Lue keskustelun säännöt.
Kummalla on parempi olla töissä julkinen vai yksityinen?
23.01.2026 |
Jos verrataan julkista ja yksityistä työnantajapuolta, niin nähdäkseni näissä on sisäänrakennettu ero. Julkisen hallinnon tehtävä on toteuttaa valtion lakisääteisiä tehtäviä eri virastoineen ja kunnallistoimintoineen. Alunalkujaan tämä on ollut kuninkaan tai "hallitsijan käsky", kuten toteuttaa esimerkiksi veronkeräys(nykyinen verovirasto). Myös ne maksut valtiolle ja sittemmin muillekin maksetaan(ulosottoviranomainen) vaikka valtion pakkotoimin. Yksityisen yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa, ja se voiton tuottaminen riippuu pärjäämisestä kilpailluilla yritysmarkkinoilla. Yritys taas koostuu ihmisistä, jotka tuottavat lisäarvoa yritykselle, jotta se voi pärjätä.
Olennaisin ero on siinä, että jokainen yksityinen yritys "kilpailee" toisen yritysten kanssa. Tarkoitus on tuottaa voittoa ja menestyä avoimilla markkinoilla. Tämä säteilee myös nähdäkseni yrityksen sisällä. Sinun on oltava avoin, toimeentuleva ja kaikin puolin "hyvä tyyppi", jotta yritys voi hyvin ja pärjää muita yrityksiä vastaan. Julkispuolella ei tarvita myyntimiehiä, koska mitään ei ole tarkoitus markkinoida. Yksityinen yritys tarvitsee hyvää myyntimiestä.
Mielestäni koko hommassa on sisään rakennettu ero. Julkispuolen toimijoiden ei tarvitse "kilpailla" ja työntekijöiltäkään ei siinä mielessä edellytetä ns. maksimaalista omistautumista yrityksen eteen. Yksityinen yritys taas kaipaa huippuyksilöitä, jotka tuottavat oikeata lisäarvoa yritysmaailmassa. Lisäksi yksityinen firma voi aina mennä konkkaan, valtio tai kunta ei voi mennä. Yksityisellä puolella on alitajuinen jatkuva kilpailun maailma, joka säteilee myös yksilöihin.
Yksityisellä puolella voi osaamisellaan ja taitamisellaan tehdä uraa ja rikastua, julkisella puolella se on hankalampaa, mutta toisaalta työpaikka vakivirassa on varma, jos sellaisen saa.
Kumpi parempi?
Kommentit (3)
Työskentelin alku-urani julkisella, kaikki oli hirveän kankeaa kaikissa työpaikoissani, päätökset tehtiin jossain hirveän kaukana eikä mihinkään voinut vaikuttaa. Eri tavoin suoriutuvat henkilöt saivat samaa palkkaa, työtehoa ei ainakaan silloin seurattu mitenkään. Palkka pysyykin käytännössä samana koko uran. Työnantajan "tulosta" (eli vaikka tiimin tekemien päätösten/käsittelyjen/tuotosten määrää ei kommentoitu tai palkittu mitenkään.
Olen nyt työskennellyt jo muutaman vuosikymmenen yrityksissä. Opin uudet asiat nopeasti ja pystyn ottamaan paljon vastuuta, palkka on noussut samassa suhteessa. On tainnut jo kolminkertaistua. Työnantajan hyvästä tuloksesta palkitaan bonuksin. Heikompiakin työntekijöitä on, mutta mitään pyllystä repäistyjä ääliöitä on joutunut harvemmin katselemaan (kokemukseni on, että isokaan paviaani ei menetä julkista virkaansa koskaan). Yrityksissä päätöksiä tehdään nopeasti ja työntekijöillä on suurempi autonomia sekä työtehtäviensä että osaamisen kehityksen suhteen. En vaihtaisi millään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskennellyt vuosia yksityisellä, aloitin uuden alan opinnot, joiden kautta päädyin/pääsin sijaistamaan julkiselle. Olin järkyttynyt ja turhautunut jo ensimmäisten päivien jälkeen. Vika ei ole yksittäisissä työntekijöissä tai esihenkilöissäkään, systeemi kokonaisuudessaan on täysin perseestä, tehoton ja käsittämätön. Pistää vihaksi ajatella miten toiset (yrittäjät ja monet yksityisen puolen työntekijät, mm minä itse aiemman työnantajani palveluksessa) tekevät hartiavoimin töitä rahoittaakseen tätä paskaa; vetelehtimästä, papereiden pyörittämistä ja munien raapimista. työaikaa on budjetoitu seurannan raportointiin, toisin sanoen päivittäin kirjataan ylös mitä töitä kukin on tehnyt, montako minuuttia puhunut puhelimessa jne. En tiedä, olisiko traagisempaa tietää, että näitä raportointeja tarkastelee joku, joka saa siitä palkan, vaiko että kukaan ei seuraa niitä ja niin ollen veronmaksajat kustantavat vain raportointiin hukatun työajan. Päivittäin tiheään harrastetuilla kahvi-, keksi-, aamupala-, välipala-, hengähdys-, vessa-, venyttely- ym tauolla jatkuva, todellisuudesta irtaantuneita valitus ylettömästä kiireestä ja stressistä, siitä kuinka ei ehdi mitään tehdä jne. Lukuisia työsuhde-etuja jaksetaan ja ehditään käyttää kuormittavasta työstä huolimatta, ja toki jos ei niin aina voidaan hakea sairauslomaa jotta päästään kunnan palloiluhalliin, kuntosalille yms.
Yksityinen. Tai oma itse. Makuasia.