Appivanhemmat ne vain jaksaa

Ovat aina hyvin selvästi näyttäneet kuinka tytär ja tämän jälkeläiset ovat aina ne tärkeimmät ja menevät aina kaiken muun edelle.

No se on heidän oma valinta ja kunnioitan sitä.

Seuraava askel olikin, kun tekivät testamentin. 
Appivanhemmat ovat olleet osakkaana mieheni yrityksessä, kun lainasivat alkupääoman. Heidät on jo maksettu ulos vuosia sitten.
Jakoivat  nyt testamentissa omaisuuden niin, että mieheni eli heidän poikansa saa oman firmansa ja tytär kaiken muun, talon, autot, paljon metsää, irtaimiston.

Minusta epäreilu jako, kun yritys on oikeasti kokonaan mieheni työnjälkeä. Mieheni ei käytännössä tule saamaan lainkaan perintöä vanhemmiltaan.

Äsken laskuja maksaessa löysin vakuutuslaskun johonkin moottorivekottimeen, josta en tiennyt mikä on. 
Appiukkoni oli halunnut antaa meille sen vekottimen , ettei mene muille eli tyttärensä perheelle. No näennäisesti ihan kiva, lämmin ajatus mutta  Maksellaan nyt sen vekottimen vakuutukset, verot yms. kun se on meidän mutta meidän käytössähän se ei tietenkään ole, siirsivät vain näin omia kulujaan meidän maksettavaksi., ihan kuin noita laskuja  ei muutenkin olisi. Saadaan sitten aikanaan, kun anoppilaa tyhjennetään, hakea arvoton vekotin pois ja myydä varmaan suoraan romuksi. Varmaan tytär vielä kynsin hampain taisteleekin vielä siitä romusta, että on hänen. En edes yhtään yllättyisi, jos se hiton vekotin olisi jo kälyn luona.

Onneksi anoppi on säästänyt aivan kaiken. On meiltäkin kantanut kaikkea roskaa heille. Näin heidän varastossa meidän 20 v. sitten rikki menneen kahvinkeittimenkin.

Saapa käly sitten nauttia kun siivoaa sitä sotkua., meiltä ei siihen hommaan osallistuta.