Kuinka pääsen tästä lukosta eroon: Arvostan asiantuntijatöitä mutta en ole vakuuttunut siitä, että siitä pitäisi saada palkkaa
En näe siinä niin suurta arvoa kuin moni muu, näen ainoastaan arvoa konkreettisessa työssä, esim se käy täysin järkeen, että olet varastolla töissä, sinulla on 300 eri objektia mitkä pitää siirtää, kirjata yms. ja työpäivän jälkeen ne 300 objektia on selkeästi siirtynyt, siitä tehdystä työstä saat palkan. Mutta jotenkin aivoni ohittavat asiantuntijatöissä tämän, olen kauppatieteiden maisteri ja todella hyvä markkinoimaan, editoimaan, videokuvaamaan, suunnittelemaan, mutta en ikinä voisi kuvitella tienaavani elantoa sillä, olen myös todistetusti ollut hyvä projektinjohtaja mutta sekin on jotenkin liian abstrakti juttu, että sellaisesta ihmisten kanssa suunnittelussa ja hallinnoinnissa saisi rahaa.
Miten tästä eteenpäin?
Kommentit (15)
Arvostatko sitä, että saat joka kuukausi palkan? Jos arvostat, silloin arvostat asiantuntijatyötä.
Epäironisesti neuvo olisi olla itsekkäämpi ja enemmän pintaliitäjä, he eivät näe sitä mahdollisuutta, että työstä voi oikeasti pitääkin ja tehdä auttamisen ilosta, ainoastaan sivutuotteena on raha, mutta maailma makaa sillä tavalla, että enemmistölle se motivaattori on raha. Sinulle työ on helppoa koska osaat sen, todella yksinkertaista, mutta se tuo taas sen näkökulman, että jos se on älyttömän helppoa niin miksi siitä pitäisi saada rahaa ja vastaus tähän on itsekkyys ja se, että moni muu ei osaa. Sillä on arvoa vaikka se tuntuu kuinka oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa on paradoksi.
Jep. Työstä maksetaan palkkaa.
Jos asiantuntijaa ei tarvita niin sittenhän sellaista ei palkata. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Toki joku voi yrittää anonyyminä tyrkyttää anti-intellektualismia tyyliin USA/Trump.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa on paradoksi.
Jep. Työstä maksetaan palkkaa.
Jos asiantuntijaa ei tarvita niin sittenhän sellaista ei palkata. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Toki joku voi yrittää anonyyminä tyrkyttää anti-intellektualismia tyyliin USA/Trump.
Luojan kiitos sinä olet työtön asiantuntija, meni kyllä niin yli ymmärryksen ap:n pointti.
Siellä varastolla ei siirry mikään ennenkuin asiantuntija on järkännyt sinne siirrettävää tavaraa ja siirtävän henkilön työvälineineen (vaikkapa trukki).
Matalaälyisen kannattaa vähäinen kapasiteettinsa ihan siihen matalapalkkaduuniinsa kömpelön ajatteluyrityksen sijaan.
Kokeilepa sitä vaihtoehtoa, että asiantuntijan tai konsultin roolissa teet työssäsi virheen, joka aiheuttaa tilaajallesi taloudellisen menetyksen. Toki sinulla on tällaisen varalta vastuuvakuutus, mutta se paskatulva minkä saat päällesi? Viimeistään siinä kohdassa vakuutut siitä, että tekemiselläsi on seuraamuksia.
"Miten tästä eteenpäin?"
No tietenkin kirjoitat asiasta provon vauvapalstalle ja toivot saavasi tilaisuuden riidellä jonkun asiantuntijan kanssa
Kymmenistä kommentista 2 on oikeasti vastannut keskusteluun. Jännittävää miten tämä palsta toimii.
Suurimmalla osalla ei olisi töitä tai työvälineitä ilman asiantuntijoita.
Vierailija kirjoitti:
Lukko syntyy usein siitä, että työn arvoa mitataan oman ponnistelun ja energian kulutuksen kautta. Helposti ja nautinnollisesti tehty asiantuntijatyö tuntuu siksi ei oikealta työltä, vaikka sen vaikutus olisi merkittävä. Minulla oli sama juttu, asiat jotka olivat minulle niin itestäänselviä eivät tuntuneet siltä, että niillä olisi mitään arvoa, mutta 9/10 tapaamastani ihmisestä suorastaan ahdistui siitä minkä pystyin tekemään tuosta noin vain, se on se todellisuus kaikissa töissä, jopa varastotöissä. Työn arvo ei ole siinä, kuinka raskasta se on tekijälle, vaan mitä se mahdollistaa, se estää virheitä, säästää aikaa ja resursseja, auttaa muita saavuttamaan tuloksia. Helppous ei vähennä merkitystä, vaan kertoo nimenomaan tästä osaamisen hallinnasta. Kun huomio siirretään omasta kokemuksesta vaikutukseen, työ, joka tuntuu helpolta, paljastuu arvokkaaksi ja ansaitsee palkkansa.
Nautinnollisuus ja helppous? No, et sinä mitään asiantuntijatöitä ole tehnyt.
Se on sitä meta-työtä. Ja on ihan oikeaa työtä. Muut hommat ei etene, jos sitä ei tee. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, jne
Itse teen asiantuntijan työtä yhdistyksessä. Autetaan meidän jäseniä ihan konkreettisesti saamaan leipää pöytään ja ilman mun työpanosta hommista jäis iso siivu tekemättä. Näen kyllä ihan konkreettista arvoa tällä toimistorottailulla.
Lukko syntyy usein siitä, että työn arvoa mitataan oman ponnistelun ja energian kulutuksen kautta. Helposti ja nautinnollisesti tehty asiantuntijatyö tuntuu siksi ei oikealta työltä, vaikka sen vaikutus olisi merkittävä. Minulla oli sama juttu, asiat jotka olivat minulle niin itestäänselviä eivät tuntuneet siltä, että niillä olisi mitään arvoa, mutta 9/10 tapaamastani ihmisestä suorastaan ahdistui siitä minkä pystyin tekemään tuosta noin vain, se on se todellisuus kaikissa töissä, jopa varastotöissä. Työn arvo ei ole siinä, kuinka raskasta se on tekijälle, vaan mitä se mahdollistaa, se estää virheitä, säästää aikaa ja resursseja, auttaa muita saavuttamaan tuloksia. Helppous ei vähennä merkitystä, vaan kertoo nimenomaan tästä osaamisen hallinnasta. Kun huomio siirretään omasta kokemuksesta vaikutukseen, työ, joka tuntuu helpolta, paljastuu arvokkaaksi ja ansaitsee palkkansa.