Seksin pakkomielle

Mua panettaa melkein aina. Ihan liikaa. Se on ärsyttävää. Välillä on viikko että panettaa ihan koko ajan vahvasti, seksi on koko ajan mielessä, pillu käy märkänä ja tykyttää. Kaikista miehistä ajattelen saisikohan hyvää vai huonoa seksiä. Miehestä ei oo apua. Ei leluista. Otat 6 orkkua niin viiden min päästä taas panettaa. Se on saanut mut pettää, useasti, saanu panemaan työkavereiden kanssa ja jopa töissä. Ihanaa joskus harvoin saa kunnolla ja pitkään. Sellaista on liian harvoin tarjolla. Se vain auttaa jatkuvaan panetukseen. Harrastanut myös kimppaa missä oli toinen nainen ja kolme kestävää miestä. Ei ollu vaikeaa ottaa vastaan. Kaikki muut jo väsy niin Panin vielä kerran viimeisen kanssa kun muut katsoi. Tässä nyt päällimmäisiä ajatuksia.

Minulla on trauman ja OCDn sävyttämää pakko-oireilua seksin ympärillä. Kokemukseni mukaan se on ollut aika raskasta suorittamista molemmille, mutta etenkin miehille. Joidenkin miesten kanssa se on aiheuttanut sen, ettei mikään seksi edes suju koska saan ahdistuskohtauksen jos asiat eivät mene oikein. Mutta jos niinsanottu yhteinen sävel löytyy niin seksiä saisi olla mielellään aamusta iltaan paitsi jos minulla on töitä. Asioiden pitää mennä juuri oikein ja minulla pitää olla täysin tyydytetty olo että voin rauhoittua. Sellainen neljä, kuusi orgasmia on ihan minimi. Ja olen ihan tavallinen nainen jolla vähän masua ja löllöt reidet ja tissit, en ole mikään pornotähti, en pukeudu tai laittaudu seksikkäästi, halua kokea useita eri miehiä tai muuta sellaista. pakkomielteeni liittyy seksuaaliseen nautintoon ja sen avulla itseni rauhoitteluun, ei esimerkiksi miehen tyydyttämiseen, se ei kiinnosta minua kuin siinä yhteydessä että koen olevamme tasoissa kun minäkin annan miehelle jotain tai joskus jos on joku kausi että kiihotun penisjutuista, muuten en haluaisi edes penikseen koskea. Sekin liittyy osaltaan varmasti traumaan. Jos ei ole miestä saatavilla voin masturboida kolme kertaa päivässä ja ne on tosi pitkiä sessioita ja tulee muun elämän tielle. Olen saanut asiaa jonkin verran hallintaan, mutta en tarpeeksi ettei se haittaisi ihmissuhteita ja arkea.