Minkä ikäisenä et enää jaksanut välittää, mitä muut sinusta ajattelevat?
Kommentit (48)
On väärin ajatella, että jos vain poistamme sosiaaliset roolit, naamiot ja normit, paljastuu jossain alla "aito minä", joka on hyvä, vapaa ja todellinen. Tuo minä on usein sairas, ilkeä ja narsistinen.
Jos kaikki "maskit" riisutaan, emme löydä jaloa ydintä.
Saatamme löytää: aggressiota, kateutta, nautintoa toisen kärsimyksestä, kaoottisia haluja.
Maskit suojelevat meitä toisiltamme.
Miksi mediassa sanotaan: "Ole oma itsesi! Ilmaise itseäsi! Ole aito!
Koska: Vastuu siirtyy yksilölle, ei rakenteille. Jos voit huonosti, vika on sinun, et ollut tarpeeksi aito. Yhteiskuntaa ei tarvitsekkaan muuttaa, vain tunnetta siitä. Aitous toimii näin ideologiana, vankilana, ei vapautuksena.
Ihminen ei toimi tyhjiössä. Jokainen teko tapahtuu oletuksessa, että on olemassa sääntöjä, normeja ja odotuksia, jotka ylittävät yksilön mielihalut. Kun ihminen pidättäytyy väkivallasta, noudattaa lakia tai käyttäytyy kohteliaasti, hän ei yleensä tee sitä siksi, että tuntisi sisäistä moraalista kutsua joka hetki. Hän tekee niin, koska toimii ikään kuin jokin näkymätön järjestys olisi läsnä, arvioimassa ja takaamassa merkityksen. Tämä oletettu järjestys ei ole henkilö eikä konkreettinen voima, vaan symbolinen rakenne, jonka varassa yhteiselämä lepää.
Yhteiskunta ei perustu totuuteen vaan symboliseen uskoon. Kun tämä usko horjuu, seurauksena ei ole vapautuminen vaan usein kaaos tai raaka vallankäyttö. Big Other ei siis ole kahle vaan suojaverkko. Se on syy siihen, miksi emme elä jatkuvassa sodassa toisiamme vastaan. Big Other ei ole henkilö vaan oletus siitä, että laki on olemassa ja pätevä, vaikka kukaan ei juuri nyt edustaisi sitä. Yksilö toimii ikään kuin laki katsoisi häntä. Tärkeää on, että Big Other ei pakota fyysisesti. Se toimii symbolisesti: se luo tunteen siitä, että teoilla on merkitys, että ne ovat arvioitavissa. Ilman tätä oletusta laki muuttuisi mielivaltaiseksi, ja jokainen tilanne vaatisi erillisen päätöksen. Big Other vapauttaa yksilön tästä jatkuvasta eettisestä improvisaatiosta - ja juuri siksi se pitää yhteiskunnan koossa. Ideologia on läsnä kaikkialla.
Olen nyt 42 ja kuluneiden 4 vuoden aikana piittaaminen on loppunut lähes täysin. Ei kiinnosta jenkkakahvat eikä tummat silmänaluset eikä vaatteiden mahdollinen epämuodikkuus, saati sitten se, mitä joku mahdollisesti ajattelee elämänvalinnoistani, työstäni tai kodistani. Elämä on liian lyhyt siihen.
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 42 ja kuluneiden 4 vuoden aikana piittaaminen on loppunut lähes täysin. Ei kiinnosta jenkkakahvat eikä tummat silmänaluset eikä vaatteiden mahdollinen epämuodikkuus, saati sitten se, mitä joku mahdollisesti ajattelee elämänvalinnoistani, työstäni tai kodistani. Elämä on liian lyhyt siihen.
Olet siis menettänyt järkesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 42 ja kuluneiden 4 vuoden aikana piittaaminen on loppunut lähes täysin. Ei kiinnosta jenkkakahvat eikä tummat silmänaluset eikä vaatteiden mahdollinen epämuodikkuus, saati sitten se, mitä joku mahdollisesti ajattelee elämänvalinnoistani, työstäni tai kodistani. Elämä on liian lyhyt siihen.
Olet siis menettänyt järkesi
Saat ihan rauhassa ajatella niin, katsos kun ei kiinnosta myöskään jonkun random palstaluuserin mielipide.
Vierailija kirjoitti:
26 v. Siinä tuli mitta täyteen ankeuttajien kohdalla. Vaihdoin maisemaa ,työtä ja ystäväpiiriä.
Opettelisit kumminkin kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Aitous ei ole yhteiskunnan perusta. Etiketti on. Ei siksi että etiketti olisi jaloa, vaan koska se: luo rajat, hidastaa impulssia, antaa aikaa ajatella. Ilman näitä rajoja "aito minä" tulee esille ja se ei ole kaunis - se on usein liian todellinen.
Ongelma on enemmäkin siinä, että ihmiset eivät noudata etikettiä ja haukkuvat muita.
Omaa tietäni olen kulkenut välittämättä muiden mielipiteistä 15v asti. M 62
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta on mahdollista vain siksi, ettemme ole jatkuvasti aidosti sitä mitä tunnemme. Ystävällisyys ei ole sisäinen tunne. Se on opittu muoto, ele, maski. hymyilet kassalla vaikka olet väsynyt, et sano ääneen kaikkea mitä ajattelet noudatat sääntöjä, vaikka tekisi mieli rikkoa ne. Nämä eivät ole valheita. Ne ovat sosiaalisia maskeja, ja ilman niitä yhteiselämä hajoaisi nopeasti.
Ymmärsit nyt väärin. Minä 50 v. en välitä siitä, mitä muut ajattelevat.
Se tarkoittaa, etten aktiivisesti piehtaroi alemmuudentunteissani, enkä tee päätöksiä perustuen siihen, mitä muut ajattelevat.
Se EI tarkoita, että olisin epäkohtelias kaupan kassalle. Hyvät käytöstavat tekevät elämästä kaikin puolin mukavampaa kaikille.
Olen 52, enää ei kiinnosta tippaakaan. Sanoin tämän hiljattain myös siskolleni joka on aina närppimässä ja arvostelemassa. Että ei kiinnosta hänen mielipiteensä vähääkään, että on jo niin monta epäonnistumista takana ettei kiinnosta vähääkään mitä hän sanoo.
On ollut asiallinen siitä asti.
Olen aina tasapainoillut siinä välissä. Kun ulkonäköä haukutaan, se satuttaa, vaikka pitäisinkin itsestäni. Jään liiaksi pohtimaan, onko vika minussa vai muissa ihmisissä, enkä aina osaa päättää.
Vierailija kirjoitti:
On väärin ajatella, että jos vain poistamme sosiaaliset roolit, naamiot ja normit, paljastuu jossain alla "aito minä", joka on hyvä, vapaa ja todellinen. Tuo minä on usein sairas, ilkeä ja narsistinen.
Sulla menee nyt asiat huolella sekaisin.
Onpa vaikea kysymys. En muista, että olisin edes nuorena miettinyt, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Pikemminkin oletan, että ystävät ja läheiset pitävät minusta paljon ja vieraat eivät ajattele mitään. Työelämässäkin olen tietääkseni ollut pidetty. Tai jos en, niin en ole kiinnittänyt asiaan huomiota.
Joskus neljän ja viidenkympin välillä. Kohtelen kanssaihmisiä ystävällisesti ja kohteliaasti ja olen todella lojaali perheelle ja ystäville, mutta osaan pitää kiinni rajoistani ja mun perseilynsietokyky on about 0
Aitous ei ole yhteiskunnan perusta. Etiketti on. Ei siksi että etiketti olisi jaloa, vaan koska se: luo rajat, hidastaa impulssia, antaa aikaa ajatella. Ilman näitä rajoja "aito minä" tulee esille ja se ei ole kaunis - se on usein liian todellinen.