Millaisia äitejä et voi sietää?

Ollaan sitten kotona, töissä, harrastuksissa tai vaikka jumalauta teatterissa aikuisten kesken ja koski käynnissä oleva keskustelu mitä tahansa, niin jotkut ne osaa aina aloittaa lauseen sanoilla" meiän lapset"

Muistan kertoa heille kaikki kurjat kokemukset joita meillä on jotta he voivat taas neuvoa. Jos heidän lapsi osaa jotain, niin tottakai muistan mainostaa ettei meidän lapsi sellaista osaa jopas hänellä on fiksuja lapsia. Parin kommentin jälkeen yleensä viesti menee perille ja he lakkaavat kehumasta lastaan tai omia kasvattajan taitoja. Tai sitten ei

kukaan ei ole väittänyt, ettei itse kuulu siihen porukkaan, jota ei voi sietää

enkä voi sietää jos joku on olevinaan vielä kaikkitietävämpi. :-)

Kun lapsi sitten kauhean prässäyksen seurauksena oppii jotain (oli se nyt sitten käymään potalla tai pukemaan itse sukkahousut), rehennellään, että "minä olen hyvin saanut opetettua" tämän tai tuon asian.



Ei ärsyttäisi yhtään, jos asia kerrottaisiin niin, että tosi kivasti lapsi on oppinut ja iloittaisiin lapsen osaamisen puolesta, mutta kun sitä omaa ansiota pitää niin helvetisti alleviivata (ja se siinä kai onkin se pääasia, omalla erinomaisuudella päteminen).



Tunnen tosin myös tällaisia isejä, ja he ovat kyllä vähintäänkin yhtä sietämättömiä kuin vastaavansorttiset äidit.

joiden lapsissa ei ole koskaan mitään vikaa, ts jos lapsilla tulee jostain riitaa niin vika ei ole koskaan hänen lapsessaan.



Ja sellaisia, jotka uskovat lapsen olevan vain ja ainoastaan kasvatuksensa tulos.

Ja muutenkin jotenkin käytöksellään halveksivat lapsiaan. Pitävät niitä jotenkin vajaina. Suojelevat ihan liikaa lapsiaan kontrolloivat heidän tekemisiään liikaa.

Varoittelevat koko ajan ja sanovat suoraan esim. kohta putoat.



Sitten ne näidit jotka vertailevat lapsiaan toisten lapsiin ja hänen lapset on tietenkin kaikessa parempia. Sitä on vaikea kestää, jos joku äiti sanoo suoraan ilkeitä asioita lapsistani ja vertaa heitä koko ajan omiin niin erinomaisiin lapsiinsa.



Kestän kun pistän suodattimen päälle ja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yritän aina ymmärtää toisten toiminta tapoja.



Silloin vain meinaa mennä hermo, jos joku koko ajan mollaa lapsiani.

tuttavapiirimme äitiä, joka on koko ikänsä halunnut lapsen. Kun sitten sopiva mies löytyi ja lapsi saatiin aikaiseksi, tämä äiti ei yhtään jaksakaan hoitaa lasta "kun se on niin rankkaa". Lapsi on aivan normaali, hyvin nukkuva ja jopa melko rauhallinen lapsi, mutta äidin mielestä äitiys on niiiiin väsyttävää, että lapsen mummon pitää vähintään puolet viikosta hoitaa lasta. Jotenkin hassua olla kotiäitinä, jos lapsi on yli puolet viikosta muualla niin ettei äiti edes käy tätä katsomassa?!

ketjun sukupolvelta toiselle.

- Sellaisia äitejä, joille äitiys on kuin kilpaurheilua, jonkilainen suoritus, jonka väline lapsiparka on. Kilpailualueina mm. lapsen mitat: paino ja pituus, lapsen taidot: missä vaiheessa opitaan mitäkin, lapsen vaatetus: pitää olla tiettyä merkkiä, muut junttimaista.... aargh -> En voi sietää tällaisia äitejä, vaikea pitää pokerinaama tällaisten seurassa.



-Äitejä jotka eivät välitä kunnolla, jotka on tehneet lapset vaan tavan vuoksi ja sitten pettyvät kun elämä muuttuu, eikä voikaan enää olla täysin itsekäs. -> Ihmettelen vaan kovasti tällaisissa tapauksissa, että miksi ne lapset piti tehdä... :O



Tässä päällimmäiset inhokkini.

- Äitejä jotka eivät voi käsittää että on niitä vilkkaita ja aktiivisiakin lapsia, eikä se ole ollenkaan kuulkaa (pelkästään) kasvatuksesta johtuvaa. Tottakai he haluavat ajatella että heidän lastensa rauhallisuus on heidän erinomaisesta kasvatuksestaan johtuvaa. Korostavat tätä joka tilanteessa ja antavat neuvojaan eli kasvattavat muidenkin lapset. Toisten lasten kasvatus on aina niin helppoa.

- Äitejä, jotka ovat kieltämässä toisten lapsia joka tilanteessa, mutta omat on aina oikeassa. Tällaiset yrittävät epäreilusti kaataa syitä riidoista ym. muiden lasten niskaan. Esim. omani joskus on tönäissyt itseään puolustaessan jotain lasta takaisin, niin se nostetaan pöydälle, unohdetaan että oma kullunnuppu tönäisi ensin ja äitinsä varmasti myös näki sen. Tämä on aivan uskomatonta. Itse aina sanon näissä tilanteissa vinkkinä että "ei saa tönäistä TAKAISIN," mutta se toisen lapsi on vaan ainoa paha tällaisten lasten mielestä ja oma kullannuppu se uhri..että näin, enpä paljon jaksa näissä äitipiireissä liikkua. On niin kypsymätöntä ja kateellista sakkia.

- Äitejä

Itseäni ärsyttää ehkä eniten (siis oikeasti lastensuojelutapausten jälkeen) marttyyriäidit, jotka ovat uhrautuneet itsensä niin loppuun että jäljellä on enää katkeruutta ja kateutta, mutta jotka silti ovat sitä mieltä että KAIKKIEN pitäisi uhrautua samaan pisteeseen asti, koska parempi iloton ja ilkeäkin kotiäiti kuin iloinen työssäkäyvä, jne.

Sellaisia, joille vain yksi tapa tehdä asiat on oikea ja joiden itsetunto perustuu oman erinomaisuuden korostamiselle äitinä ja toisten mollaamiselle.



Toinen ärsyttävä ryhmä on nämä, jotka tekevät kaikesta niin vaikeaa. "apua, olen 7-vuotiaan kanssa kahdestaan kotona ja mies vaatii, että imuroisin kerran viikossa. Mitä teen? En vain ehdi, kun haluan olla hyvä äiti ja olla lapsen kanssa!"

omia tapojaan ja kykyjään toisen kustannuskella kehuskelevia. Imetysfanaatikkoja, joilla ei ole empatiaa muita kohtaan.



Selviän sillä että rupean vain hyvin hyvin etäiseksi ja hajamieliseksi ja vaihdan puheenaihetta jonkin ajan päästä kun toinen on kyllikseen paasannut. Sekä tietenkin välttelemällä, silloin kun se vaan on mahdollista

No ehkä voisin vihata sellaista äitiä, joka satuttaa omaa lastaa. Enkä nyt tarkoita mitään kerran kuussa annettua tukkapöllyä.

jotka

- antavat isän kohdella lapsia huonosti

- raivostuvat pienestäkin syystä

- kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti

- tukistavat, nimittelevät ja ivaavat lapsia

Lapseni kaverin äiti on tosi kiva muuten, mutta tuntuu, että puolet ajasta menee miettimiseen, onko lapsi normaali vai tarviiko tukea. Lapsi on fiksu ja näppärä pikkuolento, mutta äiti kuljettaa kaikenmaailman tutkimuksissa esimerkiksi kielenkehityksestä, vaikka puhuu aivan keskiverrosti ikäisekseen ja vielä kakkoskieltä eli kotikieli ei ole suomi. Musta lapsi on pikemminkin edellä kehityksessä, jos pärjää umpisuomalaisille lapsille suomenkielessä... Lisäksi 4-vuotiaalla on jo nyt 6 harrastusta, kun pitää olla aktiivinen ja kaikki leikit ja lelut on oltava kauhean kehittäviä. Aina ensimmäinen ajatus joka tarvikkeesta on arvioida sen vaikutus älyyn ja motoriikkaan, eikä se, että lelu on lapsesta vaan yksinkertaisesti hauska.

en ymmärrä vanhempia jotka eivät eroa huonosta suhteesta koska "se olisi meidän Pertulle niin rankkaa". Minkälaisen mallin lapsi saa tunteiden ilmaisussa jos vanhemmat koko ajan tappelevat tai ovat muuten etäisiä? Lapsi pakotetaan kasvamaan valheellisessa kuplassa.



Toinen porukka on nämä hössöttäjät. Otetaan selvää kumpi on tulossa heti kun on mahdollista ja ostetaan sitten "meidän prinsessalle" pitsimekkoa ja muuta ihanaa. Tapoihinsa yleensä myös kuuluu ihmetellä ääneen jos toisella lapsella on vihreä paita vaikka on tyttö. Ja tyttöjen kuuluu leikkiä nukeilla ja poikien autoilla vaikka lapsen oma kiinnostus olisi aivan toisaalla. Stereotyypit pitää säilyttää keinolla millä hyvänsä. Pelottavaa..



Ja nyt syyllistyn itse samaan. :) Sainpahan purettua..

Jotka eivät uskalla päästää eskarilaistakaan yksin ulos, turvalliselle omakotitalon pihalle. Eikä lapsi saa leikkiä naapureiden lasten kans, ettei vain tartu mitään rumia tapoja(tai mikä nyt syy sitten lienee). Että lapsi(6v) saatetaan kaverin synttäreille, vaikka asuis omakotialueella rajanaapurina.

Minusta tuntuu että sellainen äiti tukahduttaa lapsen. Ei anna yhtään tilaa itsenäistyä ja kasvaa ikäisekseen. Eikä anna ystävystyä. Sekö siinä onkin niin pelottavaa että lapsella on muutakin elämää kuin se ylihuolehtiva äiti.



Toinen ääripää on ne äidit, jotka kasvattavat lapsiaan kuin pellossa. Ei mitään rajoja, eikä tietoa missä lapset kulkevat ja mitä tekevät.

ei ole omaa elämää vaan elävät lapsiensa kautta eli "rakastavat" lapsensa hengiltä.



Äitejä, jotka eivät hyväksy, että lapsi kasvaa ja sitä myöten yös itsenäistyy.



Äitejä, jotka ovat lastensa piikoja.



Äitejä, jotka erotessaan tekevät kaikkensa sabotoidakseen lasten ja isän välit.