liity asevoimien todellisiin tehtäviin mitenkään. Ovatko paraatit elämän ja kuoleman kysymys?

Urheilukisat tuovat järjestäjälle positiivista näkyvyyttä ja tuloja, vaikka toki maksavat myös paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa asioista on yhteiskunnallisessa mittakaavassa merkityksellisiä vain, jos riittävän suuri määrä ihmisiä kollektiivisesti kokee, että asia on jollain tavalla tärkeä. 

Mikä on tänä päivänä se juttu joka tekee Suomesta kansan? 

Ilkeys, laiskuus ja itsekkyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa asioista on yhteiskunnallisessa mittakaavassa merkityksellisiä vain, jos riittävän suuri määrä ihmisiä kollektiivisesti kokee, että asia on jollain tavalla tärkeä. 

Mikä on tänä päivänä se juttu joka tekee Suomesta kansan? 

Ilkeys, laiskuus ja itsekkyys. 

No ei tämä palsta ole vielä koko Suomen kansa. Jos elää ihan tavallista elämää ja aktiivisesti tapaa ihmisiä, niin huomaa, etteivät kaikki ole ollenkaan tuollaisia. 

Eihän ne olekaan. Siksi niitä on niin vähän.

"Mikä on tänä päivänä se juttu joka tekee Suomesta kansan?"

Tämä onkin hyvä kysymys, ja koko ajan tulee paremmaksi. Suomen kansan yhtenäisyyttä on pitänyt yllä yhteinen ja harvinainen kieli, joka on hieman eristänytkin Suomea muusta maailmasta. Samoin Suomen sijainti vaikeiden kulkuyhteyksien päässä peräpohjolan nurkassa on vahvistanut ajatusta Suomesta ja suomalaisuudesta omana juttunaan. Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.

Tänään suomen kieli on kriisissä. Nuoriso ja poliitikot väheksyvät suomen kielen merkitystä. Koulujen opetusta, jopa Helsingin virallista kieltä on vaadittu muutettavan englanninkieliseksi. Ymmärtämätön nuoriso kuvittelee vaikuttavansa hienolta, kun sotkevat englantia suomeen.

Luterilaisen taikauskonnon kannatus vähenee tasaisesti.

Suomi täyttyy vieraasta porukasta, joka ei tiedä talvisodista eikä kalevaloista mitään. Se myös vaikuttaa vähitellen geeniperimään ja ulkonäköön. Parin sukupolven päästä kadulla ei tule vastaan yhtä paljon vaaleaihoisia sinisilmiä.

Median ansiosta Suomeen tulee aina vaan runsaammin kulttuurisia elementtejä ulkomailta, varsinkin Amerikasta. Niin sanottu suomalainen musiikki ja muu kulttuuri onkin suomalaista versiota amerikkalaisesta.

Ja sitä rataa.

(hiton lainaus)

Suomessa elää sitkeä ajatus siitä, että olemme lopulta aika kunnollista väkeä. Luotettavaa, suoraa, rehellistä ja sitkeää. Todellisuudessa Suomessa asuu valtavasti ilkeitä ihmisiä.  Todisteita löytää halutessaan muutamassa sekunnissa, jos hiirisormi on nopea. Miltä tahansa sosiaalisen median alustalta löytää joukoittain suomalaisia, jotka latelevat loukkauksia, solvauksia ja uhkauksia toisille suomalaisille. Niin herkkää aihetta ei olekaan, etteikö se poikisi kommentteja, joiden ainoa tarkoitus on yrittää saada toisen ihmisen olo pahaksi. Ainakin, jos se toinen ihminen elää elämää, joka poikkeaa omasta elämästä.

Tavaksi on tullut selittää, että ilkeä käytös ja ihmisten uhkaaminen, yms johtuu verkosta. Jos käyttäytyy somessa paskamaisesti, se ei meinaa sitä, että on paskamainen ihminen. Sellaista somessa vain on. Mutta mahdollisuus ja sopiva kanava eivät selitä muiden ihmisten satuttamista. Saasta ei tartu ihmisen mieleen viestintäkanavasta ja putkahda jotenkin selittämättömästi pahoina sanoina kommenttiin. Saasta on kommentoijan mielessä. Kanava antaa mahdollisuuden purkaa sen.