Hyvää vappuaattoa ja samalla uutta viikkoa HUHTIKSET -05!
Kommentit (22)
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=10138639&p=3&tmode=1&smod…
tässä uusi linkki =)
Eli siis oikein Hauskaa vappua hippusille ja perheille. Meidän vappusuunnnitelmat on aika rauhallisia. Mennään äidin luo ja ostetaan pallot+vappukrääsää ja syödään. Yöksi tullaan kotiin ja huomenna ollaan ihan rauhassa.
Kiiamaria: Oli kiva kuulla teistä, tulehan sitten kertomaan kun vauva on syntynyt =) Niinhän se on, että synnytyksen lähestyessä ajatukset ovat syntyvässä vauvassa. Antonia odottaessani käperryin itseeni ja mietin tulevaa synnytystä ja vauvaa.
Meillä vietettän tulevana lauantaina Antonin synttäreitä, tosin hirveän isoja kemuja ei ole tulossa.
Antonilla on ikioma säästöpossu, minne poju tykkää laittaa rahaa =) Nykyään jos Anton näkee mun lompakon, alkaa kauhea huuto, jos ei saa kolikoita =)
Hain lauantaina monen vuoden miettimisen jälkeen piilolinssit. Olen vierastanut ajatusta niiden laittamisesta, mutta vihdoin uskallauduin ja olen ollut tosi tyytyväinen. Osittain oli pakon sanelema tilanne, Anton rikkoi minun silmälasini ja kolmen viikon kuluttua saan uudet, ainoat vahvuuksilla olevat lasit on aurinkolasit. Nyt sitten otin kahdet lasit kerralla.
Nyt poikien luo, HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE
Mareila+Anton 5.5
Vappusuunnitelmat oli sellaiset, että käydään kaupassa, paistetaan munkkeja sillä aikaa kun Helka nukkuu päiväunet, mennään illaksi kavereiden luo. Suunnitelmat toteutuivat keskimmäistä osaa lukuun ottamatta, sillä päiväunet oli taas se heikoin lenkki. Helka nukkui kyllä, mutta ihan järkyttävän, hirvittävän, kammottavan, megaluokan huudon kanssa. Minä olin siitä operaatiosta niin ryytynyt, ettei huvittaneet enää mitkään munkit.
Ihan oikeasti, noiden ajoittaisten päiväuniraivareiden keskellä tulee välillä mieleen, että onko tuolla lapsella kaikki kotona. Sitten kun se herää, se on kuin toinen ihminen (oma itsensä), mutta ne unta edeltävät raivarit on ihan jostain järjen tuolta puolen.
Muutenkin on ollut taas vähän outo univiikko. Helka on nukahtanut kaikille unille tosi huonosti ja lisäksi nukkunut tosi huonosti. Se on herännyt melkein joka yö, tullut meidän väliin, muttei ole saanut unta vaan jäänyt potkiutumaan siihen. Sitten ei nuku kukaan. Viime yönä menin lopulta Helkan kanssa sen sänkyyn, mutta siinäkin se sitten vain makoili silmät auki ainakin tunnin ja minähän en tietenkään osaa nukkua kun se on hereillä. Valvomissaldo viime yöltä noin klo 03.00-05.30, silti se heräsi klo 07.30, nukkui päiväunia (lopulta) klo 14.00-15.30, nukahti taas melkein tunnin pyörimisen jälkeen yöunille klo 22. Mun on niin vaikea uskoa, ettei se tarvis päiväunia, koska jos se ei nuku, homma on ihan hurlumheitä koko illan. Hampaat on kaikki tulleet, ei voi olla niistä kiinni. Ei ole flunssaa. Ehkä lisääntynyt valon määrä vaikuttaa, vaikka meillä onkin aika hyvät pimennysverhot. Ehkä jotain muuta... pelotusta, yhtäkkistä tarvetta olla lähellä? Nyt on muutenkin melkoinen liimautumiskausi meneillään.
Minusta on vähän hassua, että Helka on nyt paljon enemmän liimaantunut minuun kuin silloin kun se oli hoidossa. Ehkä se voi myös tuntua siltä, koska kuten Mareilakin sanoi, minulla alkaa olla tarve päästä keskittymään synnytykseen. Olen ehkä henkisesti poissaolevampi kuin ennen, fyysisesti olen myös väsyneempi ja kankeampi.
Meni vähän valitukseksi, mutta jos kellään on taas esittää valistuneita arvauksia uniongelmien syistä, niin antaa tulla.
Hauskaa vappua kaikille! Vähän haikeana muistelen opiskeluaikojen vappujuhlia - toisaalta keli ei houkuttelisi pukeutumaan haalareihin ja lähtemään pussikaljalle. Meillä tuleekin huomenna miehen kanssa 9 vuotta yhdessä täyteen. Roudasin sen pitkän (ja aika kännisen) harkinnan jälkeen baarista kotiin vuonna -98, kun en uskaltanut päästää niin kivaa miestä käsistäni ja luottaa siihen, että se muistaisi tavanneensa minut ja pyytäis treffeille :) Ei pöllömpi vappuheila kumminkaan!
errj kera Helka-tehotytön ja huomenna täysiaikaisen poikasen
Errj; hyvin ymmärrän, ettei paljon munkkien paistaminen innostanut! Meillä ei ole nyt ollut päikkäriraivareita, mutta silloin kun oli, istuin lopulta yleensä vaan apaattisena sohvalla koko päikkäriajan ja odotin, että kohta se kumminkin herää...
Eipä ole hajuakaan mulla, mistä Helkan kohdalla vois olla kyse - muuta kuin että aika monet ovat kertoneet n. 2-vuotiaidensa ylipäätään vastustavan nukkumaan menoa (sekä useita muitakin asioita elämässään..). Ja ehkä, jos päällä on eroahdistusta, niin nukahtaminen saattaa lapsesta tuntua kamalalta erolta äidistä. Meillä on ollut sellaista ilmassa erityisesti yöunille käydessä, ja Laura haluais hirveesti tulla nukahtamaan viereeni meidän sänkyyn. En ole sitä kuitenkaan sallinut, koska hän ei sinne nukahda - pyörii vaan ympäri isoa sänkyä. Lopputuloksena on se, että L jää kyllä omaan sänkyynsä, mutta mun pitää makoilla ihan vieressä, Lauran pieni käsivarsi tiukasti kaulani ympärillä. Liikkistä, mutta tämänhetkisen kehoni kannalta hankalaa!
Nyt tuolta tepsutellaan yöunilta, ihanaa. Jatkan myöhemmin, hauskaa päivää kaikille!
t.Ompunäiti 38+4 ja Laura
Errjille ihan nopeasti: Kuten Ompunäitikin sanoi, tuossa kahden vuoden tienoilla monet lapset alkavat vastustaa nukkumaan menoa ja tulee äitiin liimautumis kausi. Meidän Antonilla on nyt tosi kova äiti kausi. Isi ei saa katsoa Antonia tai minua kun Anton on sylissäni. Jos isi yrittää halia, Anton työntää pois ja huutaa ei. Öisin Anton myös heräilee, jos isi tulee liian lähelle (tosi ihanaa) Uniongelmat voivat olla myös ihan puhdasta uhmaa. Kovasti jaksuja masun ja Helkan kanssa =)
Meidän vappu meni oikein rauhallisesti, oltiin äidin luona ja käytiin ostamassa pojille pallot. Pojat saivat myös kaupasta tikkupallot, joilla taitelivat kauppamatkan (molemmista oli tikut rikki ennen kassaa) Hyvin käyttäytyvät lapset ja silleen...
Oikein hauskaa vappupäivää kaikille
Toivottelevat
Mareila+Anton 5.5.
Ja minä heti koneella... Ei, piti oikeastaan tulla lataamaan eilen otetut kuvat. Vappupiknikki oli tosi ihana ja ilmat suosivat. Viisi tuntia oltiin Reinin rantaniityllä ja lapset kirmasivat ympäriinsä. Hauskinta taisi olla eväiden syönti ja leipäkivien heitto jokeen. Onneksi siinä on iso rantatörmä, vähän kauhistuttaisi jos lapset menisivät liian lähelle jokea yksin, Reinikin virtaa aikamoista vauhtia. Mä olin kuskina joten jäi siellä vappukuoharit ottamatta, mieskin joi tosi nätisti. Hyvä niin, mä en kestä jos joku örveltää lasten kanssa. Tultiin kotiin jo puoli kymmeneltä ja lapset meni nukkumaan, me katottiin vielä yks leffa ja sitten netistä kanin ulkotalleja (aiotaan ostaa kaksi pupua, isoja, ulkokaneja) =)
Errj, tiedätkö, luulen kyllä että Helka on ihan normaali tapaus, eikä mikään viiraa sen pahemmin. Tunteen tosin tiedän, mieskin on sanonut, että joskus kun juuri tollasia kuvailemasi kaltasia kohtauksia tulee, saatikka jos meidän 7-vuotias rupeaa hysteerisenä raivoamaan, niin sitä miettii, että onkohan niillä sittenkin jotain vikaa aivoissa. Vai onkohan meidän kasvatus mennyt jotenkin täysin pahasti metsään.
A:lla on nyt tavallaan melko säyseä kausi, kai tunnen siksi niin, että antaa periksi melko helposti. Ja muutenkin nyt tuntuu elämä suht rauhalliselta, kaikki lapset ovat noin yleisesti hyvällä tuulella, käyttäytyvät ikänsä nähden ok, eivätkä esim keskenään ihan hirveästi riitele. Mies on nyt ollut jotenkin tosi paljon lasten kanssa, joten äidin perässä roikkuminenkaan ei ole mennyt sietämättömäksi.
Tsemppiä kaikilla viimeisillä oleville odottajille, luulen myös, että esikoinen voi olla teillä nyt hankalampi koska aistii, että iso muutos on pian tulossa.
Heippa kaikille!
Olen silloin joskus odotusaikana osallistunut silloin täillöin huhtihippusten -05 pinoon. Ja aina joskus (tosin erittäin harvoin) olen käynyt katsomassa pinoanne, ihailtavaa miten edelleen jaksatte kirjoitella kuulumisianne :-)
errj: Piti vain sanoa sinulle, että tuo käytös tosiaan voi johtua raskaudestasi. Meidän toinen lapsemme syntyi viime marraskuussa ja ennen sitä esikoisemme (silloin n. 1,5 vuotias) käyttäytyi hankalasti ja nimen omaan unien suhteen. Tosin vielä huonommin sitten pikkuveljen synnyttyä. Ystävälläni oli ihan sama tilanne loppuraskauden aikana hänen kaksivuotiaan esikoisensa kanssa. Perheneuvoja oli sitten heille kertonut, että se on hyvin tyypillistä. Lapset aistivat erittäin herkästi muutoksen, vaikkei itse sitä edes juuri huomaisi. Ja nimenomaan sen äidin " käpertymisen" ja keskittymisen tulevaan synnytykseen. Perheneuvoja suositteli heille, että pitäisivät jokailtaisen perheen yhteisen hetken, joka kestäisi n. 15-30 minuuttia. Eli tekisivät jotain samaa joka ilta lähes samaan aikaan esim. lukisivat satua, halailisivat tms. mutta ei siis telkkarin katsomista. Mutta tärkeintä siinä oli toistuvuus ja selvä yhdessä olo siihen keskittyen. Ja siihen olisi hyvä osallistua koko perhe ja sitten vauvan synnyttyä vauva myös mukaan. Heillä alkoivat yöunet parantua jonkin verran parin viikon sisällä. Meillä tämmöinen hetki oli muodostunut jo itsestään, mutta mekin aloimme kiinnittää siihen vielä enemmän huomiota.
Terveydenhoitajani neuvolassa myös neuvoi sitten vauvan synnyttyä järjestämään joka päivä esikoiselle vartin omaa, kahden keskistä aikaa. Vaikka se kuulosti helpolta toteuttaa, ei se käytännössä sitä aina ollut kahden niin pienen lapsen kanssa. Kuvittelin etukäteen sen järjestyvän itsestään, mutta huomasin että pikkuveli tahtoi aina roikkua mukana, jos ei muuten niin ainakin kantoliinassa. Lisävinkkinä vielä hän neuvoi, että kun esikoinen tulee sairaalaan katsomaan tulokasta, on tärkeää, ettei vauva ole silloin äidin sylissä. Vaan esikoinen pääsisi äidin kanssa katsomaan yhdessä vauvaa.
En pysty varmasti sanomaan olisivatko yömme ennen ja varsinkin synnytyksen jälkeen olleet ilman noita vinkkejä vielä hankalammat. Mutta tuskin on mitään hävittävää, jos niitä kokeilee.
Nyt nuoremman ollessa lähes puolivuotias, huomaan onneksi elämämme jo selvästi helpottuneen (pääsen jopa koneen ääreen aina silloin tällöin). Mutta noi huonojen unien kaudet esikoisellamme tulevat ja menevät n. 1-1,5 kuukauden pituisissa jaksoissa. Nyt onneksi olemme juuri taas siirrytty hyvään kauteen :-)
Tsemppiä sinulle errj tulevaan! Ja oikein hyvää kesän odotusta teille kaikille!
t: vieraileva Lakritsi ja tyttö 04/05 ja poika 11/06
Tulempa minäkin nyt kirjuttelemaan vähän kuulumisia..
Miiallakin vietettiin synttäreitä ja tänään käytiin 2v. neuvolassa. Iso tyttö jo meillä, pituutta oli 93cm ja painoa 17kg. Muutamia ihan oikeita sanoja sanoo ja useita melkein oikein meneviä. Palikkatorni ja pallonkin potkiminen meni hyvin.
On kova menijä tuo tyttö, pitää olla nopee että pysyy perässä. Tässä väsymyksessä se ei olekaan niin helppo tehtävä..no,jospa tää tästä. Mulla tuli 12 viikkoo täyteen ja np-ultrassakin käytiin jo..kaikki oli hyvin, toinen villiviikari heilui siel masussa:) Hirvee meno päällä hälläkin.
Miialle on kans tullut hirveitä raivonpuuskia,jos jokin asia ei mene hänen mielensä mukaan. Ja itkuinenkin on ollut, liekkö väsymystä joinakin päivinä. Tai nuhaa..
Reipas äitin tyttö, ei sitä usko miten nopeeta aika menee..vastahan tuokin oli pieni nyytti:) Ja nyt jo noin iso tyttö..Terkkakin sanoi et luulisi jo isommaksikin kun on niin isokokoinen. Kirjaimia osaa kans jo monta, mummo on opettanut.
No, nyt pitää jo mennä taas, anteeksi etten oo käynyt hirmu aktiivisesti kirjottelemassa ja aika harvaseltaan lukemassakin..pitäs koittaa aktivoitua, mutta on tullut osallistuttua niin monelle muullekin palstalle ja viel kun pitäis jäähä aikaa tytölle ja vähän miehellekin:)
Milenna, Miia ja masu rv 12+4
Kiva, kun Lakritsi ja Milenna olitte käyneet kertomassa kuulumisia =) Käykäähän useammin
Lakritsilla oli hyviä vinkkejä vauvan synnyttyä, miten huomioida esikoista.
Kiva, että Milennalla oli masussa kaikki hienosti =)
Minusta alkaa tuntua, että Anton alkaa olla kypsä kuivaksi opettelulle. Tänään ja eilen Anton on mennyt itse vessaan pissahädän yllättäessä. Pisu on tullutkin hienosti pönttöön ja pottaan ja muutaman kerran lattiallekkin. Hiljaa hyvä tulee, ensimmäinen kerta, kun Anton ihan itse haluaa pöntölle/potalle hädän tullessa.
Nyt en muista oliko jotain muuta vielä, mutta palailen taas =)
Mareila+Anton 5.5
Nostelen pinoa, jokos Ompunäiti/Errj/Kiiamaria on synnyttämässä, kun ei ole mitään kuulunut?
Missäs Vaakamom luuraa??
Jeps, me lähdetään kauppaan, kun meidän hännänhuipulla on huomenna synttärit->siivousta, leipomista, mitään en ole etukäteen tehnyt, että voi ihminen olla hölmö...
Mareila *stressaantuneena*+Anton
Ompunäidillä ainakin alkaa olla jännittävät ajat, hui, oikein itselläkin vatsaa kipristää, kun voita hetkiä miettii. Tsemppiä muillekin raskaanaoleville!
Ja Anton on hienosti edennyt kohti vaipattomuutta! Jotenkin tuntuu, että meillä on menty takapakkia aiheen kanssa tai ainakin jymähdetty paikoilleen. Viikonloppuna yritin laittaa pelkät sortsit jalkaan, enkä vaippaa ollenkaan, niin johan tuli huuto! En nyt oikein tiedä, miten asian kanssa edetä. T siis osaa ihan hienosti käydä potalla ja jos hän on ilman vaippaa, niin ei ole kertaakaan pissat tulleet lattialle, vaan on itse mennyt potalle ilman muistuttamistakin.
Muutenkin T:llä on selkeästi joku harppaus kehityksessä. Painajaisunia on tullut (ampiaisista ja muurahaisista) ja ylipäätään hän pelkää päivän mittaan monenmoisia asioita. Koirakammo on valtaisa, myös erinäköiset naamarit on kammotus. Perhekahvilassa osa lapsista oli pukeutunut koiranaamareihin, niin huuto oli iso! En oikein ole muuta osannut, kuin yrittää rauhallisesti selittää, että ei ole syytä pelkoon. Mutta melkoisen rasittavaa aina välistä. Selkäkin kiukuttelee, kun olen pitänyt poikkeuksellisen paljon myös T:tä sylissä. Ja siskokin painaa jo kahdeksan kiloa..
Sisarusrintamalla menee paremmin. Pikkusisko syö myös kiinteitä ja tuntuukin, että saa olla ihan kokoajan vääntämässä ruokaa/syöttämässä/siivoamassa sotkuja. Jos johonkin lähtee, niin aina saa olla melkoinen arsenaali jos jonkinlaista tykötarvetta mukana. Toisaalta ollaan saatu enemmän rytmiä elämään, mikä kyllä helpottaa omaa päätäni. Toisaalta nyt on helpompi ottaa joskus omaa aikaa, kun aina ei tarvitse niin kellontarkasti miettiä, että on paikalla vauvan ruoka-aikana.
Ilmat saisi silti lämmetä, jotta pukemisrumba vähenisi.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
K kera T:n 04/2005 ja L 10/2006
Onpa kiva kuulla harvemmin kirjoittavistakin! Eikä mun mielestä tarvii anteeksi pyydellä jos ei ihan jatkuvasti kirjota, vapaaehtoistahan tämä on ja kaikilla on omat kiireensä.
Hyvä Anton! Meilläkin pottailu on alkanut sujua, pissat tulee jo monta kertaa viikossa pottaan, ei ihan joka päivä välttämättä. Eiköhän nämä vielä kuivaksi opi!
Meillä on viikon kuluttua ristiäiset ja olen tänään roikkunut puhelimessa niiden tiimoilta. Tulee pitopalvelu ja siivoojat. Mies kun on sopivasti ma, to-pe työreissussa. Kyllä voi olla kiven takana soittaa pari puhelua, välillä toinen karjuu mahaansa niin ettei omia ajatuksiaan kuule ja toinen keksii kaikienlaista viihdykettä kun ei äiti huomaa. No, sainpahan asiat hoidettua kuitenkin. Huomenna lähden kaupungille ostamaan jotain päälle pantavaa, saa mies jäädä tyttöjen kanssa.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
mallu ja tytöt 2v ja 6 vkoa
Kiitos huhuiluista, täällä ollaan yhä yhtenä (isona) kappaleena... Tekisi hirveesti mieli jo synnyttämään ja aloittamaan " uutta elämää" , mutta merkkejä sellaisesta ei vielä ole vaikka miten yrittäisi tunnustella itseään! Tuntuu samalta kuin Lauraa odotellessa - mitä vähemmän aikaa oli jäljellä, sen pidemmältä ne viimeisetkin päivät tuntuivat! Olo on väsynyt, painava ja kankea... Laura on sattumalta ja onneksi nukkunut paljon tällä viikolla ja antanut mun levätä. Muutenkin hän on ollut iloinen höpöttävä päivänpaiste, joten ne edellisviikkoiset extreme-uhmapäivät taisivat olla jotain ohimenevää myrskyä.
Kiva kun Lakritsikin kirjoitteli! Mä muistan kyllä nicisi aikaisemmilta ajoilta, vaikken ehkä mitään yksityiskohtia kuitenkaan. Kuulosti hyviltä nuo perhe-elämävinkkisi. Mulle antoi ajattelemisen aihetta erityisesti toi koko perheen yhteinen iltatuokio. Olin jotenkin kuvitellut, että meillä on sellaisia suunnilleen jatkuvasti, mutta itse asiassa illat tahtoo mennä vähän niin ja näin, vaikka oltais kaikki kotonakin / yhdessä (mihin etupäässä pyritään). Syödään kyllä iltaruokaa yhdessä, mutta ei niinkään puuhastella / lueta / ulkoilla tms. Täytyy tsempata tässä kohtaa, koska mukavaahan se vaan olisi!
Katsura kirjoitti T:n painajaisista (ötökät). Laurakin on vissiin nähnyt jotain pahaa unta - tosin norsuista ja pupuista. Monesti hän sanoo illalla ennen nukkumaanmenoa, että " ei norsu tuu herättämään Jauaa" tai " ei norsu tuu potkasemaan Jauaa" . Raukka! Eilen hän sitten kertoi päivällä, että oli nähnyt unia pupuista ja norsuista, jotka kakkasivat (!). : 0 On varmaan muuten ihmeellinen kokemus tajuta nähneensä unia, ja vielä muistaa niitä! Ja sitten noi aiheet - kakkaava pupu! Voi sentään.
Tässä yksi yö meillä oli tavallista enemmän heräilyjä. Ei siinä mitään, Laura rauhoittui aika hyvin. Mutta mulla soi j o k a kerta päässä yksi tunnari pikkukakkosesta: " Pikkutraktori, dadadaadaadaa - Aatu farmari sitä kuljettaa - voimaa jos tarvitaan, niin silloin kutsutaan - pikkutraktori - dadaadaa...." Ja täytyy sanoa että olipas se ärsyttävää.
Mallulle onnea ristiäisjärjestelyihin! Hyvä että otit pitopalvelun etkä raada itseäsi hengiltä siellä! : ) Oliko nimen valitseminen helppoa?
Ja onnea huomenna 2-vuotta täyttävälle taiteilijasielu-Antonille!! Samalla äidille tsemppitoivotukset järkkäilyihin!
Mäkin huhuilen nyt Vaakamomin perään! Eihän ole sattunut mitään?
Entä Kiiamaria ja Errj, joko olette vauvat kainalossa?
Mulla on nyt illaksi mukavaa tekemistä, sillä tavataan kahden kaverini kanssa ja istutaan toisen heistä luona iltaa. Ihanaa vaihtelua - en ole nimittäin juurikaan jaksanut tehdä mitään extraa viime aikoina!
Kivaa ja leppoisaa viikonloppua teille kaikille! Olette ihania!
t. Ompunäiti 39+1 ja Laura
Lakritsi, kiva kuulla teistä! Ei tosiaan tarvitse pyydellä anteeksi!
Vaakamomia minäkin olen kaivannut, missä olet, mitä kuuluu pojille ja itsellesi?
Hienoa Anton! Amandalla on noita kausia pottailussa mutta tuntuu, että ihan vielä ei ole valmis kuivaksi. Usein tulee isot pissat pottaan mutta usein kyllä muuallekin...
Voi Lauraa ja elefanttipainajaisia! Suloinen. Amandalla on ollut vähän samansuuntaista: ruokapöydässä ykskaks rupes itkemään ja kiipesi hädissään mun syliin ja sanoi " lennona (leijona) on kellalissa ja tulee syömään minut" .
Mikähän miehelläni on? Joskus olen aikaa sitten väläytellyt utopistista ideaa neljännestä lapsesta - siis ei nyt ole todellakaan mikään realistinen haave. No, esim eilen kun puhuttiin yhtäkkiä synnytyksistä niin sitten sano " no, mitenköhän se neljännen synnytys menee?" Ja nauro päälle... Sitten joka päivä kertoo jotain mitä on lukenut familjeliv-foorumilta (vähän niin kuin tämä vauva-palsta). Jotain muutakin se vielä kerran sano, että jos me saatais vielä lapsi niin oliskohan se tyttö vai poika. Joo, sillä taitaa olla vauvakuume =))
Toivottavasti Amanda herää kohta ettei veny illalla myöhään. En ymmärrä, vaikka herää kuuden pintaan niin ei millään meinaa nukahtaa vielä kahdeltakaan päiväunille, posottaa koko päivän täysillä.
Toivottavasti odottajien ei enää tarvitse kauaa odotella nyyttejä syntyviksi!
Yritän nyt ehtiä kirjoittamaan, kun lapset touhuilee vesileikkejä kylppärissä. He istuvat aina yhdessä kylpyilessään suihkukaapin lattialla, ämpärissä on vaahtoa ja sitten kylpylelut saavat kýytiä.. Ja hauskaa on..
Meillä on ollut vaihteikkaat 10 päivää takana. Koko jaksoa varjostaa esikoisen vatsatauti, joka on siis on-off meiningillä kestänyt nyt 10pv, ja toivon, että viime yön oksentelu jäisi pisteeksi iin päälle. POika on ollut reipas ja välillä ihan tolpillaankin. Ja jostain ihmeen syystä tauti ei ole (ainakaan vielä) tarttunut muihin.. Pihlan 2-vuotishässäkät ovat osuneet tähän oksujen keskelle. Neuvolassa käytiin viime viikolla: 85cm ja 13kg. Neuvolantäti teki Pihlalle kolmivuotiaan testit, ja ilmoitti sen sitten vasta kaikien hommien jälkeen. Hän oli tehnyt tämän tietoisesti, koska oli arvioinut, että Pihla selviää niistä vaivatta. No joo, olin kyllä tosi ylpeä PIhlan reippaudesta ja halusta selvittää asioita tädille. TÄmä povaisi hyvää tulevalle puheterapiakäynnille. Mitä enemmän PIhla tuottaa tekstiä, sen paremman kuvan terapeutti saa.
Pihlan synttäreitä vietettiin su 29.4 (oikea päivähän on vappuaattona). Juhlat meni aivan upeasti ja Pihla nautti olostaan ja vieraiden kanssa seurustelusta. Mieheni sisko oli tehnyt aivan ihanan mekon, jossa neiti sitten keikisteli...ja reihui, kokeili polkipyörää, jumppasi jne.. Minä tein nasukakun, joka onnistui kivasti ja maistui hyvältä. Oli sellainen lämmin,rento ja hauska meininki (vaikka tällä mammalla olikin aamusta vähän hohhoijaa-olo edellisillan rientojen jäljiltä).
Kaksivuotiaamme on myös käyttäynyt kaksivuotiaan " itsenäisyydellä" . Pihla yrittää pyörittää koko huushollia ja saada oikeastaan koko maailmaa pyörimään hänen oikukkaan päänsä mukaan. Siinä on jotain hirmuisen suloista ja rakastan tuota päättäväisyyttä tytössäni. Ja aina välillä tämä kuopuksemme saa minut itkuraivarin partaalle. Pihla saattaa päättää jotain aivan päätöntä, esim, en katso kehenkään päin, ja jatkaa sitä sitten jopa puolen tunnin ajan. No, toissapäivänä hän päätti, ettei syö, kun ei velikään. Hän kieltäytyi hyvin uhmaakkaasti kaikesta ruuasta, myös hoidossa. Hän kävi välillä sylkemässä pöntöllä (matkien vweikan oksentamista) ja sanoi dramaattisesti perään " kyllä helpotti" . Vuorokauden syömättömyyden jälkeen hän heräsi eilen niin pirun kiukkuisena, että oksat pois. Huuto oli kovaa " iltapalaa" (eli aamupalaa), " ei hoitoon" , " en pue" , " ei vaippaa" , " nukkumaan" , " yläkertaan" , " alakertaan" jne. Lopulta potkuraivaripukemisen jälkeen mieheni vei neidin hoitoon, jonne hän meni ihan tyytyväisenä (kun pääsi puurolautaselle). Nukkumaan meno on myös hetki, jolloin Pihla yrittää vedättää tälä hetkellä kybällä. Eilen hän itki teatraalisesti, koska pehmolelun vetoketju oli väärässä asennossa, eikä tyhmät vanhemmat halunneet ottaa asiaan mitään kantaa..
Nyt suihkuhetki on muuttumassa painimatsiksi.. Mukavia odotuksen vikoja hetkiä Ompunäidille!
Lyle
Lakritsille kiitos ajattelemisen aiheesta. Koko perheen yhteiset hetket on tarkemmin ajatellen olleet meilläkin vähän niin ja näin, yleensä iltaisin kun toinen on leikkinyt Helkan kanssa, on toinen huilinut sohvalla... Tai sitten ollaan muka-leikitty Helkan kanssa ja katsottu samalla televisiota tai luettu lehteä. Pitää panostaa.
Kun vaan jaksais. Musta on pari viime päivää tuntunut siltä kuin oisin syönyt sementtisäkin, siis maha painaa ja on kuin... no, sementtiä! Nyt huomaa, että maha on aivan erimallinen kuin Helkaa odottaessa. Tämä on ihan kuin rantapallo tuossa edessä. Mulle on ilmaantunut tällä kertaa raskausarpiakin navan tienoille ja siitä se eniten kiristääkin. Sen sijaan kylkien puolella, jossa Helkaa odottaessa kiristi eniten, ei tunnu miltään. Olen tässä miettinyt, että olisinko nyt valmis synnyttämään vai en, siis kun paljon vähemmän olen ehtinyt miettiä koko asiaa, valmistautua, ottaa selvää asioista ja vauvan kamppeetkin on olleet levällään. Sitten olen yrittänyt muistella, millainen Helka oli vauvana, millainen on vastasyntynyt - en muista! Se vähän huolestuttaa, koska Helkan kanssa oli aikaa ottaa selvää ja tästä palstailusta oli iso apu vauva-aikana, nyt ei varmaan tule olemaan samanlaisia mahdollisuuksia. Juu mutta minä olenkin ihminen, joka ei omasta mielestään tiedä mitään ennenkuin on perehtynyt asioihin perinpohjaisesti... Joten eiköhän se siitä suju.
Pelotuksista ja painajaisista. Helkalla on edelleen se lentokone-pelko, se selittää että " Hentokone ei tuu tänne meiän kottiin" . Kun ollaan ulkona ja lentokoneen ääni kuuluu: " Mistä ääni kuuluu? Hentokone ei tuu tänne, täällä piäni tyttö" jne. Ei se mitään paniikkia tai huutoa aiheuta, mutta huolestuneisuutta.
Vielä siitä eroahdistuksesta. Minä en oikein tiedä onko sitä vai eikö sitä ole, Helka on yhtä lailla äidin kuin isinkin tyttö tällä hetkellä, lisäksi se suorastaan unohtaa minut/meidät kun ollaan esim. kerhossa tai jos meillä on vieraita. Toisaalta se on vaatinut viime aikoina paljon enemmän huomiota kuin aiemmin. Esimerkiksi kun eilen puhuin puhelimessa yhden kaverini kanssa puolisen tuntia, Helka ehti siinä ajassa: 1. syödä sinitarraa (kun oli ensin näyttänyt minulle mitä hänellä on kädessä, laittaa sen suuhun, juosta karkuun ja nielaista näyttävästi), 2. levittää lihaliemikuutiot ympäri keittiötä ja pureskella niitä kaikkia vähäsen, 3. viedä kukkavaasista oksan ja pirstoa sen keittiön pöydän alle tuhannen päreiksi, 4. levittää roskakaapista osan tavaroista ulos, 5. heitellä kuivaustelineeltä puolet vaatteista lattialle, 6. sylkeä lattialle!! Ja minä tietysti koko ajan perässä kännykkä toisella korvalla ja yrittäen komentaa lasta huutamatta puhelimeen. Voi argh. Ja kyllä osaa olla juoni kakara, menee pöydän alle kun tietää, etten taivu perässä :)
Tarkoitus ei ole pelkästään narista Helkasta, se on suurimman osan päivästä oikein ihana, hyväntuulinen ja oikea äidin pikku apuri. Mutta ne unet, ne unet. Tänään päiväunille nukahtaminen kesti tunnin. Ei huutoa, mutta kauheaa kieppumista, potkimista, peitto päälle ja peitto pois, jne. En oikein tiedä, miten minun pitäisi toimia, kun en haluaisi aina äristä, mutta se tuntuu olevan tällä hetkellä ainoa konsti, jolla touhun saa lakkaamaan. Rasittaa itteensä aina suuttua ja karjahtaa, mutta jos yhtään heltyy ja esim. silittää, se käy heti pyörimään uudelleen. Mun varmaan pitäisi päästä sieltä huoneesta pois kokonaan, mutta sitä en ole onnistunut toistaiseksi tekemään niin, että Helka tosiaan jäisi sänkyyn. En kyllä tiedä, miten homma lähtee sujumaan kun vauva syntyy. Kyllä minä olen sitäkin miettinyt, että järjestänköhän liian vähän äksöniä, kun nukahtaminen on niin paljon hankalampaa kuin ennen äitiyslomaa.
Mutta unien jälkeen Helka on taas kuin toinen ihminen. Pari päivää sitten kun aamulla köllittiin koko perhe meidän sängyssä, se sanoi: " Minä akasta äiti iskä" , oih :)
rv 38+3, tänään siivottu sauna ja saunottu.
Eilen tein jo vyöhyketerapiaa, ilman vaikutuksia. Näin ainoastaan unia supistuksista ja se se vasta kummaa oli :D
Niin ja vaakamomin poissaolon minäkin olen huomannut: missä täti luuraa??
Keskusteltiin tänään miehen kanssa Helkan nukahtamisasioista. Aiemmin nukahtaminen on sujunut helposti sekä päiväunille että yöunille. Sen jälkeen kun tutti jätettiin pois, hankaloitui päiväunille meno ja nyt myös yöunille menemisestä on tullut (liian) pitkä projekti. Rutiinit on pidetty ihan samoina kuin ennenkin: satu, laulu ja ollaan sängyn vieressä kunnes Helka nukahtaa. Nyt sitten tuntuu siltä, että tästä rutiinien viimeisestä kohdasta on tullut suurin ongelma, koska Helka selvästi hakee huomiota kieppumisella ja hääräämisellä, kunnes sille joutuu ärähtämään. Sitten se vasta rauhoittuu.
Mietittiin siis, miten päästäisiin ongelmasta eroon ja tultiin siihen tulokseen, että meidän varmaankin pitää alkaa lähteä huoneesta pois ja jättää Helka nukahtamaan yksikseen. Tuntuu pahalta, koska me molemmat mielellään oltaisiin siinä vieressä ja hoidettaisiin nukahtamistilanne lempeästi, mutta kun se ei vaan onnistu enää. Kuten edellisessä viestissä sanoin, pyöriminen menee aina siihen pisteeseen, että Helkalle pitää suuttua ja sitten jos antaa mitään merkkejä lientymisestä, alkaa pyöriminen heti uudestaan.
Eli suunnitelma on seuraava: rutiinit pidetään ennallaan siihen asti, kun ollaan yleensä jääty viereen odottamaan Helkan nukahtamista. Muutetaan siten, että tässä vaiheessa todetaan, että on päiväuniaika ja nyt pitää alkaa nukkumaan, äiti/isi menee toiseen huoneeseen, nuku vaan. Ja häivytään huoneesta. Kun Helka tulee pois huoneesta tai kuullaan selvästi, että se on jossain muualla kuin sängyssä, mennään huoneeseen, laitetaan se takaisin sänkyyn ja rauhallisesti mutta päättäväisesti todetaan, että on pienten lasten päiväuniaika ja silloin nukutaan, ei mitään hätää. Toistetaan, kunnes lapsi nukkuu. Ajatuksena se, että laitetaan piste huomionhaulle/testaamiselle ja samalla vältetään omien hermojen menetys joka kerta nukuttamisrumban yhteydessä.
En tiedä onko tämä hyvä suunnitelma, mutta se on ainoa joka me keksittiin. Kun ei vika voi olla ainoastaan päivärytmeissä ja yhdessäolon määrässä, koska ihan riippumatta päiväohjelmasta show on viime aikoina ollut ihan sama. Suurimpana ongelmana me molemmat koetaan omien hermojen menettäminen nukuttamisen yhteydessä, on niin rassaavaa suuttua joka kerta. Ei sen niinkään pidä mennä.
Ajatuksia ja mielipiteitä suunnitelman järkevyydestä?
t: epätoivoiset nukuttajat
mikään konsti ei ole niin älytön, etteikö sitä kannattaisi kokeilla (no, ok, toki pois kaikki lapsen pahoipitelyt ja muut, se on selvää!).
Minusta tuo ajatuksenne kuulostaa ehdottomasti kokeilun arvoselta. Antakaa sille vaikka viikko aikaa ja jos tilanne vaan menee pahempaan niin sillon ei sopinut Helkalle, mutta jos jotain parannusta tulee niin sillonhan keino on ollut vähintääkin kohtalaisen hyvä.
Ei muuta, takas pihalle aurinkoa ottamaan...
Meillä mies lähti esikoisen kanssa uimaan aamupäivällä ja sitten iltapäivällä lähdemme Reinin rannalle vappupiknikille ison suomalaisporukan kanssa. Tosi ihanaa, erityisesti kun helteet vain jatkuvat ja aurinko paistaa. Kiva myös, että lapset saavat yhdessä leikkiä suomeksi. Ylioppilashattukin taitaa olla tuolla jossain kaapin pohjalla... Täälläkin on huominen vapaata ja huomenna varmaan grillaillaan ja ulkoillaan muutenkin.
Kopkop, Amanda on nyt nukkunut hyvin, eli viime yönäkin heräs vain yhden kerran (klo 03) ja tuli meidän huoneeseen ja nukhati uudestaan heti. Keskimmäinenkin nukkui omassa sängyssään puoli yhdeksästä aamukahdeksaan, eikä herännyt vaikka Amanda siellä jo huuteli veikkaa leikkimään autoilla.
Eipä nyt muuta.