Äidinkielestä kielioppijuttu...:

Oikein on kumpikin eli haista mintulta tai haista mintulle. Perussanakirja sanoo näin.

mietin viikonloppuna, että miksi sanotaan LehmäLLÄ on 4 vatsaa tai Ihmisellä on kaksi munuaista, vaikka elimet ovat sisällä. Kun taas ei-elävien objektien kanssa käytössä on -SSÄ/-SSA, Jääkaapissa on maitoa, DVD-kotelossa on levy.

silloin on kyse omistusrakenteesta, eikä varsinaisesta paikanilmauksesta: Minulla on kynä. Ihmisellä on kaksi munuaista. Minulla on kaksi ystävää.

Kun paikallissijoja käytetään... no, paikallissijoina, niin eivät ne silloinkaan mene oppikirjamaisesti niin, että sisäpaikallissijat ilmaisisivat aina konkreettisesti sisällä olemista ja ulkopaikallissijat ulkona olemista. Esim.: Puussa on oksia (vaikka oksat eivät ole puun sisällä). Kengät ovat jalassa (vaikka oikeastaan jalat ovat kengissä). Puhun puhelimessa (mutta en kuitenkaan puhelimen sisältä).

Ja vielä: Ruoka on pöydällä. Ruoka on pöydässä. Molemmat ovat oikein, merkitys on erilainen: jälkimmäisessä pöytä on katettu syömistä varten.

Vierailija:

mietin viikonloppuna, että miksi sanotaan LehmäLLÄ on 4 vatsaa tai Ihmisellä on kaksi munuaista, vaikka elimet ovat sisällä. Kun taas ei-elävien objektien kanssa käytössä on -SSÄ/-SSA, Jääkaapissa on maitoa, DVD-kotelossa on levy.

vaikeilta monet asiat, etten kyllä oppis ikuna, jos en valmiiksi osais. Sivusta olen seurannut tuttavien suomen kielen opintoja, ja vaikealta tuntuu seurata, niin hankala edes selittää noita sääntöjä jne. Ruotsit, saksat, enkut on sikahelppoja suomeen verrattuna.

ne ovat vain erilaisia, ja keskenään melko samanlaisia. Kun lisäksi opiskelemme koulussa melkein pelkästään niitä vieraina kielinä, niin ne tuntuvat jotenkin olevan koko kuvamme muista kielistä.

Suomen puhujille näissä kielissä on vaikeaa määräisyys ja epämääräisyys, sanajärjestys ja sen vaikutus merkitykseen, erityisesti saksassa verbiprefiksit ja esim. se miten ne modifioivat tai muuttavat merkitystä. Lisäksi näissä kielissä on suomalaiselle hyvin raskas ja vaikea konsonanttirakenne. Suomen konsonanttisysteemi on hyvin yksinkertainen, kun taas vokaalisysteemi diftongeineen ja pitkine ja lyhyine vokaaleineen on melko mutkikas ihmiselle, jonka äidinkielessä ei tällaisia piirteitä ole.

Kaikki kielet ovat suurin piirtein yhtä vaikeita, sillä kaikilla on sama tavoite: välittää mahdollisimman paljon informaatiota mahdollisimman selkeästi ja kohtuullisella vaivalla. Eri kielet vain käyttävät hyvin eri keinoja asioiden ilmaisemiseen.

t. 4

Ai niin, niitä sääntöjä on tosi hankala selittää, jos ei ole opetellut niitä. Vaikka tiedät aivan varmasti, milloin objekti on nominatiivissa ja milloin akkusatiivissa (partitiivista puhumattakaan), et pysty sitä vieraskieliselle tuosta vaan selvittämään. Varsinkin, kun kielitieteilijätkin ovat keskenään eri mieltä määritelmistä ja siitä, ovatko objektin sijat partitiivin lisäksi nominatiivi ja genetiivi vai akkusatiivi.

Vierailija:

vaikeilta monet asiat, etten kyllä oppis ikuna, jos en valmiiksi osais. Sivusta olen seurannut tuttavien suomen kielen opintoja, ja vaikealta tuntuu seurata, niin hankala edes selittää noita sääntöjä jne. Ruotsit, saksat, enkut on sikahelppoja suomeen verrattuna.