Lue keskustelun säännöt.
Kaverin lapsi käyttäytyy ihan uskomattoman hyvin
22.02.2026 |
Kaverin lapsi on 7-vuotias. Olen ällistynyt miten hyvin hän käyttäytyy. Ruokapöydässä hän syö kiltisti ja nätisti, eikä hae huomiota. Hän on iloinen ja tyytyväinen. Voiko tuollaisia lapsia ollakaan? Omassa suvussa kaikki lapset huutaa ja metelöi, hakee huomiota ja mellastaa. Olen aina väsynyt ja kiukkuinen kun joudun sukulaisten kanssa tekemisiin, koska väsyn niistä lapsista enkä jaksaisi yhtään. Mutta kaverin lapsi on ihan erilainen ja minustakin tulee hyväntuulinen. On lapsissa eroja.
Kommentit (36)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonia on erilaisia. Tosi kiva sun kaverille, että on saanut rauhallisen lapsen ja kasvatettua siitä noin hyväkäytöksisen.
Olin hyväkäytöksinen lapsi, mutta kärsin vuosia masennuksesta ja ahdistuksesta. Mua ei siis erikseen opetettu käyttäytymään hyvin, vaan noudatin vanhempien esimerkkiä. Ei voi sanoa, että vanhemmat oikein kasvattamalla kasvattivat minusta hyväkäytöksisen lapsen. Se oli luonteesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen lapsena ollut kauhean kiltti, näennäisesti hyväntuulinen ja aina ystävällinen kaikille.
Olen mm paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöinen sekä masentunut ja jo lapsena halusin vaan kuolla. Opin hyvin aikaisin leikkaamaan ja sen, että mitään tunteita ei ollut soveliasta näyttää.
Lapsia on monenlaisia. Itse olin rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Elin hyvän lapsuuden ja olin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin meilläkin on käyttäydytty. Heti alusta asti on kasvatettu ja pöydästä pois, jos lapset ovat alkaneet jotain värkkäämään tai puhuneet rumasti. Kolme poikaa kohden vuoden ikäerolla. Harvat kerrat on tarvinnut pyytää poistumaan ja ikä on ollut silloin jotain 3-4v.
Vierailija kirjoitti:
Geenit.
Kasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit.
Kasvatus.
On sillä perityllä temperamentillakin merkitystä. Minä ja veljeni oltiin hyväkäytöksisiä eikä meitä kuulemma tarvinnut kummemmin kasvattaa. Matkittiin vanhempien hyvää käytöstä. Mun serkut taas oli ihan mahdottomia. Tätini (serkkujen äiti) on kasvatusalan ammattilainen ja kovasti piti kuria ja yritti tuloksetta kasvattaa serkkujani. Käytös oli aina ihan kamalaa lapsena. Aikuisena ovat onneksi osanneet käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kaverisi akateeminen?
Kyllä on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi on tuollainen, hän oli siksi aina kaikkien suosikki. Hänellä on rauhallinen luonne ja käytöstavat opetimme ihan pienestä asti. Samoin ne opetettiin itsellenikin aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaverisi akateeminen?
Kyllä on.
ap
Olen itsekin huomannut, että parhaiten käyttäytyvät lapset ovat nimenomaan akateemisista perheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen lapsena ollut kauhean kiltti, näennäisesti hyväntuulinen ja aina ystävällinen kaikille.
Olen mm paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöinen sekä masentunut ja jo lapsena halusin vaan kuolla. Opin hyvin aikaisin leikkaamaan ja sen, että mitään tunteita ei ollut soveliasta näyttää.
Ikävää että sinulla on ollut näin, mutta kyllä osa lapsista on ihan villpittömästi vaan tyytyväisiä ja rauhallisia, eikä heille tule mitään mt-ongelmia.
Onko lapsi ainokainen? Oma poikani sai huomiota ihan vain olemalla, ei tarvinnut kerjätä sitä. Ja osasi käyttäytyä kylässä ja ravintolassa sekä osasi keskittyä omiin leikkeihin tai kirjoihin. Kehuin aina pienestä asti hyvästä käytöksestä. Nyt asuu jo omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on tuollainen, hän oli siksi aina kaikkien suosikki. Hänellä on rauhallinen luonne ja käytöstavat opetimme ihan pienestä asti. Samoin ne opetettiin itsellenikin aikoinaan.
Tällaiset lapset on sympaattisia. He ovat usein vilpittömiä ja vastaanottavaisia. Tuollaiset lapset ovat myös usein kiinnostuneita ympäristöstään, eli jos heidät vie vaikkapa ratikka-ajelulle he kiinnittävät huomiota vaihtuviin maisemiin tai vastaavaan ja kyselevät siitä. Eikä niin että koko aika menee siihen että pitää sanoa "älä tee sitä, älä tee tätä" ja lapsi ei edes tajua olevansa matkalla. Lisäksi lapsilla on ihan selviä eroja älykkyydessä ja se korreloi ainakin jonkin verran käytöksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi ainokainen? Oma poikani sai huomiota ihan vain olemalla, ei tarvinnut kerjätä sitä. Ja osasi käyttäytyä kylässä ja ravintolassa sekä osasi keskittyä omiin leikkeihin tai kirjoihin. Kehuin aina pienestä asti hyvästä käytöksestä. Nyt asuu jo omillaan.
Juu, ainoa lapsi on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit.
Kasvatus.
On sillä perityllä temperamentillakin merkitystä. Minä ja veljeni oltiin hyväkäytöksisiä eikä meitä kuulemma tarvinnut kummemmin kasvattaa. Matkittiin vanhempien hyvää käytöstä. Mun serkut taas oli ihan mahdottomia. Tätini (serkkujen äiti) on kasvatusalan ammattilainen ja kovasti piti kuria ja yritti tuloksetta kasvattaa serkkujani. Käytös oli aina ihan kamalaa lapsena. Aikuisena ovat onneksi osanneet käyttäytyä.
Luulen, että ammattilainen ei ole jaksanut olla kotona lapsilleen johdonmukainen. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin olen lapsena ollut kauhean kiltti, näennäisesti hyväntuulinen ja aina ystävällinen kaikille.
Olen mm paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöinen sekä masentunut ja jo lapsena halusin vaan kuolla. Opin hyvin aikaisin leikkaamaan ja sen, että mitään tunteita ei ollut soveliasta näyttää.
Minäkin olin hyvin rauhallinen ja kiltti lapsena ja aikuisena sitten ihan masentunut ja elämä palasina. Mutta en usko että aloittajan tuttavan poika on meidän kaltainen. Koska hän sanoo että "poika on tyytyväinen ja iloinen". Ei mua kukaan iloiseksi kuvaillut koska iloisuushan näyttäytyy ulospäin ja iloinen ihminen ottaa kontaktia toisiin ja tekee vuorovaikutuksesta positiivisen. Verrattuna lapsiin joista sanotaan että ovat "kilttejä ja rauhallisia" eli siis eivät hae huomiota eivätkä aiheuta häiriötä. Eli ovat passiivisia eivätkä tuo vuorovaikutukseen mitään huonoa mutta eivät oikein mitään hyvääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenit.
Kasvatus.
On sillä perityllä temperamentillakin merkitystä. Minä ja veljeni oltiin hyväkäytöksisiä eikä meitä kuulemma tarvinnut kummemmin kasvattaa. Matkittiin vanhempien hyvää käytöstä. Mun serkut taas oli ihan mahdottomia. Tätini (serkkujen äiti) on kasvatusalan ammattilainen ja kovasti piti kuria ja yritti tuloksetta kasvattaa serkkujani. Käytös oli aina ihan kamalaa lapsena. Aikuisena ovat onneksi osanneet käyttäytyä.
Pitikö kuria johdonmukaisesti? Monet saa kotona elää miten huvittaa. Sitten muka muiden nähden ollaan niin tiukkoja ja päteviä. Ei onnistu tuollainen. Kasvatus alkaa heti syntymästä rutiineilla ja johdonmukaisuudella. Se mikä on sallittua niin on sallittua aina. Se mikä on kiellettyä niin on kiellettyä aina. Sitten lapsen ollessa isompi voi näitä soveltaa eli silloin lapsi on jo yli 10v.
Serkkuni oli samanlainen, kun oltiin lapsia. Pukeutui vauhdilla valittamatta, söi kaiken mitä annettiin, pesi hampaansa kiltisti jne. Ei koskaan sanonut vanhemmilleen vastaan.
Minun vanhempani jaksoivat kehua, miten kiltti tyttö serkku oli.
Taustalla olikin kunnon perheväkivaltaa. Alkoholisti-isä repi hiuksista tai löi, jos serkku ei "heti totellut" tai isänsä oli sitä mieltä, että aikasemmin päivällä tyttö oli käyttäytynyt kylässä "huonosti".
Mäkin olen lapsena ollut kauhean kiltti, näennäisesti hyväntuulinen ja aina ystävällinen kaikille.
Olen mm paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöinen sekä masentunut ja jo lapsena halusin vaan kuolla. Opin hyvin aikaisin leikkaamaan ja sen, että mitään tunteita ei ollut soveliasta näyttää.