Alastomuus ja häpeä omasta vartalosta

Aina on vähän nolottanut, vaikka  vielä keski-ikäisenä miehet kehuvat vartaloani. En nyt kuitenkaan pimeässä peiton alla ole ollut. Varmaan johtuu kotikasvatuksesta tuo epävarmuus ja ujous. Kukaan mies, joka on nähnyt minut ilman vaatteita, ei ole  moittinut. Herrasmiehiä kaikki!

Tunsin yhden tuollaisen. Aivan uskomattoman kauniit tyttömäiset kasvot, ei saanut kaupastakaan siideriä ilman papereita edes kolmekymppisenä ja luonnostaan hoikka vartalo mutta kuitenkin ihan naisellinen lantio ja tiukka pyöreä peppu. Tällä oli rinnoista sellainen trauma ettei mennyt varmaan edes yksin suihkuun kuin pimeässä ja liivit päällä.

Sillä oli jopa pahimmilla kesähelteillä päällään iänikuinen pussittava ohut villapusero joita kaapista löytyi toistakymmentä ja alla paksuilla toppauksilla varustetut liivit.

Rintakehä oli kuin anorektisella 11-vuotiaalla pojalla jolle on kasvanut hormonihäiriön takia naisen nännit ja nännipihat mutta ei niistä nyt tuollaista traumaa olisi pitänyt tulla kun monet miehet nimenomaan kiihottuvat hoikasta, treenatusta ja pienirintaisesta naisesta. Se ei siis näyttänyt millään tavalla epämuodostuneelta, sille ei vaan koskaan kasvanut rintoja mikä korostui kuin tämä ei harrastanut sellaista urheiluakaan jossa olisi kasvanut edes rintalihakset nännien alle mutta mitä sitten.

^^No ei se ns. trauman muodostuminen asiasta sitä katso, että onko jossain miehiä jotka kiihottuvat siitä rumaksi koetusta osasta. Yhtä paljon löytyy miehiä jotka haukkuvat ja inhottelevat. 

Oli minulla nuorena ja ujona alastomuusongelma. Sitten kasvoin siitä ongelmasta ulos. Miehiltä saatu positiivinen palaute auttoi. 

Vihaan alastomuutta. Omaa ja muiden. En halua nähdä enkä tulla nähdyksi.

Minä nautin alastomana olosta. Usein vaihdan rannallakin uikkarit niin että muut näkevät. Lihaksista olen ylpeä ja peniksestä, jonka pituus on levossa noin 17cm.