Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka haaveilevat yksin olosta ja elämisestä?
10.02.2026 |
Olenko outo kun 20 vuotta naimisissa olleena haaveilen omasta pienestä omakotitalosta jossa asuisin yksin ja joisin teetä ja lämmitäisin takkaa. Sanokaa joku että en ole ainut.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinua estää haavettasi toteuttamasta. Otat eron ja ostat talon, jossa on takka. Ai mutta eihän sinulla ole rahaa, etkä muutenkaan pärjäisi omakotitalossa yksinäsi.
No tee se. Kumppanille oma mökki erikseen. Mikä estää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua estää haavettasi toteuttamasta. Otat eron ja ostat talon, jossa on takka. Ai mutta eihän sinulla ole rahaa, etkä muutenkaan pärjäisi omakotitalossa yksinäsi.
ja tulisi niin yksinäistäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen eronnut ja juon nyt kaikessa rauhassa teetä.
Joo, tosin olisin pultsarihko cityerakko mieluiten.
Ja vaikka haluaisin "irti" ihmisistä, en toivo kenellekään mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ainoa, uniikki lumihiutale ja neurodivergentti
Ei tarvitse haaveilla kun elää yksin. En tosin missään mökissä, mutta omassa ihanassa asunnossa. En koskaan halua asua kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs liitossa mättää?
Miksi alapeukku? Kyllähän siinä yleensä on jotain ongelmaa, jos haluaa noin pitkän suhteen sijasta olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ainoa, uniikki lumihiutale ja neurodivergentti
Mie taas speculaarikatamaraani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ainoa, uniikki lumihiutale ja neurodivergentti
Mie taas speculaarikatamaraani.
(sarkastisesti esitän että voisi nuo snobbailusanat ihan suomeksikin laittaa)
Hirsitalo , pihalla puusauna. Tilillä rahaa.
Ihan perus. Keski-iän todellinen merkitys on vihdoin kohdata kaikki se meissä, jonka olemme eri verukkein vuosien varrella ohittaneet. Pysähtyä, tulla tähän ja nyt, läsnäolevaksi omaan elämään ja omaan kehoomme ja kysyä: mihin hittoon minä oikein unohdin itseni. Keski-ikäinen valelee hiekkakakun betoniin ja rukoilee, ettei kukaan huomaa miten sen perusta murenee. Keski-iän suurin sudenkuoppa onkin huolella rakennettu elämä, josta vaivihkaa on tullut vankila.
Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa
Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen
Yö vie meidät, mä mitään muuttais en
Joskus kun mä lähden, voitte värssyn kirjoittaa
Hän pystyi aamuun saakka tanssimaan.
Ja mä mietin, kuinka mä ratsastin
Kuinka autossa jo liikkuvassa sua halusin
Otin tietoisen riskin, kun hairahdin
Olin vanha nainen hunningolla
Olin vanha nainen hunningolla
Ich komme!
Mä viihdyn loistavasti yksin. En yleensä alleviivaa asiaa, mutta luin vasta täältä että yksinasuva on vääjäämättä "kateellinen ja katkera". Huh huh. Onkohan se kateus siellä omissa haaveissa?
Mulla on se onni että asun 2. kodissa lähes puolet vuodesta yksin.
30 onnellisen aviovuoden kälkeen ihan kiva vaihe tämäkin, tavataan kun miehellä on lonaa töistä
Mikäs liitossa mättää?