Lue keskustelun säännöt.
Te jotka kauhistelette lapsen vammaisuutta.
27.09.2008 |
Te jotka käytte kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa ja pelkäätte kamalasti downia ja sanotte ettei teistä olisi vammaisen vanhemmiksi. Mitä teette, jos teille tulee vammainen lapsi? Jos teistä ei ole vammaisen vanhemmiksi, niin voiko teille yhtäkkiä tullakin "parannus" asian suhteen? Ja miksi sellainen muutos tapahtuisi vain jos asia on yllätys, mutta ei silloin jos tietäisitte etukäteen vammaisen lapsen olevan tulossa? Mitä teette lapsen suhteen, jos edelleen olette sitä mieltä ettei teistä ole vammaisen lapsen vanhemmiksi? Miten uskallatte yleensä hankkutua raskaaksi, kun aina on mahdollisuus saada vammainen tai sairas lapsi? Nyt ei riitä vastaukseksi se, että sitten olisi pakko, jos kerran sanotaan etukäteen ettei teistä ole vammaisen vanhemmiksi.
Kommentit (45)
Ensimmäinen rehellinen ja järkeenkäypä vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänestä olisi vammaisen vanhemmaksi.
toisaalta luulen, ettei minusta olisi vaikeasti vammaisen lapsen äidiksi ja toisaalta taas luulen, etten ikinä pystyisi hylkäämään omaa lastani laitokseen...
vaikeita asioita :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun jaksavat. Ja hakea välillä lapsen kotiin. Hylkääminen on sitä, ettei pidä enää yhteyttä eikä käy edes katsomassa.
Jos lapsi olisi lähinnä kasvin tasolla. Antaisin sen johonkin laitokseen.
Down lapsen pitäisin itse. Pelkään downia lähinnä siksi, koska ovat monesti lyhytikäisiä. En haluaisi lapseni kuolevan lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saisin vammaisuuden selville ni tekisin abortin..mutta jos se ilmenisi synnytyksen jälkeen ni en todellakaan osaa sanoa mitä tekisin..
ja olen miettiny kyllä että uskallanko edes ikinä enään hankkia toista lasta jos siihen tulisi mahdollisuus..
Tämä ihana erityislapsi sairastaa keskivaikeaa kehitysvammaa. Syndrooma todella harvinainen Suomessa.
Täytyy sanoa että hattua nostan vanhemmille! Byrokratia aivan uskomatonta. Elämä tällaisessa perheessä muutenkin tavallista rankenpaa ja sitten oikeuksistaan joutuu todella taistelemaan.
Yhteiskunnalta ei ainakaan saa tukea vammaisen lapsen kanssa pärjäämiseen. Kummipoikamme vanhemmat tarvitsisivat todella välillä hengähdystaukoa, mutta kunta kykenee tarjoamaan vain laitoshoitoa. Kuka haluaisi lapsensa laittaa laitokseen, kun jossain tavallisen kansalaisen saavuttamattomissa on niitä ihania sijaisperheitä?
Kyllä nämä ystävämme prosessoivat pitkään ja raskaasti kun saivat tietää diagnoosin. Kyllä hekin joutuivat miettimään lapsen kokopäiväisestä hoidosta luopumista, koska lapsi vaatii hoitoa 24 h / vrk. Päättivät kuitenkin yrittää jaksaa. Kuinka kauan, sitä ei kukaan tiedä.
Ihan turha heittää tuollaisia kysymyksiä noin vain ilmaan ja vaatia ihmisiä vastaamaan rehellisesti. Ei voi tietää, jos ei ole kokemusta!
Jos itse saisin tietää sikiön olevan todella vaikeasti vammautunut, niin keskeyttäisin raskauden heti. Olen huono tähän vastaamaan,koska en ole kummankaan raskauteni kohdalla pelännyt vauvan olevan vammainen enkä ole tutkituttanut sikiötä muuta kun ne tavalliset ultrat jne. Tottakai asiaa on miettinyt ja siitä ollaan mieheni kanssa puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saisin vammaisuuden selville ni tekisin abortin..mutta jos se ilmenisi synnytyksen jälkeen ni en todellakaan osaa sanoa mitä tekisin..
ja olen miettiny kyllä että uskallanko edes ikinä enään hankkia toista lasta jos siihen tulisi mahdollisuus..
Jos kerran joku sanoo ettei hänestä ole vammaisen vanhemmaksi, niin silloinhan asia on niin? Vai tarkoitetaanko oikeasti, että minusta ei ole vammaisen vanhemmaksi jos tiedän vammasta etukäteen, mutta sitten on jos en tiedä? Ei tällaiset asiat ole mitään tabuja joista pitäisi vaieta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan ois pakko laitokseen antaa. Kun jo näiden terveiden kanssa tuntuu välillä siltä, että hoitakoon yhteiskunta kun en jaksa niiden jatkuvaa kiukuttelua ja tappelua ja normielämän sääntöjä.
Onneksi ei ole aikomus enää lapsia lisää hommata.
esim. 5- tai 10-vuotiaana? Laittaisitteko lapsenne laitokseen ja sanoisitte että heippa, äiti ja iskä ei jaksa sinua enää, mitäs menit ja vammauduit?
Varmaan tosi kiva kokemus pienelle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vammaisen lapsesi hoitaa,niin se ei lapsen vamman vakavuuden vuoksi onnistu
ei voi sanoa ettei hänestä olisi vammaisen vanhemmaksi. Kun lapsi syntyy niin eipä sitä vanhemmuutta enää perua voi. Paitsi tietenkin sitten ajan kanssa kun adoptioon asti päädytään.
kuin ketä tahansa ns. normaalia ihmistä. Olen työskennellyt kehitysvammaisten parissa ja ajatukseni ovat muuttuneet täysin. Olin ennen pelokas ja virastin kehitysvammaisuutta. Kehitysvammaiset ovat ihan yhtä lailla yksilöitä kuin muutkin. Heillä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia. Olen saanut myös kehitysvammaisia ystäviä. Olen oppinut hellimään 5-vuotiasta liikkumatonta kehitysvammaista lasta kuin suloista vauvaa. Luulen, että kehitysvammaiset ovat keskimääräistä iloisempia ja rehellisempiä ihmisiä. Tutki äläkä hutki!
Ja kuitenkin lähes kaikki, jotka saa vammaisen lapsen tai lapsi vammautuu myöhemmin selviää vanhemmuudesta ihan ok (heikkoja hetkiä tulee kaikille).