Pelkäätkö (huonoa) vanhuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Mä oon yksinäinen ja jos elän vanhaksi, tulen olemaan köyhä ja yksinäinen. 

 

Oi 😢

Voit löytää vielä ystäviä ja läheisiä ihmisiä elämääsi.

Mä ainakin oon ollut ilman ystäviä yläaste-ikäisestä ja edelleen 🥺 

En pelkää vanhuutta..olen 65v.Onhan tässä elämässä on pelkäämistä ollut aikaisemminkin. Vanhuudessakin voi tapahtua kivoja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tädilläni oli hoivalaitoksessa oma huone ja vessa. Ei päässyt yksin vessaan joten usein sai maata kusessaan ja paskassaan pitkiäkin aikoja. Jos ei saanut itse syötyä, jäi syömättä, jos ei saanut itse otettua lääkkeitään, ne jäi ottamatta. Kyseessä ns. täyden palvelun laitos, mutta mites palvelet kun ei ollut tarpeeksi työntekijöitä ja kun oli, turhaan silloinkin sai hälynappia painella. Tuota kohtaloa pelkään. 

 

Hoivapalveluissa ihmiseltä viedään kaikki, ihmisarvo, itsemääräämisoikeus ja rahat. Pelottavaa, kun siihen ei mikään taho halua puuttua.

No ei viedä. Jos oot yhtään seurannut mediaa, itsemääräämisoikeutta korostetaan nykyään jatkuvasti. Mummo saa pudota sängystäkin ennemmin kuin että on lupa nostaa sängyn laidat, jos mummo on muistisairaanakin sitä mieltä, että laitoja ei halua. Hoivakodeissa kaatuillaan jatkuvasti, koska on itsemääräämisoikeus ja liikkumisvapaus. Hyvä, että on, mutta onko se hyvä, että vanhukset satuttaa itsensä? Kai se sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti muuttuu kun laitosmuotoinen hoito lakkautetaan. Et taida ymmärtää mikä ero on laitoksella ja ei-laitoksella. 

 

Ei-laitoksessa (= ympärivuorokautinen palveluasuminen) joutuu maksamaan erikseen joka asiasta. Esim. jos ruokalassa haluaa jonkun kantavan tarjottimen ruokapöytään kun itse ei pysty, niin sekin maksaa.

Ei joudu.

Hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on jo mietitty tulevaa vanhuutta ja eläkeaikaa, ikää nyt 62 v. Aiotaan hankkia asiallinen turvallinen koti joka on rauhallisessa ympäristössä. ( Ei Vantaalla) jossa nyt asumme. Laitokseen ei olla menossa. Täytyy pysyä mahd. terveenä ja olla vähän säästöjä. Kannattaa tehdä hoitotahto Maisaan, olen sen jo itselle tehnyt ja lääkäri läpi lukenut ja hyväksi todennut. Kannattaa myös puolin ja toisin valtuuttaa puoliso tai muu läheínen hoitamaan terveysasioita Maisassa. 

 

Kokemusta on anopin laitoshoidosta joka ei kaikkine sattumuksineen oikein kestä päivänvaloa.

Loppu oli hirveä. Kiire antaa anopin huone seuraavalle asiakkaalle oli kova. Huone piti tyhjentää, anoppi siinä peiton alla pötkötteli jo henkensä menettäneenä. Kukaan ei edes tullut auttamaan siitä henkilökunnasta. Oli vielä se korona-aika. Elämäni kamalin kokemus. Rauha vaan anopin muistolle.

 

 

Hoitajien tehtävä on hoitaa eläviä, ei tehdä kuolleen muuttoa.

Hoitaja

Riippuu varmastikin paikasta, mutta ainakin meillä päi sotealueen hoivalaitoksessa, "ei täysin petipotilaiden" osastolla vanhusta ei auteta syömään tai ottamaan lääkkeitään, eikä todellakaan käytetä wc:ssä tarpeillaan kuin satunnaisesti. Suihkussa käytetään kerran viikossa. Kalleimman hintaluokan hintaan kuuluu oma huone ja suihku- & wc-tila. Talon puolesta tulee sänky, vuodevaatteet ja kylpypyyhe, mutta muut huonekalut, tv, radio tms. täytyy olla omat. Siivous kerran viikossa. Asukkaan vaatteet ja muut tekstiilit, sekä kaikki henkilökohtaiset tavarat, muut kuin reseptilääkkeet, makeiset, ylim. syömiset ja juomiset on hankittava ja maksettava itse. Vanhuksemme pystyy liikkumaan rollaattorilla, mutta vain muutamia metrejä sisätiloissa. Kukaan ei auta häntä alakerran aulaan jossa olisi mm. seuraa, tapahtumia, tv ja kahviontapainen, eikä tietenkään käytä ulkona. Onneksi meitä on pari jotka käymme säännöllisesti vanhuksen luona. Autamme, syötämme, pesemme mm. kakkapyllyn ja vaihdamme puhdasta päälle. Käytämme alakerrassa ja ulkona, sekä tarpeen tullen lääkärissä tai hoidoissa. Ostamme mitä hän tarvitsee olipa kyseessä jaffa-limppari, talouspaperi, Iltsikka, pusero jne. ja lainaamme hänelle äänikirjoja. Käyttörahaa hänelle jää aika vähän kun suurin osa eläkkeestä menee hoitomaksuun ja muihin pakollisiin menoihin. Kuinkahan paljon minäkin olen hänelle omilla rahoillani ostanut? Ihan sama, on halu auttaa. Hän on sikäli onnellisessa asemassa, että 4 x viikossa hän saa apua ja seuraa, mutta liian paljon on heitä jotka ovat aina yksin vaikka heillä olisi lapsia ja lapsenlapsia. Ehkä joulukortti tulee, ei muuta 😢 

En pelkää.  En säästä rahaa lopun ajan hoitoa varten vaan annan kaiken jo eläessäni lapailleni.  Muuten vievät hoitolaitokset kaiken.  Jos sitten pitää kakkapyllynä maata yksinään niin siinähän makoilen ja odotan kuolemaani.  Olen valmis kaikkeen.  

Miksi pitäisi ajatella pelon kautta? Luon oman todellisuuteni ja siihen ei kuulu hoivalaitokset, sairaudet, lääkkeet. N. 70v.

Muistisairaus (suvussa), heikko fyysinen kunto ja yksinäisyys pelottavat. Olen nähnyt vanhusten kohtelun sairaalassa, ja mieluummin varmaan kuolen kotona.

Vierailija kirjoitti:

En pelkää.  En säästä rahaa lopun ajan hoitoa varten vaan annan kaiken jo eläessäni lapailleni.  Muuten vievät hoitolaitokset kaiken.  Jos sitten pitää kakkapyllynä maata yksinään niin siinähän makoilen ja odotan kuolemaani.  Olen valmis kaikkeen.  

Siinähän makoilet ja toivot että Jumala ottaisi sinut pois kuten tätini, mutta yli 10v sai odottaa. Se on helppoa sanoa että siinähän makoilee, mutta ehkä mielesi vielä muuttuu ja sitten on jo myöhäistä. 

Miten musta tuntuu siltä, että systeemissä on nyt vaan pahasti vikaa. Jos asuu omassa yksiössä, rahaa jää käyttöön, mutta palveluasumisen puolella ei yhtikäs mitään. Eikä siellä saa kunnollista hoitoakaan. Varmaan kannattais keksiä joku ratkaisu jossa joku köyhä tulis vaikka tekemään ne ruoat vanhukselle ja sais itekin syödä. Tai jotain. Jos on vain liikuntavikaa, niin kannattaa opetella digitaidot, kerätä ystäväpiiri ja perustaa vaikka kommuuni(?)

Havahduin hiljattain vasta siihen, että eläkkeeni tulee todennäköisesti jäämään todella pieneksi. Olettaen, että koko järjestelmä on vielä jotenkin pystyssä. Onhan sitä mahdollista vielä parikymmentä vuotta kerryttää, mutta en todellakaan luota siihen, että töitä tai työkykyä riittää koko tuoksi ajaksi. Nyt takana on jo pahimmillaan kaksivuotiseksi venynyt työttömyys/sairaspäivärahajakso ja lukuisia lyhyempiä. Eli pelkään. Näillä näkymin elämä tulee olemaan talouden suhteen todella ankeaa. Jostain se elämänvalo tulee keksiä köyhyyteen.

Paras tapa varautua omaan vanhuuteen oman toimintakyvyn ylläpitäminen. Nyt on aika havahtua siihen, että omaa terveyttä ei voi enää huolettomasti laiminlyödä niin kuin nuorempana ja antaa kaikkien sairauksien tulla toinen toisensa perään.

Elän tätä päivää en tulevaisuutta. Miten tähän voisi varautua, no pitämällä itsensä kunnossa ja elämällä terveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Paras tapa varautua omaan vanhuuteen oman toimintakyvyn ylläpitäminen. Nyt on aika havahtua siihen, että omaa terveyttä ei voi enää huolettomasti laiminlyödä niin kuin nuorempana ja antaa kaikkien sairauksien tulla toinen toisensa perään.

Liikunta kannattaa kykynsä mukaan. Aloin käymään ulkokuntosalilla, että lihaskunto ei katoaisi olemattomiin lopulta. Kävelen ja pyöräilen lisäksi. Liikunta nostaa mielialaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pelkää. Kun alkaa käydä liian tukalaksi, lähden talvella metsään ja vedän siellä kännit alasti. Eiköhän se sillä ratkea. Tarkoitan siis sitä vaihetta jossa muutenkin vanhukset ovat jo niin höperöitä että lähtevät liian vähissä vaatteissa ulos ja joku sukulainen on pistämässä hoitokotiin. 

 

Saa nähdä, onko metsät täynnä nakuja vanhuksia ryyppäämässä kun me millenniaalit päästään siihen ikään. Sellaiset kunnon festarit joissa soi 2000-luvun emogoottimusa, muistellaan nuoruutta ja lähdetään taivaaseen porukalla. ( Tämä ei ole kehotus vaan mielikuva. )

" No,  miksi ette mieluummin ala asua kimppakommuunissa ja huolehdi toisistanne, sehän olis ihana tilanne. "

En koska tulen hyvin suurella todennäköisyydellä kuolemaan hyvissä ajoin ennen kuin täyttäisin 70v ja olisin vanha sekä raihnainen.

Rahaa on, mutta en halua mihinkään laitokseen. Jos kunto laskee tasolle etten pysty huolehtimaan itsestäni, silloin parasta lähteä. Olen varautunut monella tavalla, on pillereitä ja muitakin konsteja. Yksi läheinen lähti 80-vuotiaana häkämyrkytyksen kautta. Hän oli hyväkuntoinen, mutta yksinäinen, ei lapsia ja sai vain tarpeekseen kaikesta. Ikänsä oli lämmittänyt puilla, joten vahingon mahdollisuutta ei ole. Sehän on ihan siisti tapa kuolla, ei tarvitse keräillä aivoja seiniltä ja löytäjä välttyy kauheuksilta. Hienointa olisi, jos voisi päättää päivänsä suunnitellusti ja tilanteesta olisi läheisillä tieto. Koskahan saadaa pilleri, että voi itse ottaa, kun siltä tuntuu. Nyky meno on niin järkyttävää. Lapset eivät voi olla vastuussa vanhemmistaan, se on täysin luonnon vastaista.

Alan kaivata entisaikojen vanhainkoteja, en haluaisi viettää vanhuuttani yksin kotona, seurassa mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Rahaa on, mutta en halua mihinkään laitokseen. Jos kunto laskee tasolle etten pysty huolehtimaan itsestäni, silloin parasta lähteä. Olen varautunut monella tavalla, on pillereitä ja muitakin konsteja. Yksi läheinen lähti 80-vuotiaana häkämyrkytyksen kautta. Hän oli hyväkuntoinen, mutta yksinäinen, ei lapsia ja sai vain tarpeekseen kaikesta. Ikänsä oli lämmittänyt puilla, joten vahingon mahdollisuutta ei ole. Sehän on ihan siisti tapa kuolla, ei tarvitse keräillä aivoja seiniltä ja löytäjä välttyy kauheuksilta. Hienointa olisi, jos voisi päättää päivänsä suunnitellusti ja tilanteesta olisi läheisillä tieto. Koskahan saadaa pilleri, että voi itse ottaa, kun siltä tuntuu. Nyky meno on niin järkyttävää. Lapset eivät voi olla vastuussa vanhemmistaan, se on täysin luonnon vastaista.

En kyllä toivo, että kukaan päättäisi päiviään. Tuntuu tosi pahalta ja surulliselta. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja muillekin, että jaksamme. Rukoilen puolestasi. Siunausta