Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset eivät ymmärrä että oikeasti nautin yksinäisyydestä
15.02.2026 |
Olen kokenut paljon vastoinkäymisiä ihmisten kanssa ja olen jotenkin yliherkistynyt sosiaalisille tilanteille niin että se vie valtavasti voimavarojani. Töissä on stressaavaa ja kiireistä eikä perheeni kanssakaan tilanne ole paras mahdollinen. Introverttinä palaudun helpommin kun saan paljon omaa aikaa ja ladata akkujani, möllöttää omassa rauhassani. Kylässä tätä en voi tehdä.
Miksi pitäisi siis tuntea syyllisyyttä siitä että lykkään kyläilyä enkä halua nähdä ketään? Vai pitäisikö minun niin tuntea? En jaksa kyselyitä elämästäni kun se ei muutenkaan ole mitenkään ihmeellinen.
Kommentit (2)
Koronavuodet oli iso pelastus, katkaisin silloin yhteydenpidon vanhempiini, sisaruksiini, sukulaisiini, kavereihin ja tuttaviin.. enkä ole kaivannut ketään, he olivat vain sosiaalinen rasite. Tapaan töissä ja harrastuksissa ihan tarpeeksi ihmisiä, vapaa-ajalla riittää vaimon seura ja häntäkin olen kannustanut erilaisiin hartastuksiin, että saisin omaa aikaani vielä lisää. Olen ollut aina introvertti ja koronasulkujen myötä huomasin, että olen paljon onnellisempi, kun sosiaalista höttöä ei ole liikaa. Voin luke, kirjoittaa, kuunnella musiikkia, soittaa.. tehdä asioita mistä nautin.
Meillä on yksi elämä, elä sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
No mä oon aina ollut tuollainen, toisaalta mulla on kumppani, se riittää ja oma perhe(vanhemmat, sisko).