IL:n tiedot: 32-vuotiasta muusikkoa epäillään vauvan paiskaamisesta betoniin

Poliisi epäilee 32-vuotiasta oululaista muusikkoa kaksiviikkoisen vauvansa törkeästä pahoinpitelystä. Tapauksen mukaan isä paiskasi vastasyntyneen kerrostalon rappukäytävän betonilattiaan varhain perjantaiaamuna. Naapuri teki hätäilmoituksen metelin vuoksi. Äiti ja vakavasti loukkaantunut vauva vietiin sairaalaan, ja isä otettiin kiinni. Poliisi epäilee myös äidin pahoinpitelyä. Miehellä ei ole viimeisen kymmenen vuoden ajalta rikostaustaa.

Tapaus on järkyttänyt, sillä sosiaalisessa mediassa isä oli vielä hiljattain julkaissut kuvia odotusajasta ja vastasyntyneestä lapsesta. Julkinen kuva onnesta ja perhearjesta oli täysin ristiriidassa epäiltyjen tekojen kanssa.

On vaikea käsittää, miten kahden viikon ikäinen vauva voi päätyä väkivallan kohteeksi omassa kodissaan. Samalla taas nähdään se ristiriita, jossa some täyttyy sydämistä ja vauvakuplasta, mutta todellisuus voi olla jotain aivan muuta. Kuinka monta varoitusmerkkiä jää huomaamatta, kun kaikki näyttää ulospäin täydelliseltä?

Joka kerta kun tällainen uutinen tulee, puhutaan shokista ja käsittämättömyydestä. Silti perheväkivalta ei synny tyhjästä. Onko meillä rohkeutta puuttua ajoissa tilanteisiin, joissa paineet, mielenterveys ja päihteet kietoutuvat yhteen ennen kuin seuraukset ovat peruuttamattomia?