Kokemuksia keski-ikäisen alzheimer-epäilystä

Minulla on viisikymppinen ystävä, jonka kanssa ollaan tunnettu yli kaksi kymmentä vuotta. Ollaan oltu iät ja ajat hyvää pataa, nuorempana bailattiin ja nyt keski-ikäisinä kyläillään ja tavataan kaupungilla, käydään uimassa, kulttuuririennoissa, jne. 

Nyt huomaan kaverini muuttuneen viimeisen noin puolen vuoden aikana. Hän muistaa asioita väärin (tai ehkä vääristelee tahallaan) ja asenne on muuttunut vihamieliseksi. Hän moitiskelee minua ihan oudosti. Ihan kuin olisin eri henkilön kanssa tekemisissä kuin ennen. Hän puhuu vihaisesti ja katkerasti myös työkavereistaan ja sukulaisistaan. Hän myös on yrittänyt alkaa komennella minua. Toistaiseksi olen vain naureskellut moiselle hölmöilylle, mutta muutaman kerran on jo ollut pakko sanoa suoraan ettei tuollainen käy. Reaktionsa on ollut epäuskoinen ja hän näyttää pitävän sitä minun taholta ilkeänä. Välillä ollut ihan kyynel silmäkulmassa. 

Pari kertaa kun olen kääntynyt nopeasti häneen päin, olen ehtinyt nähdä hänen kasvoillaan vihaa täynnä olevan ilmeen, joka on sitten haihtunut saman tien. 

Tiedän, että heillä on suvussaan Alzheimerin tautia, voisiko kyse olla siitä? Vai onkohan hänelle puhkeamassa jokin psykoosi? Minulla on hänen lähimmäisilleen vain ex-puolison puhelinnumero, mutta enhän voi tälle soittaa ja sanoa, että exäsi on tulossa hulluksi, hänhän vain nauraisi ja sanoisi, että sitähän se on aina ollu (heidän ero oli riitaisa). 

Onko vastaavia kokemuksia? Miten pitäisi toimia? Haluan välttää raivonpurkausta, ja mahdollisuuksien mukaan auttaa henkilöä, mutta en halua pskaa omaan niskaan ja tilanne alkaa kyllästyttää.