Ratkaisin lopulta itselleni ikuisuusongelman: vaimon vähäiset seksihalut

Ap:n tekstistä ei käy ilmi, paljonko he ovat asiasta vaimon kanssa jo puhuneet ja milloin viimeksi. Onko se täysin varmaa, että vaimo ajattelee aviollisen seksinkin olevan syntistä ja likaista? Jos on, sitä uskomusta on varmaan mahdoton muuttaa.

Myös hyvin usein tapauksissa, kun puoliso ei osoita aloitteellisuutta seksiin, kyse voi olla tarpeiden kohtaamattomuudesta eikä oikeasta haluttomuudesta. Arjessa saattaa olla sellainen rakenne, ettei erotiikalle ole aikaa tai ettei mieli kerkeä virittäytyä siihen. Vaikka puoliso olisi kuinka viehättävä ja tärkeä, niin arjen suorittamisessa työpäivän ja illalliskokkailujen välissä ei aina edes osaa ajatella että ajan voisi käyttää muuhun kivempaan. Ja jos puolisoilla on erikseen paljon muuta tekemistä mikä pitää puolisot eri huoneissa, niin mahdollisuus erotiikalle jää ihan nukkumaanmenon hetkelle ja sekös vasta on tylsää.

Hormonien matala taso voi olla oikean haluttomuuden taustalla ja niiden nostoon tarvitaan reseptituote.

Naisena sanoisin, että peli ei ole menetetty, jos teillä vaan on puheyhteys. Mikset voisi sanoa vaimolle kaikki nuo asiat jotka tekstissäsi mainitset? Älä ainakaan koskaan vain oleta asioita, vaan kerro omat huolesi ja kysy, haluaako vaimo enää kosketusta tai minkäänlaista seksiä vai onko läheisyys ja seksi hänelle vain velvoite. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tekstistä ei käy ilmi, paljonko he ovat asiasta vaimon kanssa jo puhuneet ja milloin viimeksi. Onko se täysin varmaa, että vaimo ajattelee aviollisen seksinkin olevan syntistä ja likaista? Jos on, sitä uskomusta on varmaan mahdoton muuttaa.

Myös hyvin usein tapauksissa, kun puoliso ei osoita aloitteellisuutta seksiin, kyse voi olla tarpeiden kohtaamattomuudesta eikä oikeasta haluttomuudesta. Arjessa saattaa olla sellainen rakenne, ettei erotiikalle ole aikaa tai ettei mieli kerkeä virittäytyä siihen. Vaikka puoliso olisi kuinka viehättävä ja tärkeä, niin arjen suorittamisessa työpäivän ja illalliskokkailujen välissä ei aina edes osaa ajatella että ajan voisi käyttää muuhun kivempaan. Ja jos puolisoilla on erikseen paljon muuta tekemistä mikä pitää puolisot eri huoneissa, niin mahdollisuus erotiikalle jää ihan nukkumaanmenon hetkelle ja sekös vasta on tylsää.

 

Hormonien matala taso voi olla oikean haluttomuuden taustalla

Jos vaimoa kiinnostaa kerran kuussa ovulaatio kiimoissaan, niin peli on todellakin menetetty. Vähemmän haluava on AINA tyytyväinen tilanteeseen.

ap täällä, näinhän se on, se joka on tyytyväinen lähtökohtaisesti jo vähempään - ei sillä ole mitään tarvetta tai motivaatiota asiaa muuttaa...miksi muuttaisi? Ja sehän se tässä on vaan hyväksyttävä. Itselläni olisi paljon mielikuvitusta puuhata kaikenlaista eroottista ja romanttista kivaa. Toinen ei ole välinpitämätön, mutta ei ollenkaan aloitteellinenkaan. Sanotaan nyt vielä, että kaikki, ihan kaikki muu on hyvin. Jotenkin vain harmittaa se kun elämä voisi olla vielä kivempaa ja jännempääkin. Mutta mitä sitä yksin sitten sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

ap täällä, näinhän se on, se joka on tyytyväinen lähtökohtaisesti jo vähempään - ei sillä ole mitään tarvetta tai motivaatiota asiaa muuttaa...miksi muuttaisi? Ja sehän se tässä on vaan hyväksyttävä. Itselläni olisi paljon mielikuvitusta puuhata kaikenlaista eroottista ja romanttista kivaa. Toinen ei ole välinpitämätön, mutta ei ollenkaan aloitteellinenkaan. Sanotaan nyt vielä, että kaikki, ihan kaikki muu on hyvin. Jotenkin vain harmittaa se kun elämä voisi olla vielä kivempaa ja jännempääkin. Mutta mitä sitä yksin sitten sellaista. 

Mistä sinä päättelet, että hän on tyytyväinen?

Ja mistä tiedät vaimosi puolesta, että kaikki, ihan kaikki muu on hyvin?

Tämä on sinun puolesi tarinasta ja vaimollasi on omansa. Veikkaan, että hän ei ole kanssasi ihan samaa mieltä. Olettaminen on tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että vaimon huonot halut johtuvat huonosta seksistä ja se mitä teillä on ollut, on hänelle ollut lähinnä aviollinen velvollisuus, Ei halu. Miksi haluta huonoa seksiä 

Sanon nyt naisena, että tämä ei ole varmastikaan aloittajan vaimon tilanne. Jos on vähäiset fyysiset halut ja jokin syvä lukko koko seksuaalisuuden ympärillä niin siinä saa olla melkoinen taikuri joka johdattaisi vastahakoinen naisen haluamaan kun ei halua henkisesti eikä fyysisesti. :( 

Ja se johdatus olisi saanut tapahtua varmaan pari vuosikymmentä takaperin.

No, itse aloitukseen, meillä on mieheni kanssa täysin yhteensopimattomat seksuaalisuudet, mies on estynyt ja haluaisi vain että mitään sanomatta tyydytän hänet käsin tai levitän jalat ja annan panna sen muutaman työnnön. Mikään muu ei käy ja jos ääntelen tai liikun liikaa, on sekin kiusallista. Alussa kuulemma tsemppasi koska ei halunnut vaikuttaa oudolta.

Itse olen siirtynyt erilliseen makkariin enkä ole enää aikoihin halunnut tehdä mitään hänen kanssaan. Aina kun hän yrittää koskea minuun niin muistan ne kerrat kun hän on jotenkin oudosti räplännyt minua ja tyyliin ihmetellyt ja inhotellut että liian märkää ja kaikki ällöttää. Oma spermansakin ällöttää häntä. Ei uskoisi, että tämä on oikeasti ihan huomattavan älykäs ja ulkoisesti maskuliininen mies vaativassa työssä. Tietynlainen kasvatus, varmasti jotkut nepsyjutut... Samaa ihme sekoilua ruokien ja muun kanssa, suhtautuminen mihinkään ei ole luontevaa tai ronskia. :(

Olen ulkoistanut seksuaalisuuteni täysin, ettei itsetunto mene lopullisesti, vaikka en petäkään.

N35, M40

Alat etsimään korvaavaa sivusuhteista, kun olin samassa tilanteessa ainoa asia mikä myöhemmin harmitti etten aloittamut aikaisemmin

Se ihan kaikki muu ei voi olla hyvin tuossa tilanteessa. Nähtävästi yrität vain vakuutella itsellesi jotain. Saamaton mies kirjaimellisesti. 

Jos sulle riittää, että seksielämäsi on yhtä kuin runkkaaminen johonkin tekovärkkiin, niin elä sitten niin kun et kerran parempaan pysty. Mutta ei tuollainen touhu kyllä ole onnellista parisuhdetta nähnytkään! 

"Tietenkin olisi ollut kiva tietää tämä kaikki ennen naimisiinmenoa, mutta ei sitäkään enää voi perua." 

Ai miten niin ei voi? Onko avioliittolaki muuttunut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy sopiiko vaimolle, että aloitat seksisuhteen jonkun kivan kiimapillun kanssa, jotta vaimon ei tarvitse alentua enää ollenkaan seksipuuhiin.

 

 

 

Kertoo paljon, että sinullekin vaimon osallistuminen seksiin on alentumista.

Miksi sellaista kukaan haluaisi?

Ehkä vaimolla on jo joku, joka tarjoaa tyydyttävää seksiä, jossa hän on haluava osallinen.

Kyllä se on alentumista seksiin silloin jos ei tee seksiä mieli itsellä ja suostuu silti. Voit tietenkin nimetä ilmiön miksi vain, mutta ei se muuksi luonteeltaan muutu.

Sama tilanne, mutta roolit toisinpäin eli mies on haluton. Tilannetta on kestänyt vuoden verran. Olen puhunut asiasta suu vaahdossa; välillä leikillisesti välillä surkeana. Mutta ei auta! Kerran aikoja sitten hän kommentoi, että jos se on sulle tärkeetä niin voidaan kokeilla. Ei oltu tehty mitään kuukausiin ja en kostunut kunnolla, joten en nauttinut juurikaan. Takana 18 vuotta yhteiselämää. Enää en odota mitään enkä haluakaan mitään...

Ex-poikaystävä opiskelujoilta kärsii samasta asiasta, mutta toisinpäin, joten aiotaan tavata lähiaikoina ja katsoa mitä siitä seuraa. Hän on toki turvallinen ja tuttu kumppani muutenkin -tosin olemme vanhentuneet molemmat.

Haluan saada elämäniloni takaisin!

Kovasti täällä tunnutaan hokemaan virheellistä "totuutta" siitä, että vähemmän haluava olisi AINA tyytyväinen tilanteeseensa ja samalla ikään kuin "niskan päällä" verrattuna enemmän haluavaan, olipa kyse seksin määrästä, laadusta, monipuolisuudesta tai näiden kombinaatiosta. Eikä muka mitään olisi tehtävissä, aivan kuin kyse olisi kiveen kirjoitetusta totuudesta. Kun asia ei oikeasti ole lähestulkoonkaan niin.

Niin kauan kun molemmilla on toisiaan kohtaan tunteita ja edes hippusen halujakin, on jotain tehtävissä AINA, toisin kuin täällä vinkuvat aiheen suhteen periksiantaneet yrittää toitottaa, kenties vahvistaakseen ikiomaa oikeutustaan käydä vieraissa, erota parisuhteesta tms. toimille joissa ei enää välttämättä kysellä puolisolta mielipiteitä. Itsekin aikanaan kävin lähellä tuollaista pistettä omassa parisuhteessani ja silti löydettiin tosiasiat myöntäen ratkaisuja niin pitkälle, että ollaan edelleen yhdessä 10 vuotta myöhemmin ja seksiäkin  on molempien halusta suurin piirtein joka kolmas päivä vaikka tuolloin aiemmin oli aikoja, jolloin seksiä oli harvemmin kuin kerran kuukaudessa.

Nostakaa hyvät puutteesta kärsivät ihmiset asioita esille, älkääolettako toisen puolesta liikaa. Kunnioittakaa puolisoidenne mielipiteitä, mutta ei se välttämättä tarkoita omista tarpeista, haluista ja mielipiteistä luopumista. Keskustelkaa avoimesti ja olkaa valmiita tulemaan pois omalta mukavuusalueeltanne. Vaikkei toinen jossain elämäntilanteessa osaa, kykene tai jaksa panostamaan seksiin, poistakaa sitä koskevia esteitä, jutelkaa välillä siitä mitä toinen kaipaa sen sijaan että vingutte "haluaisin tätä ja tuota ja useammin..." tai pahimmassa tapauksessa "sinä et ikinä tee näin" tai "et halua minua". Selvittäkää mistä toinen syttyy ja toimikaa niin. Lopulta nämä on kovin ykainkertaisia asioita, joiden muutoksen suurin jarru ei välttämättä ole se vähemmän haluava.

"Olen ulkoistanut seksuaalisuuteni täysin, ettei itsetunto mene lopullisesti, vaikka en petäkään."

mitä tämä sinun osalta tarkoittaa, ihan noin yleisestä mielenkiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

"Tietenkin olisi ollut kiva tietää tämä kaikki ennen naimisiinmenoa, mutta ei sitäkään enää voi perua." 

 

Ai miten niin ei voi? Onko avioliittolaki muuttunut? 

Ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

"Olen ulkoistanut seksuaalisuuteni täysin, ettei itsetunto mene lopullisesti, vaikka en petäkään."

 

mitä tämä sinun osalta tarkoittaa, ihan noin yleisestä mielenkiinnosta.

Eiköhän tuo tarkoita avointa suhdetta, eli vieraan käyttöä seksiin niin että puoliso on tästä tietoinen.

Vierailija kirjoitti:

ap täällä, näinhän se on, se joka on tyytyväinen lähtökohtaisesti jo vähempään - ei sillä ole mitään tarvetta tai motivaatiota asiaa muuttaa...miksi muuttaisi? Ja sehän se tässä on vaan hyväksyttävä. Itselläni olisi paljon mielikuvitusta puuhata kaikenlaista eroottista ja romanttista kivaa. Toinen ei ole välinpitämätön, mutta ei ollenkaan aloitteellinenkaan. Sanotaan nyt vielä, että kaikki, ihan kaikki muu on hyvin. Jotenkin vain harmittaa se kun elämä voisi olla vielä kivempaa ja jännempääkin. Mutta mitä sitä yksin sitten sellaista. 

No äkkiä se motivaatio tulee, jos mies ilmottaa, että aikoo harrastaa seksiä joka viikko ja mielummin useamman kerran viikossa, jos ei kotona niin muualla. Näin meillä olisi käynyt ja vaimo on sen onneksi ymmärtänyt jo alusta lähtien, että ilman seksiä en aio elää. Mutta onneksi ei hänkään. Peli ollut selvä parisuhteen alusta asti. 

Seksuaalisuuteni ulkoistaminen liitostamme on minulle siis tarkoittanut, etten suostu hirveään seksiin mieheni kanssa, enkä esimerkiksi torju jos somen tai harrastusten kautta saan miesten huomiota. Ostan myös itselleni juuri ne lelut mitä haluan, vaikka mieheni vihaa kaikkia seksileluja. Laitan välillä someen rohkeampia kuvia ja viestittelen miesten kanssa. Olen tämän miehelleni rehellisesti kertonut, eikä hän siitä pidä. Olen myös pyytänyt molemmin puolin avointa suhdetta, seksielämämme korjaamista ja vaikka mitä, mutta ei käy. Joten jätin aiheen hänen kanssaan sikseen, koska se vain satuttaa minua. Kärvistelin ja selvitin tätä melkein kolme vuotta, jonka aikana mies ei kertaakaan oma-aloitteisesti koskenut minuun. Fyysisesti en petä, mutta eroan todennäköisesti jossain kohtaa kunhan pystyn siihen. Mies on tästäkin jotenkin pää pensaassa eikä usko millään, että voisin lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Elät tilanteen kanssa tai kierrätykseen. Ei toista voi muuttaa. Kalliiksihan se tulee erokin. Toisaalta onko muita vaihtoehtoja? Voit tietysti koittaa etsiä sisältöä muualta elämästä. Joskus muiden naisten juomio voi panna vaimoosi vipinää, kun huomaa, että ukkokulta kelpaa muillekin. Tsemppiä!

Vaimon seksihalut katosivat neljänkympin jälkeen. Tilalle tuli se loputon kitinä arvosteluineen joka alkoi heti aamulla jatkuen työpäivän jälkeen illalla. Pari vuotta kuuntelin pihtaavaa kitisijää mutta täytettyäni 50 vuotta otinkin eron ja löysin uskonnollisista piireistä missä kävimme nuoren elämän sulostuttajan.

Erossa meni hyvän henkilöauton hinta mutta kyllä se kannatti. 

Tuorein tulokas on kesän lapsi hyvin imee tissiä eikä ole koliikkiakaan.

Ex valittaa lapsillemme kovaa kohtaloaan mutta olisi itse toiminut paremmin eikä tulkinnut uskoaan niin että seksi loppuu kun lapsiluku on täynnä.

Arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalisuuteni ulkoistaminen liitostamme on minulle siis tarkoittanut, etten suostu hirveään seksiin mieheni kanssa, enkä esimerkiksi torju jos somen tai harrastusten kautta saan miesten huomiota. Ostan myös itselleni juuri ne lelut mitä haluan, vaikka mieheni vihaa kaikkia seksileluja. Laitan välillä someen rohkeampia kuvia ja viestittelen miesten kanssa. Olen tämän miehelleni rehellisesti kertonut, eikä hän siitä pidä. Olen myös pyytänyt molemmin puolin avointa suhdetta, seksielämämme korjaamista ja vaikka mitä, mutta ei käy. Joten jätin aiheen hänen kanssaan sikseen, koska se vain satuttaa minua. Kärvistelin ja selvitin tätä melkein kolme vuotta, jonka aikana mies ei kertaakaan oma-aloitteisesti koskenut minuun. Fyysisesti en petä, mutta eroan todennäköisesti jossain kohtaa kunhan pystyn siihen. Mies on tästäkin jotenkin pää pensaassa eikä usko millään, että voisin lähteä. 

Eikö tosiaan ole tullut mieleesi laittaa kantapäitä vastakkain ja etsiä arvoistasi seuraa vierellesi? Ei vaan tajua, että joku monia vuosia jaksaa elää noin epäseksuaalisen ihmisen kanssa vaikka itse olisi aivan todella seksuaalinen. Eihän tuota ole voinut enää pitkiin aikoihin luonnehtia parisuhteeksi vaan olette korkeintaan kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap täällä, näinhän se on, se joka on tyytyväinen lähtökohtaisesti jo vähempään - ei sillä ole mitään tarvetta tai motivaatiota asiaa muuttaa...miksi muuttaisi? Ja sehän se tässä on vaan hyväksyttävä. Itselläni olisi paljon mielikuvitusta puuhata kaikenlaista eroottista ja romanttista kivaa. Toinen ei ole välinpitämätön, mutta ei ollenkaan aloitteellinenkaan. Sanotaan nyt vielä, että kaikki, ihan kaikki muu on hyvin. Jotenkin vain harmittaa se kun elämä voisi olla vielä kivempaa ja jännempääkin. Mutta mitä sitä yksin sitten sellaista. 

Mistä sinä päättelet, että hän on tyytyväinen?

Ja mistä tiedät vaimosi puolesta, että kaikki, ihan kaikki muu on hyvin?

Tämä on sinun puolesi tarinasta ja vaimollasi on omansa. Veikkaan, että hän ei ole kanssasi ihan samaa mieltä. Olettaminen on tyhmää.

Ei se ole olettamista, jos vaimo itse sanoo, että kaikki on hyvin, ettei tilanne häiritse häntä. Toki voi olla, että vaimo ei kerro tässä koko totuutta, syystä tai toisesta, mutta siitä ei kyllä voi miestä syyttää.

Meillä on aika lailla sama tilanne, vaimoa kiinnostaa seksi aniharvoin. Ei läheskään edes kerran kuussa. Ja sanoo, ettei itsekään tiedä syytä halujen laskuun, muuta kuin fyysiset, ikä, hormonit jne. Kuka siinä sitten alkaisi sormi pystyssä saarnaamaan, että et nyt itse tiedä mitä haluat ihan oikeasti, eihän tuo ole luonnotonta. Tai puhumattakaan siitä, että rupeaisi matelemaan itsesäälissä, kuinka huono on sängyssä.

Kaikkiin ongelmiin ei vain ole yksiselitteistä ratkaisua ja silloin tyydytään siihen vähemmän huonompaan. Onhan tämä kurjaa, mutta en nyt parempaakaan keksi. Avointa suhdetta ehdotteleville, ei se ainakaan itselleni olisi mikään ratkaisu. Itseäni ainakin häiritsisi suuresti, jos vaimo haluaisi jotakuta muuta kuin minua, olisi oikeastaan eron paikka. Ja itselleni on enemmän ongelma, etten ole vaimon silmissä haluttava, ei niinkään, että jään ilman jotain. Ja tätäkään seksisuhde jonkun toisen kanssa ei ratkaise.