Minulle opetettiin lapsena että kuka ei työtä tee, ei myöskään syö ja kaikki kiva kuten lukeminen oli laiskoittelua. Kasvoiko minusta

Minut kasvatettiin periaatteella ei -kasvatusta. Paitsi jos teki jotain väärin tuli selkään. Ei kovin usein näin käynyt mutta ihan tarpeeksi. Koulu onneksi kiinnosti ja sujui hyvin  ja 15 vuotiaana  lähdin kotoa, oikeastaan ihan tyhjän päälle , yksin , ilman rahaa ja ilman kotia, tavarat mahtuivat pieneen kangaskassiin. . Muutaman vuoden todellisen niukkuuden jälkeen pääsin elämään ja asioihin kiinni, mutta nyt vuosikymmenten jälkeenkään en oikein pysty käyttämään rahaa vaikka sitä on , säästän vain koko ajan,  alitajuntaan on jäänyt ne ajat jolloin ei ollut yhtään mitään .  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sinusta koettiin kasvattaa omillaan pärjäävä,ahkera aikuinen mutta heitit kaiken hukkaan koska on paljon kivempi istua ja syödä karkkia. Justiinsa.

Lukeminen on takuulla kehittävämpää kuin pölyhuiskan kanssa riehuminen. 

 

Mutta noita molempia voi tehdä. Ei kukaan riehu kodissaan pölyhuiskan kanssa kauempaa kuin puoli tuntia kerralla. Sit voi ruveta lukemaan. 

Isossa kirjassa lukee myös, katsokaa taivaan lintuja...

Meillä ei mutsi uskaltanut sanoa mitään. Äidin paras ystävä oli naimisissa ja hankki lapsen. Lapsi syntyi kehitysvammaisena ja joutui laitokseen. Lapsi ei koskaan tule kehittymään älyllisesti edes teini-ikäisen tasolle. 

"Jos ei työtä tee, ei tarvitse syödä" olisi ollut aika tyly heitto meidän perheessä. Lapset olisivat vain sanoneet, että okei. Ensimmäisenä kuolee nälkään äidin parhaan ystävän kehitysvammainen poika. 
 

Yläasteen kesälomilla piti pyörällä polkea rankametsään tekemään polttopuita talveksi. Repussa oli pokasaha, vesuri ja eväät. Ikä ei mopoon riittänyt. Ja tämä tapahtui Herran vuonna 2002. En ole trolli.

M37