Miten voi elää ihmisen kanssa, joka loukkaantuu joka asiasta?
Esimerkki: mieheni valmistaa mikrossa (itselleen) puuroa. Minun mielestäni puurosta tulee mikrossa klimppistä ja ällöttävää, joten spontaanisti ilmaisen mielipiteeni sanomalla "mä en käsitä miten sä pystyt syömään tuota kuvottavaa liisteriä". Mieheni loukkaantuu tästä: "En mäkään tule sulle haukkumaan ruokia, joista sä tykkäät." Ei auta, vaikka yritän sanoa, että heitin kommentin ihan läppänä ja että hän saa syödä puolestani mitä haluaa. Ihan totta en tarkoittanut mitään pahaa, sanoin asian jutellakseni ja puolileikillä. Kuvittelin, että kyseessä olisi mielipiteenvaihto.
Meillä on ihan oikeasti tämmöisiä kohtauksia päivittäin ja useita. Olen ilmeisesti liian äkkiväärä henkilö miehelleni. En vaan opi, miten helposti mieheni vetää herneen nokkaansa. Varmaan on vikaa minussa ja varsinkin minussa, mutta alkaa tuntumaan, että elän jonkun egoltaan munankuorenvahvuisen kanssa.
Kommentit (32)
jos miehesi syö klimppistä puuroa?
Huolehdi sinä omistas asioista.
Kummassako teissä on vikaa; sinussa kun huumorin nimissä letkauttelet omasta mielestäsi "harmittomia" vai miehessä joka ei ymmärrä sun outoo huumoria?
Ja esim. anopithan osaavat tuon "taidon".
Kun siihen sitten tarttuu, ja sanoo, että toisen puheet loukkaa, niin vastine on jotain tyyliin, kuvittelet ja luulet vaan, huumorillahan minä jne. Mikä lie narsismin ilmenemismuoto on möläyttely... Ja ihan on kyllä tahallista.
aika loukkaava.
Mutta hän kysyy kyllä hyvän kysymyksen. Oma mieheni on juuri sellainen, että voi suuttua tulisesti ja mököttää aivan käsittämättömistä asioista. Esim. kerran paiskoi astioita ja piti monta päivää mykkäkoulua, kun olin aamulla aamupalan teon lomassa tullut panneeksi hänen mukinsa pesukoneeseen ja ruokapöytään kattanut kaikille puhtaat aamiaisastiat. Tällaisia tapahtuu meillä myös useita kertoja kuukaudessa ja se on todella raskasta kun ei tiedä koskaan, mistä puoliso vetää herneen nenään.
Mä en jaksaisi tuollaista miestä, mutta tsemppiä sulle. Siis mitä draamaa.
Ei toi oo herkkänahkaisuutta, en tosin tiedä mitä tuo on.
maanis-depressiivisyyttä. Miehelle olen kerran yrittänyt kauniisti sanoa, että onko tuo ihan normaalia enää vai kannattaisiko harkita mm. masennuksen mahdollisuutta (miehen sisarus sairaseläkkeellä sen takia). Mies veti ihan tajuttomat hepulit, koska hänen mielestään syy on vain ja pelkästään minussa.
Toinen esimerkki: mies on ollut nykyisessä työpaikassaan asiantuntijatehtävissä kymmenkunta vuotta. Työhön kuuluu ideointi työyhteisön kesken. Mies sanoo, ettei ole vuosiin ideoinut mitään, koska pomo joskus alkuvaiheessa ei innostunut yhdestä hänen ideastaan.
-31-
musta tuntuu tän ketjun lukemisen jälkeen (varsinkin) aivan kamalalta. Mä olen kyllä tuollainen letkauttelija, nimenomaan mun miehelleni. Ja suutun sit aivan käsittämättömistä asioista. Miehellä on ihmeen hyvät hermot, kun jaksaa mua katsella vieläkin. mä tiedostan tämän asian niin tosi hyvin, mut en vain jostain syystä osaa muuttaa itseäni. Aina tulee joku uus juttu.
jos ei ole mitään ystävällistä sanottavaa? Itse en ainakaan jaksais kuunnella. Mulle huomautellaan päivittäin jos jonkinlaisista asioista "ihan muuten vaan" ja "kyllä toiselle voi sanoa". "Sä vaan otat sen niin". Niin otankin.
SINÄ voisit opetella olemaan kommentoimatta jokaista asiaa, mikä ei todellakaan sulle kuulu, kuten esim. miehesi klimmpinen puuronsyönti.
"mä en käsitä miten sä pystyt syömään tuota kuvottavaa liisteriä".
Voisit ihan alkuun alkaa kiinnittää huomioita sanojen valintaan, äänensävyyn ja äänen painoon. en mäkään jaksais vuosia kuunnella tuon tasosia kommentteja. En etes ehkä yhtä vuotta.
Mielipiteitäkin voi vaihtaa monella eri tavalla. Esim toisen tapoja ja toista arvostaen!
Sinun kanssasi pitää olla korvatulpat ja teräs-ego.
ja joku rupee ällöttelemään sitä, niin multa menee ruokahalu.
No aika huonoja läppiä sulla kyllä on. Kysyisin vaan miten miehesi jaksaa olla sinun kanssasi jos olet joka asiaan "nokkaasi" tunkemassa. Tuntuu kuin sinä haluaisit halveksia miehesi tekemisiä alitajuisesta tahallaan, vaikka sinulle se on vai "läppää". Olisit onnellinen siitä että on edes oma aloitteinen eikä huutaisi sohvalta että tuo kaljaa!, onko sitä ruokaa!
tuo sinun klimppinen puuro lause mielestäni ..
Mielestäni väheksyt miehesi tapoja ja ruoka valintoja tuolla lauseella.
JA syyllistätkin jollain tapaa...
Tuonkin kysymyksen olisi voinut esittää paremmin. Mutta jos sulla on yleensäkin tapana esittää asioita tuohon tyyliin niin mies on tainnut saada tarpeeksi???
On nääs niin kuin "kuppi täyttynyt." Opettele arvostamaan miestäsi ja hänen tapojaan!!
jos joku koko ajan "v*ttuilisi" mun tekemisistä. Vaikka en siis mikään herkkänahkainen ihminen olekaan.
jos toinen kyylää ja huomauttelee kaikesta. Se mikropuuro on munkin mielestä aika kauhea jo ajatuksenakin, mutta se on tietysti makuasia.
Aikuinen ihminen heittää "läppää" eikä ymmärrä miksi toinen loukkaantuu. Miten voisimme vaatia lapsia ymmärtämään kuinka toisia ihmisiä saa kohdella, jos aikuiset ihmiset eivät kykene arvostamaan toisten ihmisten yksityisyyttä ja ainutkertaisuutta?
jaksais minäkää tuommosta kuunnella, onneksi kumppanini on aikuinen eikä' mikää murrosikäinen!
Loukkaantuisin minäkin. Musta puolisolle voi puhua nätisti, ja jos ei ole kaunista sanottavaa niin olla hiljaa. Miehesi varmaan tietää muutenkin, ettet tykkää mikropuurosta, siksi ei tarjoa sinulle myös. Anna hänen syödä rauhassa.
Mäkin vähän aikaa sitten ihmettelin miehelle miten se voikin pitää oliiveista kun ne ovat itselleni niin vastenmielisiä. Ei mun mies siitä herneitä nokkaansa vetänyt. Sanoin vaan, että enemmänpä jää hänelle. Mielestäni tällainen sananvaihto ei ole mitään vittuilua. Ei kyllä olla erityisen herkkänahkaisia kumpikaan.