Miksi niin moni tekee työtä, mistä ei saa iloa
ja mitä kohtaan ei ole aitoa kiinnostusta tai tekee työtä organisaatiossa, joka ei mahdollista työniloa? Miksi työntekijät suostuvat tällaiseen ilottomaan pakkopullaan? 40 tuntia viikossa kärsivät työpaikalla, moni enemmänkin. Tästä vielä seurauksena se, että ollessaan niin tyytymättömiä työhönsä, kohdistavat ärtymyksensä muihin työkavereihin ja vielä lisäävät heidän kärsimystään. Miksi aikuinen koulutettu ihminen alistuu tällaiseen elämään? Materian ja rahan takia?
Kommentit (15)
Pakko, kun tuli hankittua asunto ja lapsia.
Mitä ehdotat vaihtoehdoksi?
Irtisanoutua ja alkaa harrastamaan kaikkea kivaa kokopäivätoimisesti?
Niitä kivoja töitä ei ole läheskään kaikille tarjolla.
Se on tehtävä sitä työtä mitä sattuu saamaan saadakseen katon pään päälle ja ruokaa lapsille. Toki opiskelulla voi jossain määrin vaikuttaa työhönsä, mutta varsin moni joutuu tyytymään johonkin mikä parhaimmillaan suurin piirtein liippaa koulutusta tai johonkin työhön jonka kuvausta on vahvasti vääristelty työpaikkailmoituksessa. Tai työyhteisö (okei, johto) osoittautuu mädäksi.
Tällä hetkellä ei ole helppoa vaihtaa työtä. Työstä poisjääminen vaatisi suuria muutoksia. Moni on tavallaan elämäntilanteensa vanki.
Toiset käy töissä että on leipää pöydässä ja laskut maksettu! !
Samaa ihmettelin joskus kuin ap!.
Itse kaksi kertaa olin aina ma-aamuna iloinen kun menin töihin: eka kerralla sairaalassa (en siis iloinen siitä, että näki sairaita ihmisiä vaan se tunne, et omalla työllä pystyi auttamaan muita/sairaita).
Toinen kerta oli taas ma-aamu: aamukahvi ja kahvihuoneessa lensi läppää: Kaveri kysyi multa: No otitko kuppia vkl:na? Vastasin myöntävästi. Kuittasi siihen, et pitikö su-iltana sängyssä maata käsi lattialla? (=maadoitus, eipä viitapihut nouse yöllä sängyn alta! :))))
Teen työtä, että on rahaa harrastuksiin. Toki joskus työkin on mukavaa, mutta ei mikään ole aina kivaa, jos sitä työksi asti tekee.
En ollut tarpeeksi hyvä päästäkseni työhön josta saisin iloa. Eli en päässyt opiskelemaan sitä. Kävin pari muuta koulua, mutta en minä ole koulutusta vastaavaa työtä tehnyt kuin alle 10 v. Loput 20 vuotta olen tehnyt sitä mitä milloinkin olen saanut.
Vierailija kirjoitti:
Pakko asua jossain ja se maksaa. Pakko syödä jotain ja se maksaa. Työstä saa sitä, jolla voi maksaa näitä pakollisia menoja.
Olet puhdasverinen orja joka ei edes halua olla vapaa koska se pelottaa liikaa. Orjana on turvallista vaikkakin tuska on jatkuva.
Jos vaihtaisin työhön, josta oikeasti tykkäisin ja joka kiinnostaisi, niin tuloni tippuisivat puoleen. Eli teen tätä ainakin niin kauan, kunnes asuntolaina yms on maksettu ja mitään velkaa ei ole. Kapsillekin kivempi, kun voi tarjota muuta kuin minimin
Ei mikään työ ole jatkuvasti kivaa. Itselläni oli työuran aikana kolme pitkää ja kaksi lyhyempää työsuhdetta ja kyllä olin ylikypsä kaikissa pitkissä työsuhteissa ennenkuin muuta järjestyi.
Ei ole olemassa sellaista työtä josta saisi iloa.
Saan siitä työstä hyvää palkkaa. Siksi. Jos saisin saman rahan olematta töissä, lopettaisin työt heti. Sitä vaan joutuu elättämään itsensä ja perheensä mieluiten mahdollisimman hyvällä palkalla, josta jää säästöön.
Työ on työtä, vapaa-aika erikseen. Elämän realiteetti. Lapsilla voi olla kaikki 'kivaa'.
Pakko asua jossain ja se maksaa. Pakko syödä jotain ja se maksaa. Työstä saa sitä, jolla voi maksaa näitä pakollisia menoja.