Lue keskustelun säännöt.
Ottaako yhteyttä biologiseen isään vai ei? Isä ei tiedä olevansa isä.
01.05.2007 |
Aikuisista tällä kertaa kysymys. Oikeastaan tämä on mieheni ongelma, mutta koskettaa tietysti koko perhettä. Hänen äitinsä ei ikinä kertonut mieheni biologiselle isälle, että tuli raskaaksi, vaan tapasi toisen miehen jo raskausaikana ja ympäristö luuli, että tämä uusi mies on mieheni isä. Virallisesti isä kuitenkin on tuntematon ja tämä äidin uusi mieskin katosi mieheni elämästä, kun hän vielä oli ihan pieni poika. Pitkään hän itsekin luuli, että tämä mies oli hänen isänsä, mutta myöhemmin äiti kertoi totuuden.
Hänen äitinsä ei syystä tai toisesta todellakaan halunnut mieheni tapaavan biologista isäänsä tai kertovan tälle olemassaolostaan, kunnon syytä ei kuitenkaan ikinä kertonut. Anoppi kuoli vuosi sitten ja mieheni on siitä lähtien ollut täysin vailla sukulaisia. Sukulaisia ei kai alunperinkään paljon ollut ja anoppi oli melkoinen kulkukissa itsekin, joten niitä mahdollisia olemassaoleviakaan mieheni ei tunne. Minulla taas on iso ja läheinen perhe ja suku ja esimerkiksi vanhempani todella pitävät miehestäni, mutta silti miestäni selvästi vaivaa, että hänellä ei oikeastaan ole minkäänlaista taustaa, vaan on täysin juureton.
Viime kuukausina mieheni on leikitellyt ajatuksella, että kertoisi tälle biologiselle isälle olemassaolostaan ja ehkä voisi tutustua myös tämän muihin lapsiin. Lapset ovat nuoria aikuisia, kymmenisen vuotta miestäni nuorempia, mutta eivät tosiaan enää ihan lapsia tai teinejä, joten heille tieto isovelipuolesta ei varmaan enää olisi liian rankka. Biologinen isä ei myöskään ollut suhteessa kenenkään kanssa (tai no, jonkinlaisessa mieheni äidin kanssa) silloin kun mieheni sai alkunsa, joten juttuun ei liity pettämiskuvioita. Silti mieheni miettii, onko hänellä oikeutta ottaa yhteyttä isäänsä näin pitkän ajan kuluttua ja tuottaisiko se vain pelkkää harmia kaikille osapuolille. Varmaan häntä pidättelee sekin, että ei ole varma, miten pystyisi suhtautumaan mahdolliseen vihamieliseen reaktioon. Vastakkaistakin tilannetta olemme miettineet, eli mitä ajattelemme, jos tämä biologinen isä perheineen haluaa tutustua meihin ja lapsiimme kunnolla jne.
Kommentit (21)
Yleensä asiasta ei vain julkisesti paljon puhuta.
Ap
Vierailija:
No, näitä tarinoita varmaan kyllä riittää, mutta sain tietää pari vuotta sitten, että sedälläni on avioton lapsi 60-luvulta ja se on ollut suuri sukusalaisuus ja en usko setäni nähneen lasta koskaan. Isäni on tiennyt samoin heidän vanhempansa. Sedän vaimo tietää myös. Serkkuni (ovat jo aikuisia myös) eivät tiedä tästä velipuolesta ja niin salaisuus se on ollut, että edes äitini sai tietää asiasta vasta 90-luvun lopussa lähes 30 vuoden tuntemisen jälkeen, kun isä yllättäin kertoi " ohimennen" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sisarustensa tunteita. Eikä muuten olisi tarvinnut senkään takia, että äiti vastustaa.
Vierailija - 01.05. 18:17 vastaa tähän viestiin (7/22)
Ei ole kovin reilua mennä varastamaan toisten perintöjä! Sillä miehellä on jo omat lapset, tuskin kaipaa lisää!
Jokseenkin pelottavaa ajatella ettei tiedä, onko jossain oma sisaruksensa jota ei tunne. Vielä kun mennään jonkin verran eteenpäin " nykyaikaa" niin jopa sisaruksetkin menevät keskenään naimisiin tietämättä siitä mitään. Entä jos minullakin on jossain veli tai sisko? Entä sinulla?
hänet on annettu adoptoitavaksi. Jos hän tulisi ottamaan selvää biologisista juuristaan niin eihän kukaan häntä voisi tuomita, eihän se hänen vikansa ole. Pikemminkin kun tiedän että hän on jossain, tekisi itse mieli yrittää selvittää mutta näin päinhän se ei käy. Ehkä hän joskus ottaa yhteyttä. Tuntuu kuin olisi serkku hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ajoin täälläkin pohditaan, että kertoisiko lapsen isälle olevansa raskaana vai ei.
Jos yhtään ajattelette lapsen parasta, niin kertokaa!
Lapsen kannalta ei ole mukavaa miettiä millainen isä mahtaa olla, miltä näyttää, millainen huumorintaju, mikä on lempiruoka yms. ihan arkisia asioita. Vaikka isä olisi millainen hulttio, on parempi että lapsi sen tietää sen kuin miettiä pieni päänsä puhki em. asioita.
Itse en ole äidille katkera, mutta silti antaisin mitä vaan siitä ilosta että olisin tuntenut isäni koko elämäni ajan.
Tottakai ap:n miehelläkin on oikeus omaan biologiseen isäänsä, ihan yhtälailla, kuin niillä uusilla lapsillakin!!
Toki ei voi tietää, että miten isä suhtautuu jne, mutta aina kannattaa silti ottaa yhteyttä!! Se on miehesi oikeus sekä myös isällä oikeus tietää pojastaan!! Siitä voi alkaa elämänpituinen uusi tuttavuus niin isän kuin uusien sisarusten kanssa, joka voi olla hyvinkin antoisa ja ihana. Toki myös perintöönkin on täysi oikeus, eikä sitä TODELLAKAAN voi varastamiseksi kutsua, mutta se lienee hyvin pieni asia sen rinnalla, että tutustuu omaan isäänsä viimein.
Kannattaa ottaa yhteyttä mahdollisimman pian, ettei käy niinkuin tutulleni...Mietti monta vuotta, että ottaako yhteyttä vai eikä isäänsä ja sitten kun viimein, monen vuoden jälkeen, päätti ottaa yhteyttä niin isä olikin muutama kuukausi aiemmin kuollut yllättäen:/ Ystävälleni se oli tosi kova paikka, ettei sitten ennättänytkään isäänsä tutustua:( No valokuvia sai edes muutamia ja hyvissä väleissä on uusien sisaruksiensa kanssa, jotka ovat kertoneet heidän yhteisestä isästään jne...Mutta vieläkin on tosi kova paikka se, että mietti liiaan pitkään, eikä ehtinyt isäänsä koskaan tutustua:(
Suosittelen siis pikaista yhteenottoa lämpimästi, ei se ota jos ei kauheasti annakkaan. Epätietoisuus voi muuten vaivata kovasti koko elämän, varsinkin jos liian myöhään päättää asian selvittää jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on siihen oikeus. Ei kannata etukäteen murehtia " toisten elämän pilaamista/mullistamista" . Mutta kannattaa kuitenkin pitää varansa. Vastaanotto ei välttämättä ole lämmin eikä teihin haluta pitää yhteyttä. Mutta se tilannehan teillä on nytkin, mitä siis menetettävää?
Eikä myöskään meitä, lapsenlapsiaan. On nyt jo kuollut, mua asia ainakin kaihertaa vieläkin aina välillä.
Mun esikoisen isänäiti ei antanut lapsensa olla tekemisissä isänsä suvun kanssa. Kun erottiin miehen kanssa, otin hänen mummoonsa yhteyttä kirjeitse. Kerroin lapsesta ja laitoin valokuvan mukaan. Mummo vastasi todella nopeasti, kysyi saako hän soittaa ja että haluaisi tavata. Nyt ollaan oltu liki kymmenen vuotta tekemisissä esikoisen isänisän sekä hänen äitinsä kanssa. Musta tää on antanut paljon esikoisen elämään.
Kannattaisi ottaa yhteyttä mutta ilman mitään odotuksia. Eihän sitä tiedä miten toinen siihen reagoi. Nää mun esimerkit ei ollu ihan vertailukelpoisia miehesi tilanteen kanssa koska näissä isä oli tietoinen isyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miettiä, ettekä joudu kohtaamaan sitä ensireaktiota, mikä voi olla lähes mitä vain. Mutta noin muuten minäkin suosittelen yhteydenottoa ja siitä ei ole kahta sanaa, etteikö siihen olisi oikeutta.
Voi tulla suuri pettymys vain vastaan. Perheen yhteishengenhän muodostaa koetut asiat, ei ne pelkät geenit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miehelläsi oli henkinen isä, biologinen isä on täysin vieras ihminen.
Eikä kai sitä ennenkään pahemmin lapsesta piitannut. Miehelläni on hänestä tasan yksi muisto ja sekin ikävä (saadusta pahasta selkäsaunasta.) Mieheni ei ole tätä " henkistä isäänsä" tavannut miehen lähdön jälkeen kuin kerran, kun mies oli tullut pummaamaan rahaa anopiltaja pieksi anopin, kun ei ollut pummattavaa, kun mieheni oli 6-vuotias.
Ap
Vierailija:
Voi tulla suuri pettymys vain vastaan. Perheen yhteishengenhän muodostaa koetut asiat, ei ne pelkät geenit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisempää varmaan on, että asiat menevät jollain tavalla ihan hyvin, mutta ainahan sekin mahdollisuus on, että menevät täysin mönkään ja jos sitä mahdollisuutta ei kestä, ei ehkä kannata ottaa yhteyttä. Mutta jos uskoo kestävänsä myös torjutuksi tulemisen, niin silloin varmasti kannattaa. Juurettomuus ei ole kiva olotila.
Äitini ei koskaan lapsuudessani kertonut minulle kuka isäni on. Elimme äidin kanssa kahdestaan. Murrosiässä kyselin yksityiskohtia isästäni. Äiti kertoi nimen ja hänen osoitteensa (ulkomaalainen) silloin kun tapasivat. Isäni ei tiennyt minusta.
Vasta 2003 yritin googlettaa isäni nimeä, jos vaikka onni olisi myötä ja isän yhteystieot löytyisivät. Eivät suoraan löytyneet, mutta laitoin postia samalla paikkakunnalla asuvalle saman sukunimiselle miehelle. Hänen kanssaan vaihdoin monet mailit, vaikka hän ei isääni tuntenutkaan. Hän kuitenkin yritti omalla tahollaan isääni etsiä ja yllätys, yllätys: 3 vuotta myöhemmin tämä mies soitti minulle ja pyysi lukemaan sähköpostini. Siellä olisi isäni yhteystiedot. Hän oli jo isäni kanssa jutellut, joten tiesin isäni odottavat soittoani.
Siitä alkoi yhteydenpito. Olemme vierailleet toistemme luona ja soittelemme säännöllisesti. Hänellä on kaksi muutakin lasta ja mukava vaimo. Minua yli kymmenen vuotta nuorempia. Kaikki ovat sopeutuneet uutispommiin oikein hyvin.
Minulle isäni tapaaminen oli tärkeä ja iso juttu, tyhjä lehti sukupuussa on saanut tekstin. Minulle on ollut tärkeää kuulla esi-isitäni myös isäni puolelta. Isäni on toella ihana ihminen ja olen hänelle vakuuttanut, että rahan perässä en ole. En halua mitään virallista tunnustusta vaan ainoastaan henkisen yhteyden. DNA-tunnistusta ei tapauksessamme tarvita, sillä olen täysin kopio isäni äidistä. Olemme ulkonäöltämme kuin kaksi marjaa. Nyt siis tiedän myös miltä tulen näyttämään vanhana mummona =)
Suosittelen siis yhteydenottoa! Rohkeasti vaan. Vie nämä terveiseni miehellesi.
Sehän se suurin pelko tosiaan on, että menisi huonosti. Vaikka kyse on vieraasta ihmisestä, niin kyllä torjutuksi tuleminen taatusti kirvelisi. Mutta on se niinkin, että mitään ei saa, jos ei mitään pistä peliin.
Ap
Sitä koloa mikä isän puute elämässä voi olla ei oikein pysty selittämään sellaiselle jolla isä on/on ollut läsnä. Minulle aukon täyttäminen oli tärkeää.
t.10
että miehesi kuuli äidiltälstä " sinun" olevan isä. Haluaisit tutustua häneen mahdolliseen isään. Ja et halua sekoittaa hänen elämäänsä millään muotoa. Ja korostaa ettet halua rahaa missään muodossa. Annat yhteystiedot ja pyydät ottamana yhteyttä mahdolliseen tapaamiseen.
Ja kerrot että otat yhteyttä vasta nyt koska äiti on kuollut eikä antanut aikoinaan ottaa yhteyttä. Kerrotte että juuret ovat tärkeät ja toivoo että voisi samalla selvittää ettei vaan vaimo ole sukua =)
Suosittelen valmistautumaan siihen, että mahdollinen isä ja potentiaalinen suku eivät ota avosylin vastaan. Isä saattaa jopa kiistää isyytensä, ehkä on vaikea uskoa, että on tullut petetyksi näin kovalla tavalla.
Ja voisin olla melko varma siitä, että tämän isän uudet lapset eivät ilahdu, en minäkään kaipaisi perheeseeni " tunkeilijoita" .
Mielestäni ystävällinen kirje on hyvä ehdotus.
Ja vinkkinä, ehkä miehesi voisi kertoa, että hänen tarkoituksenaan ei ole aiheuttaa ongelmia, vaan selvittää juuriaan. Eli jopa sallia asian jääminen juridisesti ratkaisemattomaksi, ja pysyä isän uudelle perheelle tuntemattomana.
No, näitä tarinoita varmaan kyllä riittää, mutta sain tietää pari vuotta sitten, että sedälläni on avioton lapsi 60-luvulta ja se on ollut suuri sukusalaisuus ja en usko setäni nähneen lasta koskaan. Isäni on tiennyt samoin heidän vanhempansa. Sedän vaimo tietää myös. Serkkuni (ovat jo aikuisia myös) eivät tiedä tästä velipuolesta ja niin salaisuus se on ollut, että edes äitini sai tietää asiasta vasta 90-luvun lopussa lähes 30 vuoden tuntemisen jälkeen, kun isä yllättäin kertoi " ohimennen" .