Hain kesätöitä, enkä ollut tarpeeksi positiivinen 😅
En päässyt edes haastatteluun. Kuulema muut oli positiivisempia ja heidän hakemuksistaan näki, että ovat valmis fyysisiin töihin ja eri työskentelyaikoihin.
Oma työhistoriani on nimenomaan fyysisistä töistä, vaihtelevissa olosuhteissa, kolmivuorotyötä, asiakaspalvelua, vastuullinen työnkuva ja paljon muuta työhön relevanttia kokemusta... oli kolme suosittelijaakin. Kaikki nämä toin ilmi hakemuksessani.
Sai pyytää palautetta rekrytoinnin päätteeksi ja pyysin. Aikamoista kukkua.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kuulosti lähinnä siltä, että muut hakijat olivat valmiita ihan mihin vaan, mihin tahsnsa työaikoihin, muutoksiin, raahaamaan raskaita juttuja mukisematta. Sellaista positiivisuutta...
Eli epätoivoisia. Niinhän se menee että kapitalisti nai perseeseen helpointa ja halvinta, että hänelle jää enemmän rahaa
Tässä ainakin negatiivisuutta & katkeruutta..ja kunnolla !!
Ongelma oli CV:si, josta ilmeni osaaminen ja kokemus. Se tarkoittaa, että haluat liksaakin. Helpompaa palkata halpa jantteri, vaikka työnlaatu ei päätä huimaisikaan.
Työpaikoilla ei aina tykätä työntekijöistä, jotka nostavat esille epäkohtia tai korjattavia asioita. Positiiviset eivät sellaista tee vaan puhuvat vain myönteisistä puolista. Vaikka kiroilisi itsekseen niin on parempi näyttää iloiselta ja positiiviselta.
Mulle on käynyt tismalleen samoin. Taustalla on tehtävään sopiva koulutus ja vuosien työkokemus, mutta enpä ollut riittävän positiivinen siinä työnhakulomakkeessa. En vain tiedä miten riemusta hihkuen olisin tuonut esille ne vaaditut tiedot.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma oli CV:si, josta ilmeni osaaminen ja kokemus. Se tarkoittaa, että haluat liksaakin. Helpompaa palkata halpa jantteri, vaikka työnlaatu ei päätä huimaisikaan.
Jos tässä haettiin kesätyöntekijää, niin näinhän se tuppaa olemaan.
Kuule kun kukaan ei halua katsella tuollaista ruttunaamaa kuin sinä.
Sori siitä.
Omalta entiseltä työpaikalta vuosien takaa muistan yhden tilanteen. Oli hyvä ja reipas vakituinen työntekijä. Kun yksi pomoista tuli ryhmään juttelemaan ja tämä työntekijä reippaasti mainitsi myös jonkin korjattavan asian, niin ei pomo siitä pitänyt. Täytyy miettiä ja valita miten esiintyy ja miten asiat esittää ja onko parempi olla puhumatta.
Jos ei tule valituksi johonkin tehtävään, voi ajatella, ettei se ollut minua varten.
Etusijalla ovat tuttujen ja tunnettujen ihmisten, eli "paikkakunnan kerman" jälkikasvut, sitten työpaikan työntekijöiden lapset tai muut sukulaiset. Vasta sitten muut, jos paikkoja sattuu vielä olemaan.
Jos kyselet jälkeenpäin, miksi et tullut valituksi, se merkki ettet ole positiivinen, kun et hyväksy tehtyjä valintoja.
Asenteen näkee kirjoitustavasta, sivulauseita ja jopa mikroilmeistä. Vaikka hymyilisit, teennäisyyden huomaa. Ei muakaan varmaan nykyään enää kukaan palkkaisi, ei edes työhön jota nykyään teen. Nuorempana olin aina iloinen ja ahkera ja osasin myydä itseni. Nykyään sanon suoraan mitä teen ja mitkä jutut on sellaisia että en vain enää kykene tai halua tehdä. Tässä markkinatilanteessa työnantajilla on varaa valita ne kaikista innokkaimmat, jotka ei ole vielä saaneet burnoutia kertaakaan ja joiden ei siksi tarvitse osata vetää rajoja.
Amerikkalaistyylinen sosiaalisuus ja iloisuus on valitettavasti rantautunut myös Suomeen.
Passiiviset pessimistit ovat myrkkyä.
Olen kokemusasiantuntija. Ei kannata ikinä palkata huonoja työntekijöitä mädättämään koko työyhteisöä. Pitää olla reippaita ja positiivisia tyyppejä jotta hommat sujuu.