Miten h*lvetissä se tupakoinnin lopettaminen voi olla muka niiin vaikeeta???

Itse lopetin 3 vuotta sitten. Pitää olla omaa halua ei pysty lopettaan jos sä haluat. Eli jos on tosta kiinni jätä ei se lopeta.

Itse poltin vuosia noin askin päivässä. Kun aloimme miettimään vauvaa niin lopetin tupakoinnin laastareiden avulla. Motivaatio oli kova. Syksyllä tulee neljä vuotta siitä kun olen tupakan polttanut. Edelleen näen ajoittain unta että olen polttanut ja joskus aamulla suussa maistuu vahvasti tupakka. Jos nyt savukkeen poltaisin niin takulla se ei jäisi siihen.

Ei se tupakoinnin lopettaminen ole maailman vaikein asia mutta kyllä se itsekuria kysyy.

Sun pitää vaan tehdä valinta, joko siedät tupakoivaa miestä (kuten tähänkin asti kun olet kerran lapsenkin tehnyt sen kanssa) tia pistät sen kiertoon ja alat yh:ksi.



Elämä on täynnä valintoja...

Onhan se siis vaikeaa mutta ei niin vaikeaa etteikö pystyisi lopettamaan. Ottaa eniten päähän tuo valehtelu päin naamaa että " joo lopetan lopetan, tottakai" vaikkei oikeasti ole aikomustakaan lopettaa.

nyt kun olen tosiaan ollut 2 vuotta ilman tupakkaa niin välillä tekee niin julmetusti mieli polttaa...



Tolla asialla hain lähinnä sitä, että kyllä tupakka on TODELLA riippuvuutta aiheuttava aine, ei muuten näin pitkän ajan jälkeenkin olisi niin kova tarve polttaa!!



En aio sortua, eli en aloita enään polttamista mutta kyllä välillä on vieläkin hermot kotuksella!



Anna vähän enemmän ymmärrystä miehellesi ja tue häntä hänen päätöksessään!

mutta miten pääsee nikotiinipurkasta eroon

kun itse tosiaan on lopettanut tupakanpolton kun ensimmäistä aloin odottaa. Itse poltin vähän joten lopettaminenkin kävi helposti, kun oli hyvä syy! Mies vetää ihan hirveästi tupakkaa vielä monen vuoden jälkeenkin, ei paljon tee mieli pussailla kun se toden totta on kuin tuhkakuppia nuolisi (kuten aikoinen koulussa valistettiin). Että kyllä siinä vähän läheisyys ja seksielämäkin kärsii.



No, vielä on kokeilematta yksi keino, mielialalääkkeet, jotka kokemusten mukaan auttavat nimenomaan riippuvuuteen hyvin. Tapatupakointi on sitten semmoinen mihin pitää itse yrittää vaikuttaa. Varmaan kokeilemisen arvoinen juttu monelle oikeasti riippuvaiselle.

Ei se lopettaminen ole niin helppoa. Siihen voi olla fyysinen tai henkinen riippuvuus.



E-Savuke on nykyisin ihan varteenotettava vaihtoehto eroonpääsemiselle.



http://www.tavaratalot.com/2011/10/sauhutonfi.html

jos en olis tullut raskaaksi. Sitten se olikin helppoa, kun tiesi, ettei ole enää vaan omasta terveydestä kyse, ts. ei ollut vaihtoehtoa. Ei tarvinnut miettiä koko asiaa, ei vaan voinut polttaa enää. Miehenä en olisi siihen varmastikaan pystynyt, koska vaikutus vaivaan ei ollenkaan verrattavissa.



Olin aloittaa uudestaan kahden raskauden välillä, ja polttelinkin silloin tällöin muutaman, loppua kohden jopa joka ilta, mutta onneksi tulin taas raskaaksi, ennen kuin vanha tapa pääsi kunnolla valtaan. Nyt tiedän, että tulen olemaan tupakoitsija lopun ikääni ja minun on vain elettävä sen kanssa. Todennäköisesti ratkeaisin nikotiinikoukkuun heti ekasta röökistä, mikään silloin tällöin- tai juhlapolttaminen ei minulta onnistu.



Kaikki tämä vain sanoakseni, että se ei todellakaan ole helppoa, ainakaan kaikille. Se vaatii ihan älytöntä mielenlujuutta, vaikka motivaatio sinänsä olisikin jo olemassa.. Painostaminen toisten taholta ei ainakaan auta asiaa. Yritä pikemminkin suhtautua asiaan ymmärtäväiseen kannustavasti ja rauhallisesti nalkuttavak syyllistämisen sijaan.