mitä sanoi kaverille joka on juuri menettänyt isänsä?

Älä lähetä kukkia, älä tunge käymään, älä ota yhteyttä.

Miten siinä erottaa välittämisen, lohduttamisen ja empatian välinpitämättömyydestä ja siitä, ettei halua olla tekemisessä koko ihmisen kanssa?

17, erittäin tylsä ja helppo myös.

Ja oikeasti kyllä se tungettelukin voi olla loukkaavaa. Paljon parempi on antaa sen surevan ottaa aloite kuin tunkea "kuuntelemaan". Mitä?

Helvettiäkö se ihmisen suru muille kuuluu? Anna surra rauhassa.

ja sitten kun suru helpottaa kenties kuukausien jälkeen ei enää edes kehtaa.



Kyllä minä olisin toivonut aktiivisempaa otetta ystäviltä, joista on tullut nyt sitten pelkkiä tuttavia.



"Hädässä ystävä punnitaan" on niin totta.

Ihan arkipäiväiset jutut on niitä tärkeinpiä. Tee vaikka joku kelpo, helposti kuljetettava ruoka ja vie se ystäväsi perheelle. Kun kuolema, varsinkin äkillinen ja yllättävä, tulee kohdalle, heittää elämä häränpyllyä ja ihan arkipäiväiset asiat voivat olla ylivoimaisia. Kesken ruuanlaitonkin jää vain tuijottamaan ikkunasta ulos ja perunat jäävät kuorimatta. Tee siis jotain ihan konkreettista ja auta surevan ystäväsi arkea vaikka yhdestä ruuanlaitosta huolehtimalla.

Itse olen menettänyt äitini tieni-iässä ja joutunut kuulemaan tuota osan ottoa kyllästymiseen asti



jos haluat näyttää toiselle että olet suorastaan kauhistunut tilanteesta etkä kerta kaikkiaan keksi muuta sanottavaa niin sano että otat osaa, ei voi olla tyhjäpäisempää lausetta!!!



Mene mieluummin vaikka käymään, halaa ja kysy kuinka voit? Soita ja kysy voitko auttaa jotenkin? Pidä yhteyttä, usein sureva sulkeutuu suruunsa eikä jaksa pitää yhteyttä.



Anna ystävän puhua silloin kuin se hänelle sopii, muuten puhu jostakin ihan muusta, vie vaikka lenkille.

Menet käymään ja toimit sitten tilanteen mukaan. Jos matka ei ole kovin pitkä niin mikset menisi vaikka nyt heti? Jos ystävä ei halua seuraa niin älä tuppaudu, mutta pääasia, että osoitat välittäväsi.



Kaikista pahin vaihtoehto on olla ottamatta yhteyttä ja käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos näin toimit olet entinen ystävä.

Soitin ilalla uudelleen ystävälleni ja hän ei itkultaan saanut muuta sanottua kuin että ei nyt halua ja jaksa puhua.



atätä pyyntöä kunnioitan, mutta kuinka pitkään? Itse ajattelin että jos vaikka maanantaina soitan uudelleen ja kyselen lenkki seuraksi tai lasten kanssa puistoon tuulettumaan. saisi siinä samalla purkaa mieltään tai puhua vaikka ihan jostain muusta.



Niin ja ajattelin myös että voisin tehdä kaikille eväät mukaan tai pyytää heidät meille syömään puistoilun jälkeen. Kuulostaisiko sopivalta?



ap