Mitä pitää tehdä jos en keksi mitään ammattia eikä uravalmentajakaan auta?
Yritän tässä keksiä suuntaa mitä tehdä. Kävin joskus 25v. taidealan puolelta ammattikoulun, joka ei tietysti työllistänyt. Sitä ennen olen tehnyt kaikenlaisia "nuorten" kesätöitä, mutta nykyään en enää pääse sellaisiin. En osaa markkinoida itseäni tai tuoda esille, että työllistäisin itseäni taiteella enkä tiedä olenko edes niin hyväkään. Nyt olen käynyt 3 kertaa uravalmentajalla ja hän vain kysellyt multa, että mitä haluaisin tehdä ja sitten puhuimme edellisistä työpaikoista, missä olen ollut hyvä jne. Mutta mitään selvää ei ole tullut mieleen kummallekaan, että mille alalle hakisin? LIsäksi se ala ei saisi olla mikään "huuhaa ala", joka ei taas työllistä. MItä muut olette tehneet tälläisessä tilanteessa, menittekö vain jotain opiskelemaan?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja
Siivooja
Rekkakuski
Lähihoitajaksi musta ei ole kun en ole ihmisläheinen, eikä siivojaksi allergioiden takia. :/ Rekkakuskikaan ei ole mun juttu!.
Sulla 6kk edestä mahdollisuus työkokeiluun. Vaikka valitsisit 3 x 2kk työkokeilua.
Voisit kokeilla niiden kautta itseäsi kiinnostavia aloja/työpaikkoja.
Puoliväkisin ammatin lukeneena olen vähän kateellinen, kun olet toteuttanut unelmasi taidepuolella. Vaikkei se kantanut, niin silti. Itse en uskaltanut, vaan valitsin sen turvallisen tasaisen rahalähteen, joka ei kuitenkaan ole intohimo. Se syö nimittäin sielun pitkällä aikavälillä. Ainoa vastaus löytyy susta itsestä, mikä on sun intohimo ja mistä nautit. No, taide se on, mutta miten sen voisi jalostaa. Galleristiksi, taidevälinemyymälän perustaminen. Villi kortti: taideterapeutti, jos olet empaattista tyyppiä ja pidät ihmisten ajatusten pyörittelystä.
Sähkö- tai putkiasentaja, kiinteistöhuoltaja
Jollei mitään keksi, ajelehtiminen on se mihin nuo ihmiset päätyy. Sitten mennään varastomieheksi tai vartiaksi, kun johonkin pitää päästä töihin.
Jollei ole mitään suuntaa elämässä niin tuskin se suunta täältä vauva palstaltakaan löytyy.
Se riippuu niin monesta asiasta - kauanko haluat opiskella, oletko halukas muuttamaan ym. Lääkäreillä on erinomainen työllisyystilanne, insinöörikoulutuksella voi tehdä melkein mitä vain eikä veturinkuljettajiakaan ole paljon työttömänä.
Mene Perhoon kokkikouluun. Hyvät työllistymismahdollisuudet etkä ole sidoksissa Suomeen. Ammatissa voit myös toteuttaa visuaalista puoltasi. Pidä tavoitteesi korkealla ja ole ylpeä ammatistasi valmistuttuasi.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu niin monesta asiasta - kauanko haluat opiskella, oletko halukas muuttamaan ym. Lääkäreillä on erinomainen työllisyystilanne, insinöörikoulutuksella voi tehdä melkein mitä vain eikä veturinkuljettajiakaan ole paljon työttömänä.
Mieluummin vähemmän aikaa kuin 3-4 vuotta. Kun ei edes tiedä että työllistyykö. Mutta yrittänyt etsiä sellaista alaa johon oliis kiinnostusta ja jossa työllistäisi. Lähihoitaja ei nyt ole vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Mene Perhoon kokkikouluun. Hyvät työllistymismahdollisuudet etkä ole sidoksissa Suomeen. Ammatissa voit myös toteuttaa visuaalista puoltasi. Pidä tavoitteesi korkealla ja ole ylpeä ammatistasi valmistuttuasi.
Eikös kokkina oo tosi hektistä ja koko ajan kiire ja hirveät paineet? Ei oo vain sellaista nättiä koristelua. Muuten olisin kyllä hakenut.
Vierailija kirjoitti:
Puoliväkisin ammatin lukeneena olen vähän kateellinen, kun olet toteuttanut unelmasi taidepuolella. Vaikkei se kantanut, niin silti. Itse en uskaltanut, vaan valitsin sen turvallisen tasaisen rahalähteen, joka ei kuitenkaan ole intohimo. Se syö nimittäin sielun pitkällä aikavälillä. Ainoa vastaus löytyy susta itsestä, mikä on sun intohimo ja mistä nautit. No, taide se on, mutta miten sen voisi jalostaa. Galleristiksi, taidevälinemyymälän perustaminen. Villi kortti: taideterapeutti, jos olet empaattista tyyppiä ja pidät ihmisten ajatusten pyörittelystä.
Melkoista kermaperseilyä edes kuvitella että jokaiselle löytyisi ammatti jossa voisi toteuttaa intohimoaan. Varsinkin taiteilijoita on suomessa jo pilvin pimein mutta tuilla joutuvat elämään, ei löydy maksajia heidän taiteelleen.
Ota lista ammateista. Mikä on realistista päästä. Mistä pidät. Missä olet hyvä. Missä olit hyvä koulussa. Itsenäinen ala vai ihmisiä. Maalla vai kaupunki. Mikä on unelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Ota lista ammateista. Mikä on realistista päästä. Mistä pidät. Missä olet hyvä. Missä olit hyvä koulussa. Itsenäinen ala vai ihmisiä. Maalla vai kaupunki. Mikä on unelmasi.
No ensijaisesti mua kiinnostaa juuri ne alat, jotka eivät työllistä. Ja kuten sanoin, olen huono markkinoimaan itseäni ja tuomaan itseäni esille ja stressaa ja en tykkää sellaisesta yhtään. Lisäksi työn pitäisi olla sellainen, joka myös työllistää etten vain tuhlaa 2 vuotta opiskella jotain alaa ja ei saakaan mitään töitä.
Minä ajoin aikanani kymmenen vuotta bussia stadissa ja se alkoi tökkiä vuosia ennen lopetusta. Minä löysin oman urani - ja koulutuksen sitä ennen - pohdinnalla: mitä tykkään harrastaa ja voisiko siitä tehdä ammatin, joka kantaa ja tuo leivän pöytään.
M59
Vierailija kirjoitti:
Minä ajoin aikanani kymmenen vuotta bussia stadissa ja se alkoi tökkiä vuosia ennen lopetusta. Minä löysin oman urani - ja koulutuksen sitä ennen - pohdinnalla: mitä tykkään harrastaa ja voisiko siitä tehdä ammatin, joka kantaa ja tuo leivän pöytään.
M59
No sitä taidetta, mutta ei kai sillä elä? Ja toisaalta en jaksa sitäkään aina tehdä, vaan silloin kun on "luovalla" päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja
Siivooja
Rekkakuski
Lähihoitajaksi musta ei ole kun en ole ihmisläheinen, eikä siivojaksi allergioiden takia. :/ Rekkakuskikaan ei ole mun juttu!.
Ei ole mikään automaattinen nounou tehdä siivoustyötä vaikka olisi jotain allergioita. Pesuaineet on nykyään pitkälti hajusteettomia ja niitä käsitellään hanskat kädessä. Parikymmentä vuotta sitten alan työnantajat myös kysyivät allergioista heti hakukaavakkeessa, mutta nykyään ei enää kysytä juuri missään.
Ei minuakaan oikein mikään työ erityisesti kiinnosta. Valitsin sitten sellaisen, joka ei tuntunut kamalan vastenmieliseltä.
Uravalmentajan tehtävänä ei ole keksiä sinulle ammattia. Jos ihminen ei kykene ottamaan vastuuta siitä, että kertoisi, millaista työtä haluaa tehdä, niin onko hän oikeasti erilaisten tukien arvoinen?
Sanoisin, että kannttaa lähteä opiskelemaan .. jotain. Se "hanslankarin" elämä ei ole erityisen kivaa. Ja/tai siiten vaan "nöyryttävä" johonkin pilipalihommaan, mistä saa "ruokarahat"
Jossain nettilehdessä (Iltsari?) oli ammattitesti, mikä ammatti sopisi sulle parhaiten? Mulle tuli vastaus - puutarhuri. Mikäs siinä, hyvä ammatti sekin. .... Joskus baarissa juttelin naisen kanssa tiskillä, kertoi olevansa puutarhuri ammatiltaan. "Ihastuin" siihen, pääset sitten suunnittelemaan kukkaistutuksia ja muita. Vastasi siihen, et ei, on kaupugilla töissä, työnkuva se, et asettelee/laittele kukkia seinänviereen/varsille, julkisille paikoille.
....
Menin synnyinkaupunkiin käymään, katsomaan vanhempia; ihastelin kuinka hienosti oli laitettu kaupungin puolesta kukat. Su-aamuna kävelylenkille ja isän luokse aamukahville. Ne kukat oli revitty ja heitelty pitkin katuja. Ma-aamuna kotiin lähtö bussilla, niin kaupungin työntekijät siivoilivat ja laittelivat niitä taas paikoilleen (mitä laiteltavissa oli).