Kertokaapa Outoja sääntöjä joihin olette törmänneet eri perheissä.

Meidän perheessä outoa on ilmeisesti se, että kädet pestään wc-käynnin jälkeen. Ainakin joillekin lapsen kavereille tulee yllätyksenä. Ja en kyttää oven takana, vaan aivoni ovat virittyneet taajuudelle, että huomaan aina, jos joku käy vessassa pesemättä käsiään.

Lapsuuskodissani oli ns. vierashuone, joka oli käytössä vain silloin, kun meille tuli vieraita niin siellä olevan pöydän ääreen katettiin kahvit ja siellä oltiin vieraiden kanssa. Muuten huonetta ei saanut käyttää mihinkään, sinne eivät varsinkaan lapset saaneet mennä koskaan muulloin kuin meillä oli vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä outoa on ilmeisesti se, että kädet pestään wc-käynnin jälkeen. Ainakin joillekin lapsen kavereille tulee yllätyksenä. Ja en kyttää oven takana, vaan aivoni ovat virittyneet taajuudelle, että huomaan aina, jos joku käy vessassa pesemättä käsiään.

Minäkin olen törnännyt samaan. Just pojan kaveri sanoi kun pyysin pesemään kädet että ai niin teillä pestään käsiä pissan jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Erään sukulaisen luona ei saa istua sohvalla farkut jalassa, vaan pitää olla jotain peitettä välissä. Ymmärtäisin sen jos ihminen olisi yhtä varovainen/siisti muilla käydessään, mutta kyseinen rouva tulee sisään koputtamatta ja marssii ympäriinsä kengät jalassa.

Monet farkut värjää, varsinkin uusina.

Toisten isovanhempien luona lapset saivat alle koluikäisinä olla vain tietyssä huoneessa ja sielläkin leikkiä vain maton päällä. Lapsi erehtyi kerran kurkistmaan kirjahyllyn alakappiin ja siitä nousi hirveä äläkkä - tai jos lapseni nousivat sohvalle "jotenkin liian riehakkaasti" - kun sohvalle kuuluu laskeutua rauhallisesti, ei istahtaa rennosti, eikä kiivetä - niin siitä lähes suututtiin lapselle. lapset olivat siis pieniä, joten ilman kiipeämistä oli mahdotonta edes päästä sohvalle...

Ruokaillessa lapsille jaeltiin tauotta täysin absurdeja sääntöjä. Kun lapsi pyysi vettä, sanoi isoäiti "katsopas - saat vettä sitten, kun olet syönyt kaksi lusikallista tätä ja haukannut palan tästä ja ottanut tätä lisää" - johon lapsi hämillään yritti sanoa, että saanko nyt kuitenkinvaikka ihan vähän vettä, kun on kova jano - niin hän sai uudet monimutkaiset ohjeet, jotka suorittamalla hän olisi saanut tilkan vettä , muttei sitä ennen ja koko ajan ohjastettiin samalla, että miten lapsen tulisi istua paremmin tuolilla tai ainakin eri tavalla ( istu ryhdikkäämmin, älä istu niin suorassa, älä heiluta jalkaasi, ota ruokaillessa AINA vasemmalla kädellä lasista kiinni, äläkä KOSKAAN oikealla - jne ). Tilanne päättyi joka kerta siihen, ettei lapsi enää tiennyt miten olla, eikä lopulta syönyt oikein mitään - josta tuli sitten taas sanomista. Ja kaiken tuon ohjeistamisen keskellä isovanhemmat kehuivat meille silmät kostuen lasteni serkkuja, jotka osaavat olla niin kauniisti ruokäpöydässä ja osaavat myös jutella kivasti heille, ovat niin ihania, viisaita ja taitavia lapsia. 

Isovanhemmat ovat melko iäkkäitä ja siksi yritin parhaani mukaan olla puuttumatta. Muutaman kerran hermot kyllä meni ja sanoin, että jättäkää se lapsi rauhaan, kaadoin lapselle vettä ja sanoin , että hän syö mitä syö, eikä sitä tarvitse sitä sen enempää vahtia. Tälläisen sanomisen jälkeen ruokapöydässä vallitsi aina syvä hiljaisuus koko loppuruokailun ajan. 

Asuin alivuokralla lapsettoman pariskunnan yläkerrassa. Alakerrassa oli sauna, jota sain käyttää vapaasti. Myös vieraat saivat saunoa, mutta suihkun käyttö saunan jälkeen oli heille kielletty. Vain minä sain käydä suihkussa. 

Pariskunta myös oli eri mieltä säännöistä esim. kengät saavat olla eteisessä VS kengät pitää viedä omaan huoneeseen. Keittiöstä saa lainata kattilaa VS kattilaa ei saa ottaa. Yritä siinä sitten luovia...!

En viihtynyt pitkään. Pääsin muuttamaan ihan omaan ylhäiseen yksinäisyyteeni ja jestas, että oli ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Muistin sitten että lapsuuden ystävän perheessä oli sääntö että talossa sai olla vain yksi vieras kerrallaan. Sinne ei siis mennyt sukulaisperheitäkään vieraiksi, kun sääntö oli että yksi vieras kerrallaan. Ystävälläni oli syntymäpäivät aina jossain muualla että sai kutsua enemmän kuin yhden vieraan.

Tämä. Kerran lapsena kaverin kanssa leikittiin kolmannen kaverin kanssa. Mentiin sitten molemmat tuon kolmannen kaverin taloon. Tämä kaveri sai vanhemmiltaan kovat huudot, että miksi on kaksi kaveria samaan aikaan kylässä. En mennyt enää koskaan tämän jälkeen kyseiseen taloon. En yksin enkä käverin kanssa.

Ystäväni lapsuudenkodissa ei saanut pitää valoja enää klo 20 jälkeen muualla, kuin omissa huoneissa. Ruokailut ja keittiössä käyminen päättyi lapsilta ( myös teini-iässä ) klo 20. Olohuoneessa saattoi olla televisio päällä, josta tuli sitten valoa ja vessaan sai sytyttää valot, kun siellä kävi, mutta muuten ei minnekään. Vessassa oli hammasmukit, josta piti juoda vettä jos tuli jano klo 20 jälkeen. Ruokaa sai seuraavaksi vasta aamulla. Ystäväni piti vaihtraa kouluvaatteet aina välittömästi koulupäivän päätteeksi ja laittaa ne tikkusuoraan henkarille roikkumaan ja vaihtaa päällensä isosiskolla viimeksi ollut, alunperin jo isoveljen vanha ja todella kauhtunut verkkari-tyyppinen asu päällensä ja hänen piti kesät talvet olla ulkona kumisaappailla, etteivät ne paremmat/koulukengät kulu. Itsenäisyyspäivänä maamme-laulu kuunneltiin siinä perheessä aina radioista ja kaikkien piti nousta seisomaan - mutta lasten piti koko laulun ajan katsoa lattiaan. Tämän kaiken ystäväni on kertonut minulle vanhempana, vaikka osan jo tiesinkin. Heille sai mennä iltapäivisin kylään, mutta saimme olla ainoastaan lapsen huoneessa ja puhua lähes kuiskaamalla. Jos erehdyimme puhumaan ääneen tai vähääkään nauramaan, perheen kotirouva-äiti kiirehti heti pyytämään, että pitäisimme "pienempää ääntä". En uskaltanut käydä heillä vessassa, koska pelkäsin sitä outoa äitiä ja muistankin ekaluokkalaisena juosseeni heiltä muutaman kerran kotiin kovassa pissahädässä, mutta pissaten tietenkin jo matkalla housuihini. Vanhempani pitivät tuota perhettä erittäin merkillisenä, mutteivat kuitenkaan lähteneet kieltämään ystäväni luona kyläilyä. Meillä olisimme saaneet olla tosi vapaasti, mutta jostain syystä päädyimme useimmin tämän ystäväni luokse. Pelkäsin olla heillä, mutta se kaikki omituisuus myös kiehtoi. Tämä 80-luvulla keskisuuressa kaupungissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme sääntöjä monella. Mä olen luullut olevani tosi tiukkapipo mutten näköjään olekaan. Molemmissa vessoissa saa käydä enkä taatusti neuvo vieraita isompien hätiensä kanssa, hävetys sentään.

Mun vanhempien luona mä en saa koskea kannettavaan, koska se on aina "ihan sekaisin" kun olen käynyt siellä... juuh... työkseni istun tietokoneella joten uskoisin osaavani käynnistää kannettavan... Tuota kannettavaa ei missään nimessä saa myöskään ottaa virtajohdostaan irti ja kuljettaa mihinkään, vaan se tököttää työpöydällä kuin pöytäkone ikään. Akku on ihan ok, ei johdu siitä. Huvittaa. Aina rynnitään varoittelemaan, etten "taas sotke" tietokonetta.

Tutulta kuulostaa... Olen itsekin tietokonealalla, mutta en saa käyttää vanhempieni luona käydessäni heidän langatonta nettiään, koska läppärissäni ei ole Elisan Tietoturvaa ja olen siksi tietoturvariski :) :) Joskus kun olen vanhemmillani esimerkiksi kokonaisen viikonlopun, tulisi tietokoneen käytölle tarvettakin. Vanhempieni tietokoneelle minulla ei ole mitään asiaa koska pidän sitä kuulemma liian kauan yhtäjaksoisesti päällä ja se hidastuu sen vuoksi. Asioita ei kannata edes yrittää selittää, koska en kuulemma tiedä asioita yhtä hyvin kun vanhempiani ohjeistanut äitini työpaikan mikrotukipoika.

"Kone on aivan sekaisin". Firefoxin kuvake oli työpöydällä eri rivilla kuin aikaisemmin.

Sääntönä oli ettei koiraa saanut ottaa mukaan kotileikkiin. Ja koirahan tykkäsi olla mukana leikissä. Mutta se oli ehdottoman kiellettyä. Sitten leikittiin kotileikkiä niin ettei naapurin vanhemmat olleet juuri sillä hetkellä kotona ja koira oli mukana.

Meillä kotona:

leikkiä sai vain omassa huoneessa

vanhempien makuuhuoneeseen ei saanut mennä. Kun olin teini, äiti epäili, että olen käynyt siellä (en ollut) ja oveen ilmestyi riippulukko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erään sukulaisen luona ei saa istua sohvalla farkut jalassa, vaan pitää olla jotain peitettä välissä. Ymmärtäisin sen jos ihminen olisi yhtä varovainen/siisti muilla käydessään, mutta kyseinen rouva tulee sisään koputtamatta ja marssii ympäriinsä kengät jalassa.

Monet farkut värjää, varsinkin uusina.

Ja sen ymmärränkin, että rouva haluaa suojella sohvaansa. Se mikä on outoa, että kyseinen ihminen ei omaa yhtään kunnioitusta muiden omaisuuta kohtaan (kävelee rapaisilla kengillä sisään, käy tutkimassa naapureiden kukkapenkit ihan yksin ja oma-aloitteisesti jne), vaikka on tarkka omastaan.

Ei sääntö,  mutta itselle oli lapsena käsittämätöntä että monilla kavereilla oli kotona hirveästi herkkuja ja niitä sai syödä keskellä viikkoa, milloin halusi. 

Lapsuudessani  yhden ystävän äiti lähes piti tätä ainokaistaan nälässä, muistan kun olin kerran siellä yötä ja iltapalaksi tuli yksi pala paahtoleipää sekä puoli lasia maitoa. Kun erehdyin pyytämään lisää, olin kuulemma  ahne . Ystäväni oli laiha ja aina surullisen näköinen, ei ihmekään tuolla ruokamäärällä!  Meillä ollessaan ystäväni saattoi syödä  esim. kaksi pullaa ja juoda kolme lasillista kaakaota, äiti ei raaskinut puuttua saatuaan selville miten vähän  ystäväni sai ruokaa kotona ja "syötäväksihän ne on tehtykin ". Teini-iässä tämä ystäväni sitten lihoi muodottomaksi tajuttuaan että voi ostaa ruokaa itse, ja ostikin ! Munkkeja, lihapiirakoita jota veti kylmänä, sipsejä . Jotain on  todellakin vialla jos lapsi ahmii pyörävarastossa kylmiä lihiksiä ennenkuin menee kotiin !  :(

Nyt jälkeenpäin mietin oliko äidilllä jonkinlainen syömishäiriö jonka kohdisti myös lapseensa, muistan että jos näin tämän äidin syövän niin olivat ihan hiiren annoksia mutta teetä joi paljon. 80-luvulla tämä.

Kaveri piti huolen, että biojätteet laitettiin heillä erilliseen astiaan ja sekajätteet toiseen. Ihmettelin, kun biojäteastiassa oli muovipussi, mutta en kuitenkaan tullut silloin kysyneeksi asiasta.

Yksi päivä kaverin viedessä roskia hän naureskeli, että kaikki roskat laitetaan roskakatoksen sekajäteastiaan.

Mikähän järki oli niin tarkasti "lajitella" biojätteet, jos ne kuitenkin lopulta nakattiin sekajätteeseen. Eikö olisi ollut sama laittaa kaikki vain sekaisin niihin kahteen roskikseen tai samalla vaivalla ostaa siihen biojäteastiaan biojätepusseja ja viedä ne asianmukaisesti biojätteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani  yhden ystävän äiti lähes piti tätä ainokaistaan nälässä, muistan kun olin kerran siellä yötä ja iltapalaksi tuli yksi pala paahtoleipää sekä puoli lasia maitoa. Kun erehdyin pyytämään lisää, olin kuulemma  ahne . Ystäväni oli laiha ja aina surullisen näköinen, ei ihmekään tuolla ruokamäärällä!  Meillä ollessaan ystäväni saattoi syödä  esim. kaksi pullaa ja juoda kolme lasillista kaakaota, äiti ei raaskinut puuttua saatuaan selville miten vähän  ystäväni sai ruokaa kotona ja "syötäväksihän ne on tehtykin ". Teini-iässä tämä ystäväni sitten lihoi muodottomaksi tajuttuaan että voi ostaa ruokaa itse, ja ostikin ! Munkkeja, lihapiirakoita jota veti kylmänä, sipsejä . Jotain on  todellakin vialla jos lapsi ahmii pyörävarastossa kylmiä lihiksiä ennenkuin menee kotiin !  :(

Nyt jälkeenpäin mietin oliko äidilllä jonkinlainen syömishäiriö jonka kohdisti myös lapseensa, muistan että jos näin tämän äidin syövän niin olivat ihan hiiren annoksia mutta teetä joi paljon. 80-luvulla tämä.

Jokinlainen syömioshäiriö tuli itsellenikin mieleen. Oliko teini-iässä yhtä vähäistä ruuan saanti kotona kuin aikaisemmin? Teini-ikäisellä energian tarve voi olla melkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen sääntö että lasten kaverit ei kirmaile muiden makuuhuoneissa. Siis toki sen lapsen huoneessa, kenen luo on kylään tullut mutta sisarusten ja vanhempien makuuhuoneisiin ei ole asiaa.. Tästä on joskus napautettu että olen tiukkapipoinen mutta olen monet kerrat joutunut komentamaan vieraita lapsia pois omista lakanoistani mylläämästä kesken piiloleikin. Täitä on häädetty ilmankin jo ihan riittävästi. Toinen sääntö on että meillä ei möykätä jos yövuorolainen nukkuu, kylään saa silloin tulla max 1 kaveri, JOS on sellainen rauhallinen kaveri. Yhden piltin olen heivannut pihalle kun tömisteli pitkin pitäjää vaikka olin sanonut että pysyvät pojan huoneessa tai menevät pihalle kun isäntä on juuri mennyt "yöunille". Lapselleni oli kiukutellut että ei tahdo meille enää kylään kun ei saa tehdä mitään kivaa..

Tämä voisi olla miun kirjoittamani ! Omaan sänkyyn en tahdo vieraita lapsia mylläämään ja  kun mies nukkuu ennen yövuoroa, kylään tulee vain yksi kaveri .

Mua ärsytti jo opiskeluaikana jos yksiössäni vieras istui pyllyllään sänkyni päällä. En koskaan sanonut mitään ja nalkuttanut, mutta mielessäni ajattelin että voi ei... Itse en ruukaa istua kenenkään sängylle, ellei erikseen kehoteta tekemään niin.

Ei saa sotkea. Tai tämähän on melko normi "sääntö", että koti pidetään suht. siistinä, mutta kaverille tuli aina kunnon rangaistukset ja arestit jos oli vahingossa jäänyt lelut lattialle tai pöydällä oli leivänmuruja... Tyypin koti oli aina pelottavan puhdas eikä siellä oikein mitään uskaltanut tehdä. Lapsuudenkaveri kyseessä, ihmettelin aina sääntöä ja säälin kaveriani.

Erään kaverin luona oli jääkaappi lukossa ja se avattiin 5min ajaksi 3 kertaa päivässä lapsille. Vanhemmat sai syödä aina ku nälätti mut lapset 3 kertaa päivässä ja sillonki kannatti olla paikalla koska yhtä varten ei jääkaappia avattu uudestaan. Oikeaa ruokaa ei tarjottu vaa jääkaapista napattiin mikrohampurilainen tai pizza.

Monesti siellä ollessa me mentiin kaverin mummolaan syömään koska siellä sai oikeaa ruokaa mahan täydeltä. Se vaan piti tehdä salaa ettei kaveri sais arestia

Vierailija kirjoitti:

Asuimme lapsuudessani rivitalossa ja etupihan lumihankia ei saanut ”tärvellä”. Hanki piti säilyttää ehjänä, lumeen ei saanut mennä leikkimään eikä siitä tehdä lumipalloja.

Omassa lapsuudenkodissani sama! Oli iso omakotitalo ja tontti, mutta etupihalla ei saanut talvisin rymytä, takapihalla kyllä. Kuulemma hangen pitää näyttää nätiltä kun tulee vieraita jne. Harvoin kesäisinkään etupihalla sitten leikittiin, kun oltiin totuttu siihen, ettei etupihalle ole asiaa, vaikkeivat vanhempani sitä kieltäneetkään.