Milloin suomalaiset vapautuvat siitä luterilaisesta katsomuksesta että jokaisen pitäisi valita työelämä? 😕😕😕😕

Toivottavasti tähän aloitukseen ei kukaan lankea.

Pääasia että elättää itsensä itse, kuten Perustuslakikin edellyttää. Ja se porsaiden routa.

Ei tarvitse valita työelämää jos on niin rikas, että voi omalla omaisuudellaan elellä, tai sitten puoliso on niin rakas ja elättää. 

Joten rohkaisen ap:tä aloittamaan työn teon, ehkä muutaman sukupolven jälkeen jälkeläisesi vapautuvat siitä. 

Ei tarvitse töissä käydä mutta kyllä rahat täytyy itse jostain hankkia eikä edellyttää että yhteiskunta huolehtii.

MInun puolestani jokainen voi itse valita mitä tekee elämällään, jos on varaa siihen. Toki jos kaikki ryhdytään samanlaisiksi, niin kaatuu koko hyvinvointiyhteiskunta.

En saisi ilman työntekoa sellaista elämänlaatua jonka haluan itselleni. Haluan ostaa kaupasta ruokaa suuremmin miettimättä mitä se maksaa ja haluan asua itse valitsemassani asunnossa. Joten teen töitä. Tietty olisi vaihtoehto olla tosi rikas puoliso elättäjänä, mutta olen perus ruma pottunokka, helpompi vaihtoehto on tehdä töitä.

Ei kannata vapautua tuosta ajatuksesta. Totuus on se että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tulossa tiensä päähän ja kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. Tulevaisuudessa sosiaaliturvan varassa elämisestä tulee todella kurjaa ja köyhää. Sossupummien kultavuodet ovat takanapäin. Vain elämällä omilla rahoillasi voit hallita omaa elämääsi ja olla oman elämäsi herra. Muuten olet vain toisten armopalojen varassa.

Ihan sama mitä teet mutta kaltaisiltasi on otettava kaikki tuet pois. Siinäpähän sitten elät "vapaana"

Saa olla tekemättä työtä, kunhan keksii itse elatuksekseen jotakin muuta.

Sukulaismieheni eli vähän tähän tyyliin. Hän teki palkkatöitä vain silloin, kun oli äärimmäinen pakko. Mutta se tarkoitti sitä, että hän oli hyvin vähään tyytyvä. Hän asui pienessä mökissä maalla, ja lämmitti asumuksensa puulla, jota sai joko omasta metsästä (hänellä oli vähän metsää) tai keräsi luvalla muiden maanomistajien maalta. Joku toi aina hänen keräilemänsä ja käsin tekemänsä puut metsästä traktorilla. 

Hän oli ahkera kalastaja, piti perunamaata ja pientä keittiökasvitarhaa, marjasti, sienesti. Myi jonkin verran kaloja ja marjoja muille. Kävi välillä tekemässä päivän-pari töitä, pisimmillään oli yhden kesän koululaisten kanssa tekemässä kesän kesätöitä eräässä firmassa. Koska hän ei ollut naimisissa, ei käyttänyt alkoholia, ei tupakoinut, ei käyttänyt rahaa "ylimääräiseen", eikä edes omistanut aina autoa, hän tuli toimeen todella vähällä. Rahaa meni lähinnä pieneen sähkölaskuun, pieniin kauppaostoksiin ja muutamiin muihin satunnaisiin laskuihin (kalastusluvat ym). Nykyrahassa hänen elinkustannuksensa olisivat muutaman satasen luokkaa kuussa.

Kun häneltä kysyttiin, miksi hän on valinnut tuollaisen elämäntavan, hän totesi, ettei hän ole tullut maailmaan työllä itseään tappamaan. Hän eli hyvin vanhaksi.