Onko SDP:n kriisissä kyse narsistista työyhteisössä?

Myönnän, käytin apuna tekoälyä, mutta silti kuulostaa tutulta:

Oletetaan hypoteettisesti, että puolueen eduskuntaryhmään tulee henkilö, jolla on vahvasti narsistisia toimintatapoja (tarve ihailuun, heikko empatia, vallankäyttö ihmissuhteissa, vastuun välttely). Mitä silloin tyypillisesti alkaa tapahtua?

1. Luottamus alkaa murentua nopeasti ja näkymättömästi

Narsistinen toimintatapa tarvitsee epäselvyyttä. Tyypillistä on: asioiden kertominen eri tavalla eri ihmisille

vihjailu (tiedän asioita, joita et tiedä, luottamuksellisten keskustelujen selektiivinen vuotaminen.

Seurauksena: ryhmässä aletaan varoa sanojaan, keskustelut siirtyvät käytäville ja yksityisviesteihin,

johto saa ristiriitaista tietoa eikä tiedä kehen luottaa, eduskuntaryhmän päätöksenteko hidastuu ja muuttuu varovaiseksi.

2. Triangulointi: ryhmä jaetaan epävirallisiin leireihin

Narsistinen toimija harvoin hyökkää suoraan. Sen sijaan hän: asettaa ihmisiä toisiaan vastaan, vahvistaa toisen kokemusta uhriudesta, vihjaa, että joku toinen puhuu pahaa selän takana.

Eduskuntaryhmässä tämä näkyisi näin: johto vs. rivikansanedustajat, vanhat vs. uudet, arvostetut vs. syrjäytetyt. Ryhmä alkaa käyttää energiaa sisäiseen selviytymiseen, ei poliittiseen työhön.

3. Uhripelastajasyyllinen -draama institutionalisoituu

Klassinen kaava: narsisti asemoi itsensä joko uhriksi (minua kohdellaan väärin) tai totuuden torveksi (minä uskallan sanoa ääneen). Muut ajautuvat rooleihin: pelastajat, jotka yrittävät sovitella, ja syylliset, jotka leimataan ongelman aiheuttajiksi

Seurauksena: rationaalinen keskustelu korvautuu moraalisilla asetelmilla, pienetkin erimielisyydet paisuvat periaatekysymyksiksi, ja jokainen reagointi tulkitaan motiivien kautta. Eduskuntaryhmästä tulee emotionaalinen näyttämö, ei työyhteisö.

4. Johto joutuu mahdottomaan asemaan

Narsistinen toimija pakottaa johdon jatkuvaan puolustukseen: 
jos johto puuttuu vaientaminen

jos johto ei puutu hyväksyminen

jos johto kuuntelee kaikkia päättämättömyys

Tyypillinen seuraus: johto alkaa reagoida kriiseihin, ei johtaa, sisäiset prosessit ylikuormittuvat ja luottamuksellisuus katoaa. Ulospäin syntyy kuva kyvyttömästä tai kylmästä johtamisesta, vaikka ongelma on dynamiikassa.

5. Media ja ulkoinen paine vahvistavat ilmiötä

Politiikassa narsistiset toimintatavat saavat lisävahvistuksen mediasta: konflikti tuo näkyvyyttä, henkilöityminen syrjäyttää asiakysymykset, rohkea paljastaja on houkutteleva narratiivi

Tämä: palkitsee eskalaation, tekee sovittelusta heikkoutta, ja siirtää vallan ryhmästä yksilölle.

Eduskuntaryhmä menettää kontrollin omaan tarinaansa.

6. Pitkän aikavälin seuraukset eduskuntaryhmälle

Jos ilmiö jatkuu: pätevät ja rauhalliset toimijat vetäytyvät, avustajat vaihtuvat tai uupuvat, riskinotto ja avoimuus vähenevät, ryhmä polarisoituu pysyvästi
 

Lopulta: todellisetkin ongelmat jäävät käsittelemättä, jokainen uusi asia tulkitaan valtapelinä, eikä luottamus palaudu ilman selkeää rakennemuutosta

Tiivistetty johtopäätös

Jos eduskuntaryhmään pääsee narsistisesti toimiva henkilö, ongelma eskaloituu, koska politiikka tarjoaa tälle toimintatavalle näyttämön, puolueet ovat usein huonoja käsittelemään ihmissuhdeväkivaltaa, joka ei ole rikos, ja rakenteet on tehty oletukselle hyvästä tahdosta.