Onko tyypillistä että parisuhteessa jää jopa viikoiksi tai kuukausiksi omituinen tunnelma
Kun omituisesti käyttäytynyt osapuoli ei ymmärrä omasta aloitteestaan aloittaa debriefing- eli jälkipuintitilaisuutta omasta käyttäytymisestään, ja toinen odottaa että tämä aloittaisi?
Kommentit (17)
No ei normaalissa suhteessa mitään omituisen käyttäytymisen debriefingejä tarvita, lähdetään nyt siitä.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kertoa käytännön esimerkin ko. käyttäytymisestä?
Jos on vaikka katsonut jotenkin erikoisella tavalla pitkään sanomatta mitään. Tai muutenkin jos on puhumattomuutta jota ei selitetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kertoa käytännön esimerkin ko. käyttäytymisestä?
Jos on vaikka katsonut jotenkin erikoisella tavalla pitkään sanomatta mitään. Tai muutenkin jos on puhumattomuutta jota ei selitetä.
Ennemmin tulisi outo tunnelma, jos kumppani käyttäisi katseitani ja jäisi miettimään puhumattomuutta kysymättä minulta itse suoraan vaan odottaa ajatusten lukua.
Oletkohan heijastunut toiseen omia tunteitasi? Psykologiassa tunnetaan projektiona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kertoa käytännön esimerkin ko. käyttäytymisestä?
Jos on vaikka katsonut jotenkin erikoisella tavalla pitkään sanomatta mitään. Tai muutenkin jos on puhumattomuutta jota ei selitetä.
Kuulostat vähän oudolta, ja mä sentään oon diagnosoidusti mt-ongelmainen.
Miksi kumppania ei saisi katsoa? Ehkä se katsoo hyvällä ja ihaillen pitkään?
Ja pitääkö koko ajan olla pärpättämässä? Meitä nyt vaan on hiljaisempiakin ihmisiä. Pari exää on koittanut siitä haukkua kun "en osaa edes puhua" ja "olla normaali" mutta kun ei mua kiinnosta jauhaa aina ihan jauhamisen takia. Koitan kyllä kuunnella ja osallistua jos toisella on jotain mielessä ja muistaa kertoa jos itsellä on jotain tärkeää, mutta usein vaan unohdin jumittamaan ajatuksiini enkä kyllä usko että ne hirveämmin on kumppaneita edes kiinnostanut.
Mitä sä siis epäilet?
Kun omituisesti käyttäytynyt osapuoli ei ymmärrä omasta aloitteestaan aloittaa debriefing- eli jälkipuintitilaisuutta omasta käyttäytymisestään, ja toinen odottaa että tämä aloittaisi?
Kuulostaa todella oudolle nuo SINUN ajatukset.
Kysy siltä! Tai jos haluat jotain jälkipuintia niin PUHU!
Järjenköyhää tuollainen kyräily ja odottaminen.
Ai se sellainen "pitäisihän sinun nyt se sanomatta tajuta"-tilanne? Noita oli kyllä kauheasti edellisessä kammottavassa suhteessani.
Vierailija kirjoitti:
Hypervigilanssi on yksi autonomisen hermoston ylivireystilan oire tai ilmenemismuoto. Konttinen kuvailee sitä jatkuvana varuillaan olemisena ja reaktiivisuutena: ihminen reagoi filtteröimättä kaikenlaisiin ärsykkeisiin.
Tienhaara kertoo, että näin hän oli tiedostamattaan suhtautunut toisiin ihmisiin koko elämänsä.
Kun hän astui huoneeseen, hän skannasi sen. Millainen ilmapiiri on, millä mielellä ihmiset ovat? Ja sitten hän otti vastuulleen, että kaikilla on kaikki hyvin.
Joku voisi sanoa, että kuulostaa empaattiselta tyypiltä, ja sellaiseksi Tienhaara tunnustautuukin. Ammatikseen hän tekee hoivatyötä, jossa hyvät ihmissuhdetaidot ovat tarpeen.
Hypervigilanssissa skanneri ei kuitenkaan sammu koskaan. Se on keskittynyt etsimään uhkia, ja mielen syövereissä raksuttavat katastrofiajatukset ja negatiiviset ajatusluupit. Ne märehtivät menneitä: olisinko voinut toimia toisin? Ne pelkäävät nykyhetkeä: uskallanko ilmaista itseäni rehellisesti, vai kostetaanko se minulle? Ne pelkäävät tulevaa: entä jos en selviäkään seuraavasta kohtaamisesta?
Vierailija kirjoitti:
No ei normaalissa suhteessa mitään omituisen käyttäytymisen debriefingejä tarvita, lähdetään nyt siitä.
;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei normaalissa suhteessa mitään omituisen käyttäytymisen debriefingejä tarvita, lähdetään nyt siitä.
;D
Jaa, olen unohtanut debriefata 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei normaalissa suhteessa mitään omituisen käyttäytymisen debriefingejä tarvita, lähdetään nyt siitä.
;D
Jaa, olen unohtanut debriefata 🤔
Hyi sinua.
Up