Rakkaus ilman vastakaikua:

RAKKAUS ILMAN VASTAKAIKUA



Kuinka voin sanoa kaipaavani jotakin,

joka on vain kaunis katse

tai ajatus jostakin muusta

kun tämä.

Tämä jota kutsun " onnettomaksi"

Voiko tämä kaipuu

sattua niin,

että puristan rystyset valkoisena

päiväpeittoa

vain ajatuksestakin.

Kaikkialla vain tämä

tunne ja ajatus, kaikkialla kivenä kengässä.

Ilma tuoksuu vain kaipaukselta

tuuli tuo ajatuksen kosketuksesta.

Ja vieläkin

sattuu.



Ja mitä käykään kun kohtaan tämän kauniin katseen?

Maailma heittää kuperkeikkaa ja tuntuu,

kun veri pakenisi raajoista punaisena

jyskyttävään pääkoppaan niin rajulla vauhdilla,

että pitää ottaa tukea,

jotta pysyy pystyssä.

Ja pitää keskittää kaikki voimansa,

jotta muistaisi mihin oli menossa

tai saati mistä oli tulossa.



Vatsassa kiertää ja järkevät sanat juoksevat karkuun

ja suusta singahtelee ulos kaikenlaista sellaista,

jota ei saisi.



Hiki nousee ohimoilleni

ja sydän hakkaa ylitöitä.

Tähänkö tämä päättyy?

Voinko kuolla tähän?

Voinko vammautua pysyvästi?

Tulenko enää koskaan normaaliksi?

Voinko kaivata loppuikäni niin,

että jätän elämättä kaikki kauniit tunnit ja sekunnit,

jotka voisivat ilman kaipuuta tuntua

paljon lämpimämmiltä?



Lounaalla lounaskahviossa

näen teekupissa

kauniin katseen kuvan.

Kaunis katse ujuttautuu myös

ratikkapysäkille. Hän on

piiloutunut naamioksi kaikkien ympärilläni olevien

ihmisten kasvojen eteen niin,

että näen vain hänet.



Illalla kaunis katse pesee kasvojani.

Hän kuivaa hiukseni suihkun jälkeen.

Ja hän tuoksuu niin hyvältä.

Niin perkeleen hyvältä!

Vaikka hän on vain kaipuu.



Kaunis katse

on tullut seuraavana päivänä käsilaukkuuni

hän pistää minua kipeästi

kun yritän avata puuterirasiaani.



Olen määrittelemättömästi vinksahtanut.



Kaunis katse,

anna mieleni olla

anna minun olla!

Päästä minut irti ja anna minun elää

ilman sinua,

sillä sinun kanssasi minä en voi elää.



-ss