mitä sanoi kaverille joka on juuri menettänyt isänsä?

ap

Vie mukanasi kimppu kukkia. Kysy voisitko auttaa jotenkin. Hoitaa lapsia? Tms.

Mua helpotti kun pääsi illalla kävelemään ja purkamaan itteensä ilman et lapset kuulee. Ja olis helpottanu ku joku olis tullu ja keittäny mulle kahvit tai jotain. Suru vei multa ruokahalun tyystin.

että olet tukena ja lohduttajana, kun hän sitä haluaa

Ei sun tartte osata sanoa mitään sen ihmeempää kuin että olet kovasti pahoillasi tapahtuneen johdosta ja otat osaa perheenne suruun. Jos olet oikein hyvä ystävä ja tunnet ystäväsi vanhemmat ja muun perheen, laitat vaikka ystävällesi ja hänen äidilleen (jos siis asuivat yhdessä isän kanssa) surunvalittelukortin tai vaikka vanhanajan korusähkeen tai menet itse henkilökohtaisesti surunvalittelukäynnille.

Itse menetin isäni myös äkillisesti joku vuosi sitten ja kyllä teki pahaa, kun läheisimpiin ystäviini kuuluva henkilö ei reagoinut minulta saamaansa asiaa koskevaan viestiin mitenkään.

Sanoi vaan jälkeenpäin, ettei voinut soittaa, kun ei tiennyt mitä olisi sanonut. Ei siinä tilanteessa tämä sureva ihminen odota mitään ihmeellisia taikasanoja, kunhan on siellä luurin päässä joku, joka kuuntelee.

se riittää tuossa vaiheessa. Sitten voi jossain vaiheessa vähän myöhemmin tarjota apuaan jossakin käytännön jutussa.



Niitä kukkia ja muistosäkeitä tulee kyllä nyt talo täyteen, mutta sitten ihmiset herkästi unohtavat surevan oman onnensa nojaan...

Vie mukanasi kimppu kukkia. Kysy voisitko auttaa jotenkin. Hoitaa lapsia? Tms.

tai vain kahville ja lapset ulos yhdessä leikkimään.. ovat molemmilla saman ikäiset..

ap

olet suruissasi, mutta et oikein löydä oikeita sanoja. Sulle voi kuitenkin aina soittaa ja lähdet vaikka kävelylle tai menet kahville, jos se helpottaa yhtään ystäväsi oloa.



Mun mielestä pääasia, että ilmoitat jotenkin, että olet käytettävissä. Mun kaveri sanoi, että siitä tuntui kaikkein pahimmalta, että ihmiset vältteli, kun eivät osanneet sanoa mitään. Normaali käytös ja hyvä korva.

En tajua mitä järkeä niitä kukkia on sinne syytää.



Ja kuka on niin urpo, että erikseen kysyy "mikä on olo", kun toiselta on kuollut lähiomainen. Huono tietenkin. Mitä se sen jankkaaminen mitään auttaa!

Tunsitko ystäväsi isää? Pystytkö sanomaan mitään kaunista hänen muistokseen?



MInä en saanut ensimmäistäkään kukkaa keneltäkään, joten älä ole varma tuosta talo täyteen kukkia näkemyksestä. Kukat olisin ottanut mielelläni, ystävällisen osanotto-kortin kanssa.

Miksi mitä? Keittänyt mulle kahvia tai jotain? No mun tilanteeni oli isäni yllättäen kuollessa (itsemurha) se et olin lasten kanssa päivät yksin kotona ja joten kuten yritin pitää arjen pyörimässä. Olis ollu ihan kiva kun joku kaveri olis käyny vaikka keittämässä ne kahvit ja ylipäätään lähestynyt. Mut yhtä kaveria lukuunottamatta minuun otettiin etäisyyttä, otan osaa on tavallinen fraasi, mut se tuntu tosi pahalta, kun sitä mulle hoettiin jokaisessa mutkassa, missä tuttavia kohtas.

se riittää tuossa vaiheessa. Sitten voi jossain vaiheessa vähän myöhemmin tarjota apuaan jossakin käytännön jutussa.

Niitä kukkia ja muistosäkeitä tulee kyllä nyt talo täyteen, mutta sitten ihmiset herkästi unohtavat surevan oman onnensa nojaan...

Kyllä siinä alkuvaiheessa varsinkin ne kukat ja muistosäkeet on erittäin tervetulleita, se on osoitus siitä, että ne, jotka niitä lähettävät, välittävät ja ottavat osaa suruun. Hädässä ystävät tunnetaan, sanotaan, samoin voisi sanoa, että surussa ystävät punnitaan. Jos on hyvästä ystävästä eikä mistään tuttavasta kyse, ei todellakaan pelkkä lyhyt otan osaa ja sitten ei kuulukaan mitään -meininki riitä.

Kyllä minulle ainakin oli erittäin tärkeä se, että huomasin, että ystävät olivat tukenani, soittelivat ja kyselivät kuulumisia, tulivat käymään ja kuuntelivat vuodatustani kerta toisensa jälkeen.

Mutta jo se kuinka lämpimästi ystäväni aina puhuu/puhui vanhemmistaan ja kuinka läheisiä he ovat/olivat, niin tämä on kova shokki heidän koko perheelleen. Ja en ainakaan usko että kukaan loukkaantuu jos vie kukkuia tai tarjoaa seuraa ja kuuntelee tässä tilanteessa.



ap

että ne ovat jotain konkreettista, käsinkosketeltavaa, nähtävissä oleva esimerkki siitä että joku välittää surustani niin paljon, että on nähnyt vaivan mennä kukkakauppaan tai tilannut kukat lähetin välityksellä ja vielä laittanut korttiin kauniita sanoja. Se on erittäin kaunis ja huomaavainen tapa konkreettisesti osoittaa oma osanottonsa.

Ja oikeasti kyllä se tungettelukin voi olla loukkaavaa. Paljon parempi on antaa sen surevan ottaa aloite kuin tunkea "kuuntelemaan". Mitä?

Miksi mitä? Keittänyt mulle kahvia tai jotain? No mun tilanteeni oli isäni yllättäen kuollessa (itsemurha) se et olin lasten kanssa päivät yksin kotona ja joten kuten yritin pitää arjen pyörimässä. Olis ollu ihan kiva kun joku kaveri olis käyny vaikka keittämässä ne kahvit ja ylipäätään lähestynyt. Mut yhtä kaveria lukuunottamatta minuun otettiin etäisyyttä, otan osaa on tavallinen fraasi, mut se tuntu tosi pahalta, kun sitä mulle hoettiin jokaisessa mutkassa, missä tuttavia kohtas.

siitä, minkälainen suhde ystävyksillä on, minkälaisen kotikasvatuksen surevan ystävä on saanut ja miten hyvin ns .etiketti on hallussa.

Itse arvostin isäni kuoltua erittäin korkealle niitä kukkia joita sain ja niitä surunvalittelukäyntejä, joita ystäväni tekivät. Ja tein samalla huomioita siitä, ketkä olivat niistä tosiystäviä ja ketkä vaikenivat ja olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

no, minusta yksi kukkakimppu ei ratkaise sitä, kuka on tosiystävä. Tai sitten tosiystävyys on helppoa ja halpaa.

Ja vain mukanani kahville kuivakakun ja omatekoisia keksejä. Ystäväni, joka on oikea emäntien perikuva, oli niin järkyttynyt, että tarvitsi apua arjen pyörittämiseen. Minä keittelin kahvta ja huolehdin, että surunvalittelijat saivat kahvit, eikä ystäväni tarvinnut huolehtia siitäkin.

mitä hän tuollaisessa tilanteessa arvostaa ja kaipaa. Jos joku omista tosiystävistäni olisi jättänyt tilanteen otan osaa-fraasin varaan, ei hän todellakaan olisi enää tosiystäväni.

Se mitä minä arvostan, on tärkeää ystävillenikin ja he huomioivat sen omassa käytöksessään minua kohtaan.

Jos tiedän, että oma hyvä ystäväni ei kaipaa mitään kukkia, en niitä hänelle lähetä. Itse olin kukkakimpuista hyvin iloinen ja ne lohduttivat suuresti.