Pahin ulkonäkömokanne?
Tuleeko teillä mieleen jokin kauneus/komeuskäsittely tai tyylimuutos tai ehkä jokin vaate, jota muistelette nyt jälkikäteen pahana ulkonäkömokanannne, jota ette halua ettekä aio mieluiten enää ikinä toistaa?
Itselläni tulee mieleen nuoruudesta sen ajan ruskettuneen ihon palvonta ja kokeilu saada aurinkoa. Kaverini oli lukenut jostain, että hommaa voi tehostaa alufolion avulla. Päällystimme pahveja alufoliolla ja laitoimme ne ympärillemme kun menimme ottamaan aurinkoa. Mitään aurinkovoiteita emme käyttäneet.
Lopputuloksena oli keitetyn ravun punaiseksi palanut vesikelloilla ollut iho, johon piti käydä ostamassa hydrokortisonivoidetta ja emme pystyneet nukkumaan maaten. Piti notkua unensa nojatuolissa kipeän ihon vuoksi. Pahinta oli se, että ne ihonosat, joista tuli revittyä kutiavat vesikellot auki, arpeutuivat ja niitä arpia jäi niin kasvoihin kuin myös nilkkoihin. Nilkkojen ihon täydellisessä paranemisessa meni kolme vuotta, vaikka käytin apteekkivoidetta tuubikaupalla.
Ei se ollut mitään herkkua kulkea teininä sen näköisenä kesätöissä ja viettää vapaa-aikaansa kotona oman tyhmyyden vuoksi. Sen jälkeen en kaivannut ruskettunutta ihoa niin paljoa, että olisin ottanut aurinkoa. Kaverini, joka on tummatukkainen ja ruskettui helposti, paloi hänkin mutta kehitti jonkinlaisen rusketuksen sinä kesänä ilman erityistä auringonottoa.
Kommentit (7)
Tilanne on päällä JOKA AAMU, pakko vaan mennä eteenpäin ja välillä taaksepäin !
Kävin monta kertaa solariumissa.
Enkä ihotyypin takia edes ruskettunut, vaan lisäsin vain ihosyöpäriskiä.
Menin ompeluseuraan kullikollareissa.
Unohdin laittaa alushousut ja sen takia pili pilkotti shortsien lahkeesta.
Olen äärimmäisen komea. Sen vuoksi joudun kaupungilla naisia kohdtessani varomaan liukastumista. Kulkuväyliltä katoaa jostain syystä pito. En halua kuitenkaan satuttaa adonismaista kehoani, joten etenen varovasti. Se saattaa näyttää hassulta.
Kanariankeltainen ei vaan toimi, jostain syystä, on ollut useampi.
Jostain syystä kasarin lopulla kuvittelin - ilmeisesti Don Johnsonin inspiroimana - että ylikasvanut pystytukka yhdistettynä harvoihin etuhiuksiin ja lievään takatukkaan näyttäisi coolilta ja sopisi minullekin.
No eihän se sopinut, eikä näyttänyt coolilta. Kaverin mutsi oli vielä kotikampaaja, joka sai yllytettyä ottamaan vielä lievän vaalennuksen tai jotain hemmetin raitoja - jotka viimeistelivät tämän fiaskon.
Siiliksihän sitä piti sitten leikata.
Muistaakseni kuvittelin myös, että verkkaritakki vyön alla, kireät farkut, tennissukat ja pikkukengät olisivat voittava yhdistelmä - ei ollut.