Muutto kaduttaa

Muutin kotipaikkakunnaltani reilu vuosi sitten kauemmas, ensin työn perässä, mutta siinä samassa löysin puolisonkin. Muutin hänen kanssaan yhteen.

Huomaan kaipaavani kotiseudulleni ja ajattelevani alitajuisesti, että sitten joskus muutan takaisin. Selasin äsken asuntoja kotikaupungista ja vatsassani oikein kouraisi, kun näin ne tutut kadut. Muistan joskus kävelleeni pitkiä kävelylenkkejä ja haaveilleeni, millä alueella haluaisin asua ja millaisen talon sieltä tahtoisin.

Puoliso ei takuulla suostu muuttamaan minun kotipaikkakunnalleni, sillä tämä nykyinen on hänen kotiseutuaan ja hänen työnsä on tänne sidottua. Etäisyyttä kaupunkien välillä on jonkin verran, mutta ei mahdottomasti. Minusta etäsuhdekin toimisi, mutta puoliso haluaa tulevaisuudessa perinteisen avioliiton ja lapsia, joten jos ehdotan, että muutan itse takaisin "kotiin" ja hän jää tänne, suhteemme on luultavasti siinä.

Onkohan tämä vain uuden elämäntilanteen aiheuttamaa tuskailua vai pitäisikö pakata laukut?