Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaikea masennus ja pahasti ahdistunut surkean surullinen ja olematon elämä
14.02.2026 |
Hyvin vähän saa iloa mistään ja niiden tuoma apu on lähes olematon. Liikunta ehkä tunniksi helpottaa hieman oloa mutta jos en saa tehtyä riittävän rasittavaa kävelyä jossa tulee kunnolla hiki niin ei auta ja näillä pakkasilla en pysty muista terveyssyistä ulkoilemaan kuin pakolliset.
Yksi hieman epätoivoinen keino saada oloa paremmaksi on jos katsoo urheilua kuten nyt vaikka olympialaisia ja toivoa että tulee mitalisuoritus tai mieluiten voitto. Ehkä se jotain dopamiinia tai mitä nyt mielihyvähormoneja on niin nostaa ja helpottaa aika paljon oloa. Vastaavasti epäonnistumiset masentaa vielä enemmän ja jos suosikkiurheilijat eivät menesty.
Lääkkeitä on ja vaikutus nyt onko enää mitään ja useita kokeillut eikä niistä muista apuja ollut vaan haittaa lähinnä.
Elämä on ahdistavan stressaavan tylsää. Eipä muuta kuin halusin kirjoittaa tämän tähän eipä kirjoittaminenkaan auta. Puhuminen ehkä joo auttaisi mutta kukaan ei halua ryhtyä kuuntelemaan minun juttujani joka päivä tai olla jonkinlainen kaveri tai en tiedä olisiko se kaveri vai terapiasuhde.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiminta saa mieleen liikettä. Jos vain jaksat, niin hyvä liikkua, käydä tapahtumissa, töissä jne. Moni masennus syvenee elämän passiivisuudessa. Täällä vauva palstalla ei ainakaan kannata masentuneen pyöriä. Täällä on paljon typeriä ja ilkeitä ihmisiä, etkä täältä ystävää löydä.
Samassa veneessä ja tasaisin väliajoin menen pohjalle erehdyttyäni mietiskelemään taas miten elämässä ei loppujen lopuksi ole mitään pointtia. Hetkeksi onnistun tuon jotenkin unohtamaan ja jotain jopa harrastelemaan mutta useimmiten elämä on vain turhan oloista lopun odottelua, eikä mitään meinaa saada aikaiseksi tehdä tai aloittaa kun kaikki tuntuu niin merkityksettömältä. Vanhemmat vanhenee ja kohta kuolee, enkä näe tulevaisuudessa mitään odottamisen arvoista. Itsekin olen kohta viiskymppinen. Tosi pirullinen noidankehä mistä ei meinaa päästä pois kun se on kerran alkanut.
Maadoitus. Onko liian sähköistä talvella. Myös shamaanirummutus tasaa joskus aivoaaltoja vähän. Voi olla että löytyy kavereita sulle ja tuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla läheisiä ihmisiä?
En nyt tiedä onko läheisiä vai ei tai on läheisiä mutta ovatko kuinka läheisiä et kiinnostaisin paljoa jos on sisaruksia ja toinen vanhempi vielä elossa mutta eivät ehkä jaksa minua juurikaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiminta saa mieleen liikettä. Jos vain jaksat, niin hyvä liikkua, käydä tapahtumissa, töissä jne. Moni masennus syvenee elämän passiivisuudessa. Täällä vauva palstalla ei ainakaan kannata masentuneen pyöriä. Täällä on paljon typeriä ja ilkeitä ihmisiä, etkä täältä ystävää löydä.
Talvet on vaikeita kun kylmällä en tarkene liikkua paljoa muista vaivoista johtuen ja olen työkyvytön niin työelämää vaikea enää saada käyntiin kun psyyke ihan rikki. Tapahtumat taas aika paljon rahasta kiinni. Yrittää vähemmän täällä käydä tosin eipä paljoa ole muitakaan paikkoja missä olla. ap
Liiku jossain sisätilassa, jos se kerran auttaa. Ihan vaikka oman olkkarin lattialla voi tehdä lihasvoimaharjoitteita ja joogata. Ihan vaikka hikeen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan sinua, rakastetaan toisiamme, ei jätetä ketään yksin.Olet arvokas sellaisena kun olet. Älä luovuta, elämä kantaa, voimia
Rakkudella sinulle, Susanna 59v
Alue: Aihe vapaa
💛💛