Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa Outoja sääntöjä joihin olette törmänneet eri perheissä.
04.11.2011 |
Tuli mieleen kun uusi tuttava ihmetteli pitkään ja hartaasti sitä että meidän lapsille on sääntö että jos pelaa vaikka tunnin tietokoneella/pleikkarilla niin sitten ollaan kaksi tuntia ulkona.
Ollaan siis näin rajoitettu varsinkin teinipojan pelaamista ja eniten tuo sääntö on voimassa viikonloppuisin, muuten poika pelaa sen 48h putkeen.
Muistin sitten että lapsuuden ystävän perheessä oli sääntö että talossa sai olla vain yksi vieras kerrallaan. Sinne ei siis mennyt sukulaisperheitäkään vieraiksi, kun sääntö oli että yksi vieras kerrallaan. Ystävälläni oli syntymäpäivät aina jossain muualla että sai kutsua enemmän kuin yhden vieraan.
Mutta mitä teille tulee mieleen?
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
sääntöjen perään, kauhean ahdistavaa oli muistaa kaikki. Meilläkään ei tuulikaapissa saanut astua sukkasillaan lattialle, vaan kengät piti riisua siten, että siitä pystyi kurottautumaan eteisen puolelle. Eteisen jakkaralla ei saanut istua kuin isä, se oli äidin mielestä "likainen", joten laukkuakaan ei sille voinut laskea - kuten ei lattialle tai pikkupöydälle, kas kun se laukkukin kun on likainen.
Pedatun sängyn päällä ei saanut istua ellei ensin vaihtanut kotivaatteita. Jalkoja ei saanut laittaa sänkypeiton päälle. Lattia nyt toki oli jotenkin saastainen, en tosin ymmärrä miten, sillä äiti oli ja on himosiivooja. Lattialla ei siis saanut istua tai maata, vain jalkojen päällä oleminen oli sallittua.
Hyvin tarkkaan määrätty oli, kuka sai pyyhkiä kädet mihinkin pyyhkeeseen ja mihin kohtaan pyyhettä. Keittiössä oli normaalit kaksi tiskiallasta. Toinen oli taas se saastainen, jonne sai mm. kaataa perunankeitinvedet, mutta siinä ei saanut tiskata. Se toinen allas oli varattu vain tiskeille. Vesihanaan ei olisi saanut koskea itse vaan piti pyytää äitiä antamaan vettä. Sitä sääntöä piti joskus rikkoa, kun äiti oli töissä ja itseä janotti.
Minä tykkäsin lukea ja sain ihme kyllä lainata kirjoja. Kirjaston kirjat oli taas saastaisia, niitä ei saanut laskea käsistä kuin tiettyihin paikkoihin eikä "kirjastonkirjakäsillä" saanut koskea mihinkään ennen käsien pesua. Sekin oli taitolaji, kun ennen pesua ei saanut koskea vessan ovenkahvaan tai hanaan.
Meille ei saanut tulla kavereita edes omalle pihalle eikä äiti tykännyt siitäkään, että me käytiin kavereilla. Pari kertaa päästin kinuavan kaverin käymään sisällä. Yksi kaveri nousi minun sängyn päälle sukkasillaan seisomaan. Veli juorusi äidille ja siitä ei minulle mitään hyvää seurannut.
Tässä siis pikkuosa säännöistä :D Luojan kiitos omassa kodissa on ihan erilaista.
😍 onko muitakin samanlaisia kuin minä!!!! Lohduttavaa
Miten äitis onnistui kouluttamaan isäsi tuohon? Olen miestäni kouluttanut, mutta oli pakko hellittää ja sulkea silmät, kun muuten olisi tullut ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveriperheessämme vain pikkulapset saa sanoa "isi" tai "iskä" ja vähän isompien täytyy sanoa "isä" koska se on kunnioittavampaa. Tämä on itselleni ja miehelleni ainainen hämmästyksen aihe! (Emme toki heille päivittele, saavat elää kuten haluavat, mutta kahdestaan usein mietimme kuinka hassu sääntö.)
Vierailija kirjoitti:
saa laittaa leivän päälle vain juustoa tai kinkkua, ei molempia yhtäaikaa.
Pienet tulot. Leikkeleet ja juustot ovat kalliita.
Ainoastaan äidin kanssa vessaan ja tämä lapsi on jo 10.vuotias. Hyvin pärjää hoidossa, koulussa ja muissa paikoissa ilman äitiä, mutta äidin kanssa ei selviä. Sanoisi vaan suoraan sille lapselle, että yksin pärjäät ja piste, mutta ei. En tiedä mitä siinä haetaan ”parempaa vanhemmuutta” olevinaan vai mikä se idea on, mutta outoa. Siinä perheessä muutenkin äiti aina varomassa kaikkea ja lapsesta tullut jo epävarma kun äiti jatkuvasti ohjailee ja päättää mitä se lapsi saa tehdä ja mitä ei.
Eräässä perheessä muita ihmisiä kiellettiin puhumasta lapselle, joka kovasti itse hakeutui kontaktiin. Ei sanottu suoraan mutta lapsi kaapattiin äkkiä syliin, käännettiin selkä ja vaihdettiin nopeasti puheenaihetta. Syykin selvisi myöhemmin: lapsen piti oppia vain tietyt sanat eri asioille, esim. isä on vain isä eikä mikään muu ja kissa on kissa eikä esim. kisu. Nykyään lapsi puhuu viimeisen päälle kirjakieltä ja on jatkuvasti kahnauksissa muiden lasten kanssa, kun ei ymmärrä mistä puhutaan.
Toisessa perheessä yli 10v lapset eivät saa vastata itse mihinkään kysymyksiin vieraiden aikana. Jos kysyy vaikkapa "kaadanko mehua", lapsi juoksee vaikka toiseen huoneeseen saakka pyytämään äidin vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne siellä omassa "kopissaan" yksin oo jos eivät halua siellä olla. Niinhän mä sanoin tuolla aikaisemmmin en nyt muista mikä viesti se oli mutta asunnon kaikissa muissa huoneissa saa laikkiä ihan vapaasti. Mutta liukastuppa ite legoon kun kannat kuumaa perunakattilaa kohti tiskiallasta. Kuumat vedet suoraan jaloille ja tuli kiitettyä luojaa siitä että pieni legon rakentaja oli sillä hetkellä vessassa. Sen jälkeen lelut ei saanut tulla keittiöön. Koska ne VOI aiheuttaa vaara tilanteen uudestaan.
Meillä ei tarvitse kävellä hellan ja tiskialtaan välillä. Siinä on vain 60cm etäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani yhden ystävän äiti lähes piti tätä ainokaistaan nälässä, muistan kun olin kerran siellä yötä ja iltapalaksi tuli yksi pala paahtoleipää sekä puoli lasia maitoa. Kun erehdyin pyytämään lisää, olin kuulemma ahne . Ystäväni oli laiha ja aina surullisen näköinen, ei ihmekään tuolla ruokamäärällä! Meillä ollessaan ystäväni saattoi syödä esim. kaksi pullaa ja juoda kolme lasillista kaakaota, äiti ei raaskinut puuttua saatuaan selville miten vähän ystäväni sai ruokaa kotona ja "syötäväksihän ne on tehtykin ". Teini-iässä tämä ystäväni sitten lihoi muodottomaksi tajuttuaan että voi ostaa ruokaa itse, ja ostikin ! Munkkeja, lihapiirakoita jota veti kylmänä, sipsejä . Jotain on todellakin vialla jos lapsi ahmii pyörävarastossa kylmiä lihiksiä ennenkuin menee kotiin ! :(
Nyt jälkeenpäin mietin oliko äidilllä jonkinlainen syömishäiriö jonka kohdisti myös lapseensa, muistan että jos näin tämän äidin syövän niin olivat ihan hiiren annoksia mutta teetä joi paljon. 80-luvulla tämä.
Hitsi tämä kuullostaa niin samanlaiselta kuin lapsuuden parhaan ystävän kotona.
Viikolla koulun jälkeen heillä syötiin ylensä tyyliin 1 voileipä eikä mitään muuta. Tämä äiti selitti että hän ei voi tietää kuinka paljon lapset ovat koulussa ahmineet, niin varoiksi ei illalla syödä paljoa. Muistan ikuisesti kun noin 9 vuotiaana minulla oli heillä kyläillessä kova nälkä koska koulussa oli ollut ruokaa josta en tykännyt. Sain käteen sen yhden leivän palasen jossa ei ollut kuin pieni nokare voita päällä. Kysyin saisinko toisen ja hänen äitinsä katsoi minua kuin olisin jotakin maailman suurinta roskaa ja sanoi jotenkin tyyliin "Meillä ei ole tapana ahmia.".
Se kun meillä sai viikonloppuna yökylässä sipsejä ja jätskin oli hänelle oikeasti elämys josta hän puhui viikkoja sen jälkeenkin.
Jotenkin toinen mikä jäi mieleen oli kun heitin teininä heillä roskikseen syömäni suklaapatukan kääreet, ja kun hänen äitinsä näki kääreet roskiksessa, hän tuli huoneeseen raivoten, ja oikeasti HAISTOI tyttärensä hengitystä päätelläkseen olinko se oikeasti minä joka suklaan söi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rakas" isäpuoleni keksi aina vaikka mitä sääntöjä, tässä ärsyttävimmät teiniaikoina:
- Tietokoneella sai olla vain tunnin ja jos oli niin sen jälkeen 2 tuntia ulos (vaikka olisi kaatosade tai pakkasta). Tämä myös silloin kun esim läksyjä piti tehdä koneella. Tietokoneella ei saa olla koskaan kuulokkeet korvilla.
- Kavereita sai tulla kylään maksimissaan yksi per kuukausi ja he eivät saaneet syödä meillä mitään ruokaa (vaikka aina kun olin kavereilla kylässä sain ruokaa). Vaikka olisi tullut yökylään ei siltikään saa mitään iltapalaa tai aamupalaa.. toisin sanoen kukaan kaveri ei tullut koskaan kylään.
- Ovi pitää olla omasta huoneesta AINA auki (jotenki tosi ahdistavaa oli just murrosiässä kuitenki 3 veljeä ja isäpuoli talossa esim vaihtaa vaatteita..)
- Televisiota en saanut katsoa ollenkaan jos en suostunut tiskaamaan JOKA päivä. Imurointia piti kanssa tehdä kerran viikossa jostain 10 vuotiaasta asti tai muuten olin kotiarestissa. Ruokaa tein koko perheelle 2 kertaa viikossa tai sain kotiarestia.
- Sohvalla ei saa maata! Siis se oli ehk pahin! Jos esim oli kuumeisena koko päivän kotona sohvalla makoilemassa niin jos siitä jäi kiinni tuli järkyttävät puhuttelut.
- Ei saa olla vegaani/kieltäytyä mistään ruoasta. Vihasin oliiveja ja oikein tahalleen laittoi JOKA IKISEEN RUOKAAN oliveeja kuukauden ajan. Esim lasagnea jossa oliiveja. Ja sitten ei saanut mennä nukkumaan ennenkuin koko ruoka on syöty itku kurkussa.
Vierailija kirjoitti:
on kaksikerroksinen talo. Lasten makuuhuoneet on yläkerrassa. Jos lapset herää vapaapäivänä ennen kymmentä, alakertaan ei saa tulla etteivät häiritse vanhempiensa unta. Lapset 5,8 ja 10.
tuossa on outoa.... mikä?
Se on kierroilmaus sille, että silloin on vanhempien seksiaika. Hölmö. 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiukat Suihkupäivät lapsilla! Eli lapsi A käy suihkussa vain ma ja ke, lapsi B vain ti ja to. Lauantaina kaikki käy saunassa. Lapsilla sitten isompana liikkaharrastuksia jne mutta äiti sitä mieltä että suihkupäivät on ja pysyy. A jo teini, hiukset rasvassa mutta suihkuun ei mennä kuin suihkupäivänä.
Heillä oli joskus ollut liian pieni vesivaraaja ilmeisesti ja siitä jäänyt päälle..
Vierailija kirjoitti:
Tiukat Suihkupäivät lapsilla! Eli lapsi A käy suihkussa vain ma ja ke, lapsi B vain ti ja to. Lauantaina kaikki käy saunassa. Lapsilla sitten isompana liikkaharrastuksia jne mutta äiti sitä mieltä että suihkupäivät on ja pysyy. A jo teini, hiukset rasvassa mutta suihkuun ei mennä kuin suihkupäivänä.
Heillä oli joskus ollut liian pieni vesivaraaja ilmeisesti ja siitä jäänyt päälle..
Ja ei siis ollut äitipuoli vaan ihan oma bioäiti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni luona ei saanut käydä öisin vessassa. Ihan älyttömän outoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona:
leikkiä sai vain omassa huoneessa
vanhempien makuuhuoneeseen ei saanut mennä. Kun olin teini, äiti epäili, että olen käynyt siellä (en ollut) ja oveen ilmestyi riippulukko
Oletko vanhemmiten saanut tähän mitään selvyyttä? Ts. oliko niillä jotain fetissijuttuja tms. siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuimme lapsuudessani rivitalossa ja etupihan lumihankia ei saanut ”tärvellä”. Hanki piti säilyttää ehjänä, lumeen ei saanut mennä leikkimään eikä siitä tehdä lumipalloja.
Omassa lapsuudenkodissani sama! Oli iso omakotitalo ja tontti, mutta etupihalla ei saanut talvisin rymytä, takapihalla kyllä. Kuulemma hangen pitää näyttää nätiltä kun tulee vieraita jne. Harvoin kesäisinkään etupihalla sitten leikittiin, kun oltiin totuttu siihen, ettei etupihalle ole asiaa, vaikkeivat vanhempani sitä kieltäneetkään.
Meillä kans! Tää oli ilmeisesti 70-luvulla vallitseva puutarhasisustustrendi :)
Oma sääntömme on ettei sohvalla lapset hypi/pompi. Eikä sohvalle päästetä koiraa. Tätä monet kaverit ei ymmärrä..
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuskodissani oli ns. vierashuone, joka oli käytössä vain silloin, kun meille tuli vieraita niin siellä olevan pöydän ääreen katettiin kahvit ja siellä oltiin vieraiden kanssa. Muuten huonetta ei saanut käyttää mihinkään, sinne eivät varsinkaan lapset saaneet mennä koskaan muulloin kuin meillä oli vieraita.
Kutsutaan myös saliksi. Ei meilläkään saliin saanut mennä, jos ei ollut vieraita. Syy: lasivitriinit täynnä kalliita astioita ja valko-siniset uusrokokookalusteet. Ja näin maalaislapsina ei arkisin aina kovin puhtaita oltu kun metsissä ja talleissa leikittiin.
Oletteko ihmiset ajatelleet, että esim. meillä lapsettomilla aikuisilla voi olla arvokkaita lasiastioita, kallista taidetta, patsaita, kalliita mattoja ym? Ja kun tuttavat tulevat lapsineen vierailemaan, on siinä toki monet säännöt paikallaan.
Ihan näin ohiksena kerron omista lapsuuskokemuksista, kun päähän iskostetaan joku tietty sääntö. Oma äitini on tosi tarkka käytöstavoista. Kun olin lapsi ja kyläilin jossain, äiti aina painotti että toisten ruokia ei sitten syödä. Selitti sen aina niin, että ei ole kukaan lottovoittaja, että toisten perheessä ei kupata ellei erikseen pyydetä pöytään. Meillä kyllä tarjottiin aina vieraille muksuille ruokaa, niin lapsena tuo koko kuvio vain hämmensi.
Joskus sitten kaverin äiti pyysi syömään ja olin lapsena kauhean kiusaantunut, että apua nyt tässä sitten ns. "syödään toisten rahoja". Teininäkin kun yökyläili poikaystävän luona ja siellä tarjottiin ruokaa, niin vaistomaisesti tuli se "ei kiitos, en halua olla vaivaksi".
Myös aina vieraillessa pitää viedä tuliainen. Kaverini välillä nauravat jo sille, että tuon kuitenkin jotain tullessani, mutta minkäs teet kun on tiukassa tuo tapa.
Tutun luona piti aina olla pukeutunut päivävaatteisiin (tarkoittaen esim. farkkuja ja neulepaitaa) viimeistään kello 9 - jopa viikonloppuisin ja päivinä, jolloin ei edes ollut menossa ulos.
Toisella piti kesäloman viimeiset viikot laittaa progressiivisesti aikaisemmaksi herätys joka päivä, jotta kouluaamuna herätys kello 7 olisi helpompaa. Juu, ihan järkeenkäypää, mutta aika ärsyttävää silti mielestäni. :D
Nää jutut voi olla aika outoja nykymammoille. Minä asuin lapsuudessani kuuskytluvulla pienessä kylässä. Sunnuntaisin ei saanut leikkiä ennen kirkonmenoja ja jälkeenpäin hiljaisesti. Lapset ei tulleet pöytään ennen kuin käskettiin ja vain yhtä lajia kahvileipää sai ottaa kun oltiin kylässä. Ja huom. Kylässä istuttiin hiljaa penkillä ja leikkiä sai vain ulkona ja hiljaisesti. Oli itsestään selvää ettei toisten huoneisiin kurkisteltu.