Miten tämä ratkaistaan?

Mieheni on mukava ja melko huumorintajuinen, mutta myös melko yksinkertainen ja kaikkea uutta vastustava. Tähän asti olen jaksanut jotenkin huumorilla kääntää vastustuksen ja huumorilla opettanut asioita, mutta nyt en enää jaksa. En sitä, että hän kysyy joka asian minulta, en sitä että hän ei oma-aloitteisesti ryhdy juuri mihinkään enkä sitä että mikään ei saisi koskaan parantua, koska muutos on kamala asia. Myös seksi on minun johdolla. Hän haluaa kyllä kun minä haluan, mutta ei juuri koskaan itse tee aloitetta. 

Nyt huomaan miettiväni jotain sivusäpinää tai muuta, missä minua huomioidaan eikä minun tarvitse johtaa kaikkia operaatioita. Tämä on väärä ratkaisu, koska mieheni varmasti ajattelee parasta, omaansa tai yhteistä, eikä varmasti halua toimia väärin. 

Miten kertoa mikä minua vaivaa, koska eihän hän kuitenkaan voi muuttaa itseään. Eli minun pitää vaan jaksaa edelleen tätä samaa?