Siis miten jotkut ihmiset päätyy sellaiseen tilanteeseen että ne tekevät lapsia?
En ole koskaan edes seurustellut, miten ihmiset päätyvät seurustelemaan? Miten ihmiset päätyvät tekemään lapsia? Eikö heitä haittaa että lapset vie rahaa eli ne vähäiset rahat menee sitten lapseen eikä vaikka sijoituksiin?
Olen itse 35 vuotias mieshenkilö, palkkaa saan töistä 3600e/kk brutto ja nyt elän siten että saan sijoituksiin rahaa mutta jos seurustelisin ja päättäisin tehdä lapsia niin alkaisinko elämään kädestä suuhun sitten enkä voisi vaurastua sijoittamalla?
Minä en vaan usko että syntyvyyteen voidaan vaikuttaa tuilla vaan epäilen että syntyvyyteen vaikuttaa enemmän se että palkat on liian pienet ja että parisuhdetta on vaikea löytää.
Kommentit (22)
Jotkut haluavat lapsia. Ei siinä kyllä hirveästi silloin sijoiteta, rahat menee lapsiin. Se on oma valinta nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut haluavat lapsia. Ei siinä kyllä hirveästi silloin sijoiteta, rahat menee lapsiin. Se on oma valinta nykyään.
Kyllä voi sijoittaa jos on lapsia jos se palkka on oikeasti hyvä. Ei keskiluokka voi sijoittaa jos on lapsia mutta rikkaat voi jos se palkka on vaikka 4000 euroa kuukaudessa ja siitä verot pois.
Oma mies haluaa lapsen. Keskustelimme asiasta ja mies sanoi haluavansa ehdottomasti yhden lapsen, vaikka rakastaa minua ilmankin. Itse olen aika 50/50 ja tiedän olevani valmis, siinä miten nyt ikinä voi.
Noin niitä hankitaan. Päätöksillä.
Siis jotkut vastailee tuolle ääliölle.
Nykyään miehet miettii vaan sijoitussalkun paksuutta ja ehkä hauiksen paksuutta, eikä kukaan käy missään eikä tapaa ketään. Nollarilla, kun vauvoja vielä syntyi, nuo asiat oli toisin ja lapsiperheisiin muutenkin panostettiin.
No kun rojut menee torveen vahingossa kännisen coituksen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään miehet miettii vaan sijoitussalkun paksuutta ja ehkä hauiksen paksuutta, eikä kukaan käy missään eikä tapaa ketään. Nollarilla, kun vauvoja vielä syntyi, nuo asiat oli toisin ja lapsiperheisiin muutenkin panostettiin.
Jos et sijoita niin joudut olemaan työelämässä eläkeikään asti etkä koskaan vaurastu vaan olet koko elämäsi siinä oravanpyörässä. Nykyään ihmiset ei oikein käy missään tai tapaa ketään koska internet on korvannut asioita elämässä aika hyvin.
Lapset on olleet elämäni suurin ilo. Sijoituksia ei ole, mutta elämä on ollut täyttä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut haluavat lapsia. Ei siinä kyllä hirveästi silloin sijoiteta, rahat menee lapsiin. Se on oma valinta nykyään.
Eikö sijoiteta? Osa pistää jatkuvasti rahansa ulkomaanmatkoihin, ulkona syömiseen/wolttiin, usein uusittaviin kallista kännyköihin, usein vaihdettavaa autoon jne... Insinööri-isäni ja sairaanhoitaja-äiti sijoittivat ja kulutus oli kohtuullista. He jättivät reippaat perinnöt kahdelle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään miehet miettii vaan sijoitussalkun paksuutta ja ehkä hauiksen paksuutta, eikä kukaan käy missään eikä tapaa ketään. Nollarilla, kun vauvoja vielä syntyi, nuo asiat oli toisin ja lapsiperheisiin muutenkin panostettiin.
Jos et sijoita niin joudut olemaan työelämässä eläkeikään asti etkä koskaan vaurastu vaan olet koko elämäsi siinä oravanpyörässä. Nykyään ihmiset ei oikein käy missään tai tapaa ketään koska internet on korvannut asioita elämässä aika hyvin.
Ne lapset juuri ovat osa sitä oravanpyörää, jota paetaan kaikin voimin ja samalla kasvatetaan yhtä isoa heipparahastoa. Sitten ihmetellään, missä kaikki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut haluavat lapsia. Ei siinä kyllä hirveästi silloin sijoiteta, rahat menee lapsiin. Se on oma valinta nykyään.
Kyllä voi sijoittaa jos on lapsia jos se palkka on oikeasti hyvä. Ei keskiluokka voi sijoittaa jos on lapsia mutta rikkaat voi jos se palkka on vaikka 4000 euroa kuukaudessa ja siitä verot pois.
Kun katsoo mihin sen rahansa pistää, niin voi sijoittaa, myös lapsiperheissä. Samoilla palkoilla toisilla on tili aina tyhjä ja toisilla ei.
Minä halusin lapsen, vaimo ei ollut varma haluaako lapsia vai ei kun minä olin työtön ja hän pienipalkkaisessa työssä, mutta yhteistuumin lopulta päätettiin että lapsi toisi iloa arkeen ja jotain sisältöä melko tylsään elämäämme.
Olin nuori kun sain ekan neljästä lapsestani, alle kolmekymppisenä oon saanut kaikki. Osan aikaa olen ollut pesueen kanssa yksinkin, ja pärjättiin. Ei ehkä aina kaikki ollut niin hienoa tai matkusteltu mutta nyt kaikki on aikuisia ja ollaan yhä kaikki järjissämme.
On muistoja joita nauretaan vedet silmissä ja on myös muistoja hetkistä jolloin epätoivoisena mietin millä ihmeellä saan kierroksilla pörräävän porukan asettumaan yöpuulle kun omakin töihinlähtö olisi aamulla. Välillä on korotettu ääntä niin että naapurikin on varmaan mennyt käskystä hampaanpesulle.
Aivan valtava ilo omistaa oma porukka ihania nuoria, ensi kesänä mennään festareille yhdessä, siitä on tullut nykyisin meidän juttu. Kun olivat yhdessä se saattoi olla kirjojen ääneen lukeminen tai poliisiopistojen katselu. Sieltä lienee peräisin perheemme laadukas huumori.
Minun tulot oli neljän lapsen kanssa ehkä puolet aloittajan tuloista, toki tuolloin hintataso oli eri. Raha ei koskaan ollut minulle suurin ongelma, toisen aikuisen tuen puuttuminen oli. Nyt häneltä puuttuu myös yhteys näihin upeisiin nuoriin.
Jotku haluaa niitä, joskus nuoruuden tyhmyyttä ja joskus vahinkoja. ERITTÄIN erittäin harvoin eihkäisyn pettäminen. (Yleensä eivät halua myöntää että tuli tehtyä virheitä.)
Mihin ja kelle sä niitä sijoituksiasi keräät?
Se lapsi on sijoitus ja tuottaa erilaisia asioita, kuin sinun orjamarkkinasi tuottavat
Parisuhteeseen ja perheellistymään päätyvät sellaiset, jotka jakavat saman psykoosin siitä, että miehen ja naisen kuuluu olla yhdessä ja hieroa sukuelimiään yhteen. Kun kahdella on tämä sama psykoosi, se helpottaa kaikkea todellisuuden epäsopivuutta, ongelmia, kärsimystä ja haittaa, mitä yhdessä oleminen ja eläminen aiheuttaa
Itse olen kanssasi samaa mieltä siitä, että lisääntyminen ei ole miesten juttu. He voivat toimia spermanluovuttajina halukkaille naisille, mutta parisuhde ja sen sellainen on ihan eilisen juttuja
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin lapsen, vaimo ei ollut varma haluaako lapsia vai ei kun minä olin työtön ja hän pienipalkkaisessa työssä, mutta yhteistuumin lopulta päätettiin että lapsi toisi iloa arkeen ja jotain sisältöä melko tylsään elämäämme.
Entäs jos lapsesta tuleekin rikollinen tai adhd-potilas?
Ööh. Sinähän et tosiaan tule sellaiseen tilanteeseen koskaan päätymään, joten turhaan taas ihmettelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään miehet miettii vaan sijoitussalkun paksuutta ja ehkä hauiksen paksuutta, eikä kukaan käy missään eikä tapaa ketään. Nollarilla, kun vauvoja vielä syntyi, nuo asiat oli toisin ja lapsiperheisiin muutenkin panostettiin.
Jos et sijoita niin joudut olemaan työelämässä eläkeikään asti etkä koskaan vaurastu vaan olet koko elämäsi siinä oravanpyörässä. Nykyään ihmiset ei oikein käy missään tai tapaa ketään koska internet on korvannut asioita elämässä aika hyvin.
Kyllä ennenkin oltiin töissä eläkeikään asti ja samalla kasvatettiin ja hoidettiin lapsia eli ihan normaalia elämää :)
Vauvakuume naisella. Miehellä ei ole vaihtoehtoja.